Kun tunne kestää, eikä mikään sammuta sitä..
Ajatuksia voi yrittää harhauttaa, itseä voi huijata..mutta sydäntä ei.
Kuinka tuttua...täyttää päivät paiskimalla töitä, vapaa-ajat urheilemalla ja kaikella jonnin joutavalla...ettei ajatukset kiertäisi sinusta sinuun, päivästä toiseen, vuosi vuoden perään.
En toivoisi kenenkään kokevan tällaista...Rakkaus, kauneinta maailmassa, mutta..kuinka Rakkaus voikaan kiduttaa.
Ajatuksia voi yrittää harhauttaa, itseä voi huijata..mutta sydäntä ei.
Kuinka tuttua...täyttää päivät paiskimalla töitä, vapaa-ajat urheilemalla ja kaikella jonnin joutavalla...ettei ajatukset kiertäisi sinusta sinuun, päivästä toiseen, vuosi vuoden perään.
En toivoisi kenenkään kokevan tällaista...Rakkaus, kauneinta maailmassa, mutta..kuinka Rakkaus voikaan kiduttaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sitä enemmän niitä yrittää peittää, sitä voimakkaammin ne tulevat mieleen.
Meitä on sitten ainakin kaksi ihmistä samassa tilanteessa. Muuten ihan sama tilanne paitsi, että mies ikävöi naista. Eipä ne tunteet muuksi muutu vaikka aikaa kuluu ja toista ei näekään pitkiin aikoihin. Vaikka kuinka yrittää ajatella kaikkea muuta ja puuhailla milloin mitäkin niin aina vaan ajatukset palaa häneen.
Hänen kanssaan tahtoisin, vieläkin...Vieläkö hän tahtoisi..sen tahtoisin tietää. Vaikka aikaa on kulunut..siitä lokakuun iltapäivän halauksesta..Oletko siellä, minua varten.
Kuulostaa tutulta. Koska näit hänet viimeksi ja millaisessa tilanteessa?
Taitaa siitä olla puolitoista kuukautta aikaa. Minä join kahvia ja hän oli lähdössä.. Tietynlaisessa ympäristössä nämä kohtaamiset ovat aina tapahtuneet. Vapaa-ajalla kuitenkin.
Niin. Odotanko turhaan yhteydenottoasi...tunteet ei vaan laimene mullakaan. Paljon olisi selvitettävää meillä ja halipula. Sekin on pahana nyt. En koskaan unohda, miltä se tuntui silloin ja sen lokakuun jälkeen. Halauksesi ja läheisyytesi. Ja paljon muutakin. Ehkä ei ole mulle tää- puran vaan ikävää!
Minäkin odotan hänen yhteydenottoa...on vain kulunut niin kauan aikaa. Silti odotan, odotan ja odotan. Tunne hänen lähellä, se hetki..halaus..ei häntä voi unohtaa. Tunne, kun rakastaa..eikä toista näe, kuule...se nakertaa. Tässä maailmassa ei ole muita hänen kaltaisiaan...
Kyllä siinä on perää. Tunteet vievät ihmistä, kuin purje kaarnalaivaa. Vuosia sitten kun tavattiin. Mieleen jäi ihminen, nainen suloinen. Ei hän unohdu koskaan. Olen päässyt eteenpäin, varmaan hänkin. Osa minusta rakastaa häntä yhä.
Jos olis mulle niin en todellakaan ole päässyt eteenpäin vaan ihan päinvastoin