Eiköhän nykyään aika monelta ole avautuneet silmät psykiatriasta ja sen valheista?Itselläni ne avautuivat muutama vuosi sitten. Tunnen useita ihmisiä, jotka käyttävät tai ovat käyttäneet psyykenlääkkeitä. Jokainen heistä on kertonut kärsineensä suuresti niiden käyttämisestä. Tuntemani mies sanoi, että hän ei pysty elämään Zyprexan takia, jota hänet on pakotettu syömään. Itselläni on ollut järkyttäviä hengitysvaikeuksia ja tajunnantason laskua, ja paljon muutakin.
Psykiatriasta
DD150
2577
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Useimmat yhä nukkuvat, mutta suunta tiedostamisen kanssa on ollut hyvä jo pidempään. Tarvitaan kuitenkin vielä paljon aikaa, jotta kansan enemmistö tiedostaa tilanteen ja lähtee vaatimaan muutoksia. Sitä varten tarvitaan varmasti myös jonkintasoinen arvomaailman muutos. Ihmisten täytyy oppia kunnioittamaan erilaisuutta ja suvaitsemaan erilaisia ihmisiä leimaamatta heitä sairaiksi. Internetin keskustelupalstoilla, kuten myös täällä Suomi24:lla huomaa, että monet vastustavat uutta tietoa ja totuutta kovasti. Syitä siihen on monia ja reaktiot ymmärrettäviä. Uskon kuitenkin, että ajallaan viisaat ihmiset osaavat laskea 2 2=4 ja heräävät todellisuuteen. Sitä päivää odotellessa pidän kädet ristissä heidän puolestaan, jotka tietämättään hakeutuvat psykiatrialle apua hakemaan.
ps. Kohtalon ivaa? Kommenttini lähettämiseksi vaadittu laskutehtävä on 2 2.
Sen olen minäkin huomannut, että ihmiset vastustavat totuutta, eivätkä halua nähdä todisteita. Tälläkin palstalla sen todellakin näkee. Mikä siihen on syynä?
Se että joku tarjoaa "totuutta" ei tarkoita että se olisi automaattisesti oikea totuus. Suurin osa tämänkin palstan kirjoituksista on vahvasti kirjoittajien omien mielipiteiden värittämiä ja todisteita haetaan lähinnä omien uskomusten vahvistamiseksi ja jätetään päinvastaiset todisteet huomioimatta.
Jos täällä sanoisi että on saanut apua esim lääkkeistä tms, niin joko sitä ei huomioitaisi lainkaan, tai väitettäisiin ettei henkilö ole edes ollut mitenkään sairas.
Psykiatria on: "alhaalta...."
tallaistakin kuullut...me eletään "Hitrelin" aikaa,jolloin heikommat yksilöt poistetaan, jos ei muuten niin Lääkkeillä....pitkällä tähtäimellähän sehän on "armomurha",kunhan Ensin Lääketehtaat ja Lääkärit!!) saavat omat bisneksensä,sit ei kun"sivuun"vaan....
En ymmärrä tätä psykiatrien morkkaamista, vaikka kieltämättä olen itsekin elämäni aikana tavannut täysin pimeitä tyyppejä (en ole mennyt heille sitten enää).
Kukaan ei pakota avohoidossa syömään lääkkeitä.
Itse käytän jonkin verran psyykenlääkkeitä, käyn uusimassa reseptit kerran vuodessa. Nyt hiljattain tarkistettiin nukahtamislääkettä pyynnöstäni ja kun se mistä sovittiin ei toiminut, vaihdettiin muutama viesti psykiatrin kanssa, jonka jälkeen hän kirjoitti e-reseptin pyytämästäni lääkkeestä laskuttamatta siitä erikseen.
Mikä tässä on sitä hirmuvaltaa?
Suhdehan toimii vähän samalla tavalla kuin työelämässä yrityksen ja asiakkaiden väliset suhteet: yksi myy, toinen laskuttaa. Ja asiapohjalla hoidellaan hommia.
Olet ehkä hieman yksinkertainen jos et tajua, että hoidon ensisijaisena tarkoituksena on auttaa ihmisiä, ei myydä heille lääkkeitä ja tehdä bisnestä. Monien tutkimusten mukaan kaikki eivät todellakaan hyödy lääkkeistä eikä halua lääkkeitä, monia lääkket pikemminkin vahingoittavat heitä eivätkä auta. Monet ihmiset ovat kuitenkin niin yksin ongelmiensa kanssa, että he tarvitsevat apua jostain. Kun psykiatrit sitten "auttavana tahona" auttavat lähinnä ajaen heidät lääkeriippuvaisiksi pahentaen heidän aluperäisiä ongelmiaan, on luonnollista että monet potilaat katkeroituvat. Kun ihmisen heikkoudella ja sairaudella tehdään bisnestä, niin voi olla että jotkut bisneksen teon kohteista voivat tuntea itsensä hyväksikäytetyksi. Et ehkä sinä ja muut lääkenarkkarit, mutta moni muu aidosti tunteva ihminen.
Käsittääkseni yksinkertaisuutta ei ole vielä kriminalisoitu. Ja näin yksinkertaiseksi ihmiseksi olen pärjännyt elämässä eritäin hyvin.
Totesin viestini alussa saman minkä olen kirjoittanut aiemminkin ties miten monta kertaa: kukaan ei tunge pakolla lääkkeitä. Aiempina vuosina minulle esiteltiin aina uusia ja uusia lääkkeitä, joilla ei muka ollut mitään sivuvaikutuksia. Minulla oli ja lopetin lääkkeiden syönnin heti alkuunsa. Omin päin, en lähtenyt sitä keneltäkään psykiatrilta kyselemään.
Mistähän syystä diabetes-lääkkeitä ja verenpainelääkkeitä vakituisesti syövät eivät ole narkkareita, mutta psyykenlääkkeitä syövät tavalliset kansalaiset ovat? Arvelisin, että tässä on asennevamma psyykkisesti sairaita kohtaan - ja valitettavasti se asennevamma tulee nyt toisilta psyykkisesti sairailta, ehkä vielä sairaammilta.
Lääkkeitä, mitä tahansa, otetaan, kun niitä tarvitaan. Muuten ei oteta. Niin yksinkertaista se on. Ei elämä pyöri sen lääkityksen ympärillä.
Itse en muuten nimittele toisia ihmisiä tyhmiksi, köyhiksi tai yksinkertaisiksi. Käsittääkseni fiksut ja korrektit ihmiset eivät sellaista tee.
Ero diabeteslääkkeiden eli insuliinin ja psyykenlääkkeiden eli huumausaineiden välillä on ilmeinen. Insuliinia käytetään tunnettuun puutteeseen kehossa, kun taas huumausaineita käytetään vaan muuttamaan tietoisuuden tasoa, tunnetta, ajattelua, itsetietoisuutta ja niin edelleen. Narkkariksi haukkuminen on mielestäni asiatonta oli käytössä ole huume alkoholi, kannabis, amfetamiini, SSRI tai heroiini. Toisten valintoja pitää oppia kunnioittamaan.
Niin kutsutussa psykiatrisessa avohoidossa saatetaan pakottaa henkilö käyttämään aineita, tai lääkkeitä, miten vaan, mistä et ilmeisesti ole tietoinen? Hyvä, jos sinä et ole kohdannut pakottamista vaan olet saanut itse päättää käytöstä. Niin pitäisi olla kaikkien ihmisten kohdalla.
No totta mooses päätän itse siitä, menenkö psykiatrille lainkaan. Ihan samalla tavalla kuin päätän, menenkö yleislääkärille, korvalääkärille, silmälääkärille.....
Enkä luonnollisesti käytä MITÄÄN lääkkeitä, joilla a) ei ole mitään tehoa b) joilla on haitallisia sivuvaikutuksia.
Näitä keskusteluita kun lukee, niin tuntuu, että ihmiset eivät ota vastuuta omasta elämästään.
Taikka sitten he ovat minua huomattavasti sairaampia. Tämä vertailu siis ei ollut mikään parempi-huonompi -arvostelu, mikä kaikille hysteerikoille taas kerran väännettäköön rautalangasta. Eivät ihmiset ole toinen toistaan parempia tai huonompia, he ovat vain erilaisia. Ja yksittäisillä ihmisillä on arvostuksia. Itse esimerkiksi arvostan sitä, että ihminen on itse oman elämänsä ohjaaja.
Ihmisiä tullaan hakemaan kotoa pakkolääkittäviksi eli aina ei voi itse päättää.Ja mistä sitä potilas voi tietää millä lääkkeellä saa itselleen pysyvät vammat.Jotkut käyttävät esim. jotain SSRI-valmistetta ja pitävät sitä ihan Ok-lääkkeenä kunnes huomaavat muutaman vuoden käytön jälkeen mitä vahinkoa ne ovat tehneet elimistölle.
Sitäpaitsi avohoidossakin pitää käyttää lääkkeitä,se on terapian saannin edellytys.Et todellakaan taida tietää miten psykiatrinen systeemi toimii.
Hyvä, että olet saanut päättää omasta käytöstäsi. Asia vaan on niin, että loppujen lopuksi kukaan ei päätä itse ottaako jotain psykiatrista ainetta vaan sen päätöksen tekevät psykiatrit, myös sinun kohdallasi. Heillä on valta. Kysymys onkin enemmän siitä kuinka moni kansalainen tiedostaa tämän asian. Niin ei saisi olla vapaassa oikeusvaltiossa, mutta tällaiseen tilanteeseen olemme yhteiskuntana päätyneet. Minä, sinä tai kukaan muukaan ei voi asialle mitään. Epäkohtaan voidaan toki vaatia muutosta poliittisen toiminnan kautta, mutta ennen kuin mihinkään asiaan voidaan vaatia muutosta, täytyy asia tunnistaa ja tunnustaa.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, ettei ihmiset tunnu ottavan vastuuta omasta elämästään tai uskalla kohdata ja myöntää todellisuutta. Esimerkiksi näissä henkisen voinnin asioissa ihmiset piilottavat elämänsä kuin muidenkin elämien vastoinkäymiset näennäissairauksien taakse. Sen sijaan, että ihmiset uskaltaisivat tarkastella mitä heille elämässään on tapahtunut ja yrittää vaikuttaa elämäänsä, he teeskentelevät, että syy on kuvitteellisen sairauden, kuten Masennusoireyhtymän, ADHD:n tai Skitsofrenian ja niin edelleen. Todellisuuden tunnustaminen vaatii lujaa selkärankaa, pokkaa ja rohkeutta eikä se ole mikään helppo asia meille ihmisille.
Vertauksesi paremmuuden ja huonommuuden käsitteen välillä on osuva. Ihmiset ovat erilaisia ennen kaikkea. Trendi on kategorisoida erilaiset ihmiset sairaiksi ja samallaiset terveiksi. Tähän ajatteluun perustuu psykiatrian järjestelmä.
Ehkäpä minä en näistä asioista todellakaan tiedä, koska olen mennyt hoitoon ekan kerran 1970-luvubn alussa, jolloin teistä ei kaiketi moni ole edes syntynyt. Koska terapiat eivät tehonneet (väärä diagnoosi, oikea tehtiin vasta kun olin n. 55-vuotias), rupesin käyttämään myös lääkkeitä.
Minä en ole koskaan ollut sellaisissa hoidoissa, joissa joku muu kontrolloisi lääkkeiden käyttöä.
Eikä minua tulla hakemaan kotoa, koska olen päivät töissä ja vapaa-ajat harrasteissa.
----Hyvä, että olet saanut päättää omasta käytöstäsi. Asia vaan on niin, että loppujen lopuksi kukaan ei päätä itse ottaako jotain psykiatrista ainetta vaan sen päätöksen tekevät psykiatrit, myös sinun kohdallasi.---
Paskapuhetta.
Ihan samalla tavalla minä päätän lääkkeiden käytöstä kuin päätän, syönkö epäterveellisesti ja ahdan itseni täyteen rasvaa ja sokeria.
Missä ihme umpiossa te oikein elätte vai oletteko todella niin sairaita, että todellisuudentaju on hämärtynyt.
Lääkäri voi kirjoittaa minulle lääkettä, MUTTA minä päätän, syönkö sitä vai en, niin yksinkertaista se on. Ikinä ei ole tullut asiasta palautetta.
Ehdotan, että käyttäydytte lääkäreiden seurassa kuten aikuiset ihmiset ettekä kuin hallintoalamaiset. Jos pidätte itseänne uhreina, joku muukin voi pitää.
Saat elää harhassasi, jos niin näet hyväksi. Mitä minä tai kukaan muu sinulle yrittää turhaan rautalangasta vääntää.
Ei varmaan tulla hakemaan kotoa eikä pakoteta koska olet töissä. Mutta ne jotka ovat huonommassa kunnossa sen suhteen, eli poissa työelämästä, käytännössä voidaan kiristää syömään lääkkeitä koska Kela tai vakuutusyhtiö katsoo että muuten ihminen ei yritä kuntoutua ja palata työelämään, eli et saa sairauspäivärahaa tai kuntoutustukea. Osa ihmisistä tämän vuoksi hakee lääkkeet kyllä apteekista mutta, eivät syö niitä koska kukaanhan ei voi varmasti tietää otatko ne lääkkeet vai ei.
Nettiterapiasta on tutkitusti paljon hyötyä masennuksen hoidossa. Pitäisi määrätä nettiterapia pakokolliseksi' jos aikoo etuuksia saada. Kun vielä tiedetään, tutkitusti, että masennuslääkkeiden teho on 80% lumevaikutusta lievissä ja keskivaikeissa masennuksissa.
"Kukaan ei pakota avohoidossa syömään lääkkeitä."
Tuo nyt ei ole aivan totta. Osa potilaista määrätään avohoidossa pistoslääkitykselle, eli terveyskeskuksesta on tietyin väliajoin haettava pistos, jossa isompi neuroleptiannos annetaan kerralla. Se mikä tässä aiheuttaa ns. pakollisuutta on se, että koetapa oikeaoppisesti hiljalleen annosta pienentämällä vieroittautua neuroleptistä. Joo, eipä onnistu.
Toinen on nämä byrokraattiset tai muuten vaan kyttäysmentaliteetilla suoritetut lääkepitoisuuden seurannat verestä, että onko potilas hoitomyönteinen vai eikö ole. Tietysti lääkkeitä ei ole pakko syödä tässä tapauksessa, mutta kyllä siitä seuraamuksia on, jos vointi sitten syystä tai toisesta hieman heilahtaa tai byrokratiasta on omien (raha)asioiden hoituminen kiinni.
MUT LÄÄKÄRI SANO SKITSOKSI KOSKA KUULEN ELEKTRONIISIA ÄÄNIÄ JA NE PUHUVAT MULLE
MUT LAITETIIN SKITSOKSI KOSKA KUULE ELEKTROONISIA ÄÄNIÄ
ULKOPUOLELTA PÄÄTÄ
WINDOWS10 UPPGRADE MULLA WINDOWS7 64
Olen sitä mieltä että ei varmaan ole mistään valheista kyse. Kyse on omien kokemuksieni mukaan siitä että psykiatrit ovat hyvin lääkemyönteistä porukkaa, lääkkeiden haittavaikutuksia ei tiedosteta tai niitä vähätellään ja pysytään mielummin lääkemyönteisessä infossa kiinni, koska "kaikki muutkin tekevät niin".
Itse pilasin oman terveyteni lääkekkeiden myötä. Tuli hyvin vakavia haittavaikutuksia, joista ei tämä kyseinen psykiatri maininnut sanallakaan. Nyt mennään sitten ilman lääkitystä jo neljättä kuukautta ja oireet jatkuvat. Tästä tapauksesta opin olemaan luottamatta psykiatriin, ja ihmisiin yleensäkin. Täysin yliarvostettu ammatti.
Sitä luulee saavansa kunnon apua kun tulee mielenterveyshoidon piiriin, mutta sitten huomaat että tapauksesi on vain numero lääkärin pöydällä. Tärkeintä on estää kalliit sairaalahoitojaksot.
----Saat elää harhassasi, jos niin näet hyväksi.----
En viitsisi jankuttaa tätä asiaa, mutta kyllä se on nyt joku muu, jolle ei mene perille.
Minua ei kukaan hae mistäään eikä pakota syömään yhtään mitään. Varaan itse ajan lääkärille kerran vuodessa (käytännössä vähän harvemmin, koska lääkkeet riittävät pitempään) ja uusin reseptit. Käyn normaaalisti työssä ja vietän normaalia elämää, sillä poikkeuksella, että ajoittain on erittäin pahoja oireita. Ei työssä, työssä olen terveimmilläni.
Aikoinaan kun kokeiltiin eri lääkkeitä, yritettiin vain löytää minulle sopivaa. Lopetin ne alkuunsa, koska sivuvaikutuksia tuli, on turha popsia pillereitä niin että muka sivuvaikutukset häviävät kahdessa viikosssa. Lääkkeiden selosteisssa usein luki niiin, ei sitä kukaan lääkäri väittänyt.
Kuten alussa totesin, jotkut psykiatrit ovat itse aika erikoisia, mutta sellainen pitää vaihtaa.
Itselläni on ollut aikoja, jolloin olen käynyt julkisella puolella psykiatrisen sairaanhoitajan tai psykologin juttusilla, mutta lääkkeet on uusinut yksityinen psykiatri. Koska minulla on erittäin harvoin mitään asiaa lääkärille, ainoastaan reseptien uusinta, niin ei ole ollut mitään järkeä muuttaa toimivaa psykiatrisuhdetta.
Ihmiset aina väittelevät asioista, että toimiiko joku asia niin tai näin perustaen väitöksensä kokemuksiinsa.
Minua ihmetyttää se, että niin harvoin kenellekään minkään aiheisessa asiassa (ei siis välttämättä psykiatrian kohdalla)tulee mieleen, että asiat eivät toimi aina samoin eri ihmisten kohdalla ja on hyvin monenlaisia erilaisia olosuhteita voi muodostua.
No tietenkin puhun vain omista kokemuksistani. Mielestäni olen tuonut sen selvästi esiin viesteissäni.
Siitä huolimatta minulle väitetään, että ei se noin ole, elät valheessa. Kyllä sinut pakotetaan syömään lääkkeitä, et sitse sitä vain huomaa.
No en todellakaan huomaa syöväni lääkkeitä silloin, kun en niitä syö.
Miksi ylipäätään sekaannuin keskusteluun niin tuodakseni nimenomaan omien kokemusteni kautta esille sen, ettei psykiatria ole aina sitä tai tätä. Yleistykset ovat vain yleeistyksiä eivätkä ne koske oikeastaan ketään yksilöä.
Arvelen, että kukaan ei varmaan ihan huvin vuoksi ja muuten vain mene psykiatrille, kyllä siihen täytyy olla syy. Mutta siitä eteenpäin kokemukset ovat yksilöllisiä.