Tutustuin ihmiseen

No, miten niin? Mikäs nyt?

En ole oikeasti kusipää. Sinun tympeä ja ennenkaikkea sokean tyhmä käytöksesi tekee minutkin yhtä veemäiseksi kuin sinä olet.

Tunnen ja tiedän kyllä arvoni. En ole ansainnut tuollaista veemäistä käytöstä tippaakaan, sillä olen ollut todella lojaali, rakastavainen, hellä, kiltti, halukas, kohtelias, uskollinen, erittäin pitkäpinnainen ja yritteliäs, en kertaakaan ole pahaa sanaa sanonut, juoruillut eteenpäin tai nauranut sinulle. Lisäksi olen fiksu ja nätti, koulutettu, siististi pukeutunut, erittäin ahkera työntekijä jne. Kirjoitanpahan näin, vaikka omakehulta haiseekin.

Tällä käytöksellä, mitä itse olen harrastanut ja tällä asenteella ja sitkeydellä, ystävällisyydellä ja lojaaliudella olen kyllä ansainnut huomattavasti parempaa kohtelua. En ole mikään kynnysmatto tai sylkykuppi. Mitä taas palkkaankin tulee niin tällä taustalla ja tällä asenteella ansaitsisin huomattavasti parempaa palkkaa, kaksi-viisinkertaisesti enemmän palkkaa. Voi Luoja, onneksi en enää ole siellä työssä, huonontaa oikein ansioluetteloa. Ihmiset ajattelevat, että enkö arvosta itseäni kun siellä olen ollut töissä.

Olet todella sokea. Ei voi muuta sanoa.

..panosonni??

Mitä ne työn merkit on? Pitääkö kerätä joku sarja, vai miten homma etenee?

Aikaa on niistä ajoista mutta tutustumisasteelle tuskin päästiin.

Sokea saatan olla mutten aloittaja. Enkä siltä osin tiedä tarkoitetaanko minua, koska luonteen piirteeteistä ei ole tietoa, hyvää tietyti ajattelin ja ajattelen edelleen vaikka siihen väliin kaikkea mahtuukin.

Eikö ole vain hyvä että tutustuit, tiedätpähän minä hän on. Pahempi on jos ihastuu ihmiseen johon ei ole tutustunut.