Tajunnanvirtaa

Se tunne kun tiedät
pysähtyneen,
jonkin joka jättää pyörimään
kuin järjetön orava järjen pyörään,
tai kehä, joka ruokkii itseään.
Eikä mikään muutu ennen kuin teet ratkaisun,
ja ratkaisun avaimet toistuvat
kuin tuntematon sarja,
ja vaikka kuinka laitat vastaan
olet aina alussa.
Tiedät sen mitä käy
etkä haluaisi ja pelkäät
eikä muiden iva auta mitään,
mutta kun on pakko
eikä se sinusta riipu
tai sinusta johdu
eikä kukaan tiedä sitä,
kannat sen yksin
ja ennen pitkään
otat yhden niistä avaimista, jotka kyvät vain yhteen oveen,
ja astut
vaikka tiedät, tunnet sen sisälläsi.
Kannat avaimesi tahtomattasi
koska kukaan muu ei kestäisi sitä,
mutta muistathan
että se oli se mitä toivoit ja mikä sinua ajoi
vaikka se ei vastaakan ihan sitä
miltä se joskus sen ulkopuolelta näytti
vaikka kyllä sinä sen tiesit silloinkin
se sarja oli käynnissä jo silloin.
olet vain ihminen.

Jos peilaat itseäsi hajonneesta peilistä
et havaitse todellista kuvaa
eikä mikään mikä heijastaa
särkyvää kuvaa
ole itsesi arvoinen.
Heijastatko itse särkynyttä kuvaa
vai oletko jo niin rikki ettei sitä edes huomaa kukaan?
On olemassa arvoja
ja ihmisyydessä ihminen antaa oman arvonsa,
kun katsot heijastuvaa kuvaa, onko se sinusta lähtöisin
vai siitä jostain vai kuvitteletko sen kaiken,
minä kuvittelen
en kuvittele
kerro sinä
en tiedä
koskaan, enää kai koskaan eikä sillä ole väliä
koska ei voi jakaa sellaista mistä muilla
ei ole mitään kokemusta eikä kukaan tajua
miltä tuntuu
kun tunteet ovat toista
ja järki on toista
suhteessa minuun itseeni
ja vaikka ymmärtäisin itseäni
suhteessa muihin en ymmärrä.

"Se oli minun!"
"Se oli minun!"
He huutavat,
ja haluaisit antaa taas kaiken
kuten ennekin,
viekää ja ottakaa
en jaksa puolustautua,
muttet tällä kertaa
sillä olet katsonut sen tien,
sinusta pidetään
mutta vain siksi ettei kukaan tiedä mitään
mitä tunnet tai koet tunteneesi
etkä olisi halunnut valita heidän
ja heidän ottamansa suhteen
ja sen mitä omistetaan,
ja kaikki hidastuu hetkeksi
sillä universumi
ympärilläsi hiljentyy kuuntelemaan
mitä sinulla on sanottavaa,
ja se hiljaisuus on tunne,
tunne sinun itsesi sisällä sillä sinä kuuntelet itseäsi
etkä välitä,
ja he myöntävät
"Se on sinun."
"Se on sinun."

Kun astuu sellaiseen,
jonka voima työntää selästä eteen päin
ja huutaa ja vastustaa kulkiessaan
vaikka tietää ettei ole paluuta,
ei ole kyse järjestä
eikä mistään tunteesta mikä siihen ajoi,
vaan järjestä joka aiheutti tunteen,
ja tunteesta joka aiheutti järjen,
ja näiden välisestä etäisyydestä
siitä osasta elämää
niiden välissä