Työmarkkinoilla pitäisi kiinnittää enemmän huomiota nuoriin. Muuten he eivät välttämättä jää tänne.
"Jos Suomessa ei ole fiksuja nuoria, jotka tekevät tuottavaa työtä, ei kukaan pysty maksamaan ikääntyvän väestön eläkkeitä.".
Ulkomaille lähtemisen, sieltä palaamisen ja sinne uudestaan lähtemisen kynnys on nykyisin matala. Lähtö ei ole enää koko elämän muuttava siirto vaan koulutetuille nuorille yhä arkisempi valinta.
Tilastoista ei saa helposti kuvaa siitä, ketkä juuri nyt lähtevät Suomesta. Vielä vähemmän tilastot kertovat, kuinka moni harkitsee lähtöä. Viime vuonna Suomesta muutti Tilastokeskuksen mukaan runsaat kymmenentuhatta 15–45-vuotiasta. Vuonna 2010 heitä oli kaksituhatta vähemmän.
Megatrendistä ei siis voi puhua, mutta signaaleja on ilmassa. Svenska Dagbladet esimerkiksi kertoi heinäkuussa, että nuorten korkeakoulutettujen suomenruotsalaisten muutto Ruotsiin kiihtyi viime vuonna selvästi. Kielen ohella Ruotsiin vetää dynaamisempi työmarkkina ja avoin ilmapiiri.
Signaaleihin törmää myös arjessa. Ei ole harvinaista kuulla nuorten ammattilaisten pohtivan vakavasti ääneen, pitäisikö täältä hakeutua muualle.
Ilmiö olisi sinänsä hyvin tyypillinen talouskriisimaalle. Espanjasta lähti kriisin aikaan tuhansia nuoria aikuisia. Samoin on käynyt Kreikassa ja jo aiemmin Itä-Euroopassa. Suomi ei ole ilmiöltä automaattisesti suojassa.
Nuoria huomioidaan talouden uudistuskeskusteluissa silti erittäin vähän. Tutkimuksesta ja opetuksesta leikataan. Yhteiskuntasopimusta puuhattiin raskaiden rakenteiden palkkatyömarkkinaan, joka tuntuu nuoremmille etäiseltä. Maan henkinen tunnelma on hiljainen ja totinen, ei ainakaan kovin nuorekas.
Vaikkei itse olisi enää uraansa aloittava nuori, kannattaa miettiä Suomea hetki myös nuorten näkökulmasta. Maan taloudelle juuri nuorten leipääntyminen ja maasta häipyminen olisi täyttä myrkkyä.
Erja Yläjärvi [email protected]
Twitter: EYlajarvi
Kirjoittaja on HS:n toimituspäällikkö.
"Jos Suomessa ei ole fiksuja nuoria, jotka tekevät tuottavaa työtä, ei kukaan pysty maksamaan ikääntyvän väestön eläkkeitä.".
Ulkomaille lähtemisen, sieltä palaamisen ja sinne uudestaan lähtemisen kynnys on nykyisin matala. Lähtö ei ole enää koko elämän muuttava siirto vaan koulutetuille nuorille yhä arkisempi valinta.
Tilastoista ei saa helposti kuvaa siitä, ketkä juuri nyt lähtevät Suomesta. Vielä vähemmän tilastot kertovat, kuinka moni harkitsee lähtöä. Viime vuonna Suomesta muutti Tilastokeskuksen mukaan runsaat kymmenentuhatta 15–45-vuotiasta. Vuonna 2010 heitä oli kaksituhatta vähemmän.
Megatrendistä ei siis voi puhua, mutta signaaleja on ilmassa. Svenska Dagbladet esimerkiksi kertoi heinäkuussa, että nuorten korkeakoulutettujen suomenruotsalaisten muutto Ruotsiin kiihtyi viime vuonna selvästi. Kielen ohella Ruotsiin vetää dynaamisempi työmarkkina ja avoin ilmapiiri.
Signaaleihin törmää myös arjessa. Ei ole harvinaista kuulla nuorten ammattilaisten pohtivan vakavasti ääneen, pitäisikö täältä hakeutua muualle.
Ilmiö olisi sinänsä hyvin tyypillinen talouskriisimaalle. Espanjasta lähti kriisin aikaan tuhansia nuoria aikuisia. Samoin on käynyt Kreikassa ja jo aiemmin Itä-Euroopassa. Suomi ei ole ilmiöltä automaattisesti suojassa.
Nuoria huomioidaan talouden uudistuskeskusteluissa silti erittäin vähän. Tutkimuksesta ja opetuksesta leikataan. Yhteiskuntasopimusta puuhattiin raskaiden rakenteiden palkkatyömarkkinaan, joka tuntuu nuoremmille etäiseltä. Maan henkinen tunnelma on hiljainen ja totinen, ei ainakaan kovin nuorekas.
Vaikkei itse olisi enää uraansa aloittava nuori, kannattaa miettiä Suomea hetki myös nuorten näkökulmasta. Maan taloudelle juuri nuorten leipääntyminen ja maasta häipyminen olisi täyttä myrkkyä.
Erja Yläjärvi [email protected]
Twitter: EYlajarvi
Kirjoittaja on HS:n toimituspäällikkö.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Eikä vuokratyövoima viro-puola-latvia-liettua akselilta kerrytä senttiäkään eläkevarantojamme, ainoastaa kuluttaa valtion kassaa kelakorvauksilla.
Asiaa! Mutta liian myöhäistä, auttamatta liian myöhäistä. Esimerkkinä sanottakoon Linus Thorvadsin ameriikassa vaikuttaminen. Linuskin kuuluu jo tälle palstalle...
Nyt me ostetaan linuxia androidin muodossa aasiasta, naurettavaa ja säälittävää. Valtiohallinto ei kestä uusia ja erilaisia ajatuksia, vaan kylmästi ajaa alas innovaatiot. Kokemusta on, kaik män.
Ei sitä kuitenkaan kannata nostaa käsiä pystyyn ja itkeä eilistä, vaan tehtävä olisi nyt kaikki mikä on mahdollista. Paljon vapautuu taas väkeä esim. entisiä Nokialaisia, nyt kunnon tukiohjelmat käyntiin ja uusille yrityksille työkalut palkata nimenomaan nuoria töihin.
Ilmaiseksi ei pitäisi saada mitään, vaan kaiken pitäisi terveillä kansalaisilla tai kansalaisiksi haluavilla olla vastikkeellista.
Vielä kun opittaisiin olemaan kriminalisoimasta yrittäjää jonka idea ei kovasta työstä huolimatta kannakkaan.
Ei kuule 5 kybäisenä enää lähdetä lääkikseen ja kerta tämän sairaan virkamieskunnan murhaamana riitti ainakin mulle. Vaikka oikeuskansleri totesi virkamiesten käyttäneen harkintavaltaansa väärin, ei niitä saa vastuuseen. Eli meiltä puuttuvat kokonaan lait, joilla virkamiehistö saataisiin kunnioittamaan työnantajaansa, eli kansaa. Nyt ne luulee olevansa kansan kuninkaita ja se ei todellakaan ollut alunperin tarkoitus. Ne palkattiin ajamaan kansan etua.
Juupa juu. Nuorien työllistämisestähän tässä puhuttiin, eikä meidän "vanhusten", tosin itseltäni meni työt alta 49 vuotiaana ja 53 vuotiaana minulla oli uusi ammatti alalta jolla on riittänyt hyvin töitä.
Joku vastuu se pitää meillä itsellämmekin olla, ei kaikkea voi saada valmiina.
Montako nuorta työllistät?
Kuluneena kesänä 8, tulevana kesänä toivottavasti 12, entä itse?
En yhtään, yllä kertomistani syistä johtuen. En aio enää riskeerata uutta raiskausta, pidän pään alhaalla ja odotan....
Täällähän on fiksuja nuoria ottamassa kantaa asioihin,
eikä ollenkaan toisiaan mollaamassa!!!
YLLÄTYIN iloisesti.
Jos olet 5-kymppinen, niin älä ajattele olevasi vanha.
Voit elää 100-vuotiaaksi, SITTEN voit sanoa olevasi vanha.
Sinulla, 5-kymppinen, on kaikki mahdollisuudet edessäsi.
Aution maan runoilija Edgar allan Poe: "Eloni puoliväliin sapuneena..."
Nuorisoa pitäisi avittaa työn alkuun jotenkin, mutten kyllä tiedä miten. Yli 25v saa opiskella tyött turvalla. Kysyin, miten vanha voi niin tehdä...ei ole yläikärajaa. Täällä oli lehdessä juttu 30v ikäisestä miehestä, joka olisi vaihtanut alaa lähihoitajaksi juuri tyött turvalla opiskellen, mutta työkkäri ei sallinut (vielä). Tiedän sitten yhden 53v, joka saa opiskella oltuaan nyt jo yli 3v työttömänä. Meniköhän siinä jotain väärinpäin? Tuo nuori mies on asuntovelkainen, 53v ei. Taisi miehellä olla lapsiakin, 53v:n lapset ovat jo aikuisia.
Tilastokeskus on tiedottanut, että maastamuutto oli viime vuonna 1970-luvun hurjien vuosien tasolla. Opiskelu- ja työikäisten sinkkujen lisäksi täältä lähtee uraputkiperheitä lapsineen, sekä eläkeläisiä. Virolaiset muuttavat sankoin joukoin takaisin kotiinsa, koska työmarkkinamme eivät vedä.
Jotenkin tuo Erjan kirjoitus tuntuu turhalta muodon vuoksi toistettavalta huolelta, sillä nuorisostahan kuuluu olla aina huolissaan, eikö niin. Kuitenkin, jokaisella eduskuntapuolueella on jonkin sorttinen nuorisojärjestö, opiskelijat ovat järjestäytyneet ja niiden lisäksi vaikuttaa maassamme joukko muita nuorten etujärjestöjä. Homman pitäisi siis olla kunnossa, mutta kun ei ole.
Nuorten ääni kuuluu, jos nuoret sitä tuottavat, joten on turha demonisoida tai mystifioida 'valtiota, joka ei huomioi nuoriamme'. Kyllä se huomioi ja pitää melkein kuin kukkaa kämmenellä. Se on tämä kilpailuyhteiskunta, joka nuoriammekin syö, ja sen todelliset ajurit tulevat enimmäkseen muualta kuin valtionhallinnosta. Mutta aina on varaa parantaa ja niin pitkään kun meillä esiintyy nuorisoradikalismia, ovat asiat hyvin, sillä vain sitä kautta myös puoluepolitiikka uudistuu.
Itse olisinkin mieluummin huolissani siitä, että nuorisomme on ollut jo liian kauan liian sopeutuvaista. He omaksuvat liian helposti vanhempiensa konservatiiviset arvot ja tuskailevat haaveidensa tavoittamattomuuden kanssa sen sijaan, että rakentaisivat elämäänsä omaehtoisemmin. Puhumattakaan, että rakentaisivat sitä joukolla. Toisineläjät ovat edelleen marginaalissa, eivätkä sieltä nouse tämän individualismin hyökyaallon aikana.
Nuorisomme ei kärsi tästä maasta, mutta tämä maa kärsii yhteiskunnallisesti veltosta nuorisostamme.