Minä en ole ihminen

Naisten ei tarvii olla yksin. Nainen voi valita, mies ei voi valita.

Ei se seurustelu ole mikään elämän tai kuoleman asia. Olen kerran seurustellut ja oli melko inhaa. Aina piti olla makuualustana sille äijälle. Nyt olen totaalisen vapaa inhasta seksuaalisesta toiminnasta. Ei tekisi mieli yhtään deittaile tai seurustella.

Apeeltä puuttuu luovuutta. Aivoilla me naisia saamme. Vai onko fantasiatoiminta jotenkin vinoa mieheltä.

Minäkin olen hyvin yksinäinen. Minulla on tapana ajatella, että muut ihmiset ovat parempia ihmisiä eikä minulla ole tilaa heidän kodeissaan eikä ystävyysverkostoissaan. Olen kyllä yrittänyt tutustua muihin ihmisiin ja ystävystyäkin. Olen ehdottanut yhteistä tekemistä, kutsunut kotiini, järjestänyt kutsuja, käynyt katsomassa sairasta työkaveria sairaalassa, auttanut muutoissa ja arjen askareissa jne. Vastakaiku ja vastavuoroisuus ovat vain jääneet puuttumaan, myös niiltä, jotka ovat kodissani käyneet useampaan kertaan. Olenkin päätellyt, että muita ei vain kiinnosta saada minusta ystävää. Jotain minulta varmaan puuttuu tai jotain teen väärin. Toisaalta olen huomannut, että eivät minun tuntemani ihmisetkään ole kaikin puolin täydellisiä, joten alemmuuskompleksia on turha potea. Yksinäisyyteenkin tottuu, ainakin jotenkuten, vaikka joskus surenkin sitä. Haluaisin kyllä saada ystäviä, mutta olenhan jo pitkään elänyt ilman ystäviä, joten jaksan kai näin loppuun asti. Lähinaapurustossa asuu yli 80-vuotias nainen, joka hänkin on ypöyksin. Hänellä on kyllä mies elossa, mutta he elävät asumuserossa. Hänellä on myös pari lasta ja lapsenlapsiakin, mutta milloinkaan he eivät tule auttamaan häntä. Yksinäisenä vanhuksenakin hän tuntuu silti jaksavan elää elämäänsä. Kai minäkin siis jaksan, vaikka olen nuorempi. Jotenkin tätä oloa lievittää tieto siitä, että en ole ainoa yksinäinen - että meitä on monta kohtalotoveria.

Mettäperä mätäpaska paikkakunnalla, kun käy vaikkapa pankissa asioitaan yrittään hoitaan, pankkiämmä siellä alkaa nimittelemään käyttäen solvaavia, vähätteleviä lisänimittelyitä. Noita ämmejä täällä piisaa, iältään net on useimmiten milloin 40 , milloin 50 . Apteekissa ja kaupassa niillä on usein myös omia kuvioitaan, ne yrittää jollain muotoa paskantaa oikein palkan edestä. Myös julkisen terveyden hoitopuolen viroista näitä löytyy, ihmisiä joidenka pitäis työksensä yrittää hoitaa ihmisten terveyttä niin niillä se on kans osalla jo vinksahtanut siihen oikein palkan edestä paskannukseen, onks ne kaikki jotain päihdeongelmaisia vai mitä, paskaa joka tapauksessa.
Mettäläispaskamulkuthan nyt on joka tapauksessa näillä seuduin suurin osa mettäläispaskamulkkuja. Minun puolesta joku vois ottaa harjoituskohteeksi sellaiselle taktiselle ydinaseelle tai jollekin vastaavalle tuollaiset mettäperämätä keskittymät, ihan vaan noiden mätipaskain takia. En mäkään enää ole ihminen, ei ole mitään aihetta näiden paskamätöjen kera olla.
En mä silti kaipaa noita mettäläis mielenvikaisia työssänsä työkseen palkan edestä paskovia paskaämmejä, eikä minua kiinnosta enää olla oikein missään tekemisissä noiden paskamulkkujenkaan kanssa. Mutta silti, tuossakin tapahtuu sellainen keskittyminen, suuri osa ihmisistä luultavasti on ihan ok, se vaan kun ei ole enää ihmisten kanssa tekemisissä kuin noissa yllä mainituissa yhteyksissä ja se paskatouhu on sitten kohtalaisen useasti tuollaista, muodostuu se mun kuva nykyään näistä seutulaisista noiden paskamätöjen kautta. Painukoot vaan mun puolesta nekin paskamädöt helvettiin, yhdessä nettipaskasittiäisten kanssa.

en.

Ei mua vaan kiinnosta paskan vertaa enää, mitä joku nettipaskasittiäinen kokee kirjoituksistani eipä vois paljoa vähempää enää kiinnostaa. Enkä ole kiinnostunut voittamaan paskaakaan enää yhtään mistään.
Kaikille verkostoituneille mätäkyttäreille vaan oikein paskaa loppuelämää, kaikkia mahdollisia vaivoja ja kärsimysten täyttämää tietä kaikin mahdollisin kuviteltavissa olevin tavoin. Sitten vielä lopuksi koko paskalutikkalajille lopullinen exodus, viimeistä paskalutikkaa myöten.

Muistan muutama vuosi sitten kun sain yhden remontti homman talosta jossa asui yksi vanhus nainen. Jälkeenpäin mietin että se oli varmaan tosi yksinäinen kun se aina seuraili pihalla sitä remonttia, kun maalasin ja laitoin uutta paneelia seiniin, tuli aina juttelemaan kaikesta, tarjosi kahvia ja pullaa, teki ruokaakin. Ensin pari viikkoa mä sitä remppaa tein ja sitten se keksi että piharakennuksia pitää myös rempata ja maalata. No meikähän teki ja se jutteli ja oli seurana, istui keinussa ja seuraili meikän touhuja. Siinä meni 3 kuukautta kun sain kaiken valmiiksi kun se keksi aina uutta remontoitavaa. Varmaan se oli yksinäinen koska en siinä talossa nähnyt kuin muutaman ihmisen käyvän välillä. No sain todella hyvän tilin ja juttuseuraakin oli 3kk ajan. Sen jälkeen olenkin ollut aika yksinäinen.

Osaa ne alemmatkin eläimet mököttää. Jopa mateet menevät mököttään kiven syrjään näin syksyllä.

minä olen yksinäinen ,mutta en halua mitään keskusteluryhmiä minua oikomaan
miten minun pitää elää.
kun on rauha itsensä kanssa ja harrastaa kaikkea kivaa liikkuu ja nauttii kaikesta.
kukaan ei määräile on onnellinen.

Olis edes työpaikka niin olis joku jonka kanssa keskustelee edes joskus 😭