Heräsin eilen ymmärtään että ympärilläni on joku/jotkut joiden maailmaa mustentaa katkeruus ja kateus. Oikeastaan tiedän keitä he ovat mutta jäin miettimään miten heidän kanssaan asian hoidan. Ensimmäinen asia joka tuliselle ihmiselle tuli mieleen oli häpäsy julkisesti.. no kiukku kun laski päätin unohtaa moisen. Henkilöiden kanssa puhuminen aiheesta? Tuskin katkeraa minua vanhingoittamaan pyrkivää ihmistä muuttaa miksikään. Käytös on heistä ok ja ihan oikein.
Jäin yleisesti miettimään sitten katkeruuden syntyperiä. Pettymys on eräs syy. Tullut jätetyksi tai saanut pakit. Pettynyt ja haluaa kostaa. Merkitsee siis oikeastaan sitä että olin hyvin merkittävä ihminen hänelle jos pettymys ajaa haluun vahingoittaa minua ja aiheuttaa minulle vuosiakin pahaa mieltä.
Sitten on ne naiset.. naiset naiset.. lähes tuntemattomat naiset.. jotka tietävät minut pintapuolisesti mutta nauttivat loan heittämisestä niskaani ja osoittavat selän takana silmitöntä raivoa minua kohtaan. Ovat valmiit kuvitelmissaan jopa tappamaan minut.. heitä en ymmärrä. Mistä sellainen viha ja katkeruus kumpuaa?
Emme tunne joten en paljoa voi olla tehnyt. Mielipiteeni voivat joistain olla vääriä ja he vihaisena haluavat pakottaa minut toiseen mielipiteeseen. Se voi joitain suututtaa. Suosio, kaverit, elämäntapa? Ovatko ne raivon ja häpäisyn arvoisia asioita?
Mistä minä raivostun niin että haluan häpästä? Suorasta minuun kohdistetusta ilkeyttään tulleestä maineeni tahraamisesta, häpäsystä, valheellisuudesta, väkivallasta...
Jos näitä ei tapahtunut miksi olisin kateellinen ja naureskelisin ilkeästä kirjoitellen häpäsy juttuja jonnekin nettiin?
Miten asiasta keskustelisi ihmisen kanssa? Nimeäsi facebook seinälle heidän nimensä ja kysyisi avoimesti koko suvun ja muiden ihmiseten edessä että onko jokin hätänä? Vai kertoisi kaikki salaisuudet heistä suoraan seinälle vihjaillen? Varmaan väärä tapa.. mutta kutkuttava vaihtoehto.. kostoa janoavalle ihmiselle jota on loukattu.
En tiedä.. ehkä kaikki yhteyden katki sellaisiin ihmisiin olisi parasta. Puhuminen ei heitä muuta, kosto saa alentuun heidän kanssaan samalle tasolle ja haluan olla heitä ylempänä ja parempi... Miten asia hoitaa katkeran/vahingoa minulle hinnalla millä hyvänsä haluavan ihmisen kanssa?
Silti tutustuin katkeruuden syvimpiin saloihin ja luin siksi nämä:
http://www.uusitoivo.fi/fi/content/katkeruudella-monet-kasvot
http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/psykologia/katkeruus_on_pettyneen_suojakuori
Jäin yleisesti miettimään sitten katkeruuden syntyperiä. Pettymys on eräs syy. Tullut jätetyksi tai saanut pakit. Pettynyt ja haluaa kostaa. Merkitsee siis oikeastaan sitä että olin hyvin merkittävä ihminen hänelle jos pettymys ajaa haluun vahingoittaa minua ja aiheuttaa minulle vuosiakin pahaa mieltä.
Sitten on ne naiset.. naiset naiset.. lähes tuntemattomat naiset.. jotka tietävät minut pintapuolisesti mutta nauttivat loan heittämisestä niskaani ja osoittavat selän takana silmitöntä raivoa minua kohtaan. Ovat valmiit kuvitelmissaan jopa tappamaan minut.. heitä en ymmärrä. Mistä sellainen viha ja katkeruus kumpuaa?
Emme tunne joten en paljoa voi olla tehnyt. Mielipiteeni voivat joistain olla vääriä ja he vihaisena haluavat pakottaa minut toiseen mielipiteeseen. Se voi joitain suututtaa. Suosio, kaverit, elämäntapa? Ovatko ne raivon ja häpäisyn arvoisia asioita?
Mistä minä raivostun niin että haluan häpästä? Suorasta minuun kohdistetusta ilkeyttään tulleestä maineeni tahraamisesta, häpäsystä, valheellisuudesta, väkivallasta...
Jos näitä ei tapahtunut miksi olisin kateellinen ja naureskelisin ilkeästä kirjoitellen häpäsy juttuja jonnekin nettiin?
Miten asiasta keskustelisi ihmisen kanssa? Nimeäsi facebook seinälle heidän nimensä ja kysyisi avoimesti koko suvun ja muiden ihmiseten edessä että onko jokin hätänä? Vai kertoisi kaikki salaisuudet heistä suoraan seinälle vihjaillen? Varmaan väärä tapa.. mutta kutkuttava vaihtoehto.. kostoa janoavalle ihmiselle jota on loukattu.
En tiedä.. ehkä kaikki yhteyden katki sellaisiin ihmisiin olisi parasta. Puhuminen ei heitä muuta, kosto saa alentuun heidän kanssaan samalle tasolle ja haluan olla heitä ylempänä ja parempi... Miten asia hoitaa katkeran/vahingoa minulle hinnalla millä hyvänsä haluavan ihmisen kanssa?
Silti tutustuin katkeruuden syvimpiin saloihin ja luin siksi nämä:
http://www.uusitoivo.fi/fi/content/katkeruudella-monet-kasvot
http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/psykologia/katkeruus_on_pettyneen_suojakuori
Vastaukset 26
Vanhimmat
Olenko hyvä ihminen?
Greta Christina mietti blogissaan sitä miten hyviä ihmisiä näyttäisi olevan kahta laatua.
1. Ensimmäisen tyyppiset ihmiset tietävät olevansa hyviä, ja tämä usko omaan erinomaisuuteen on niin vankkumaton että siitä käsin voi oikeuttaa hyvinkin arveluttavia tekoja. He eivät ehkä aktiivisesti usko olevansa hyviä, vaan oma erinomaisuus on päässyt suorastaan taustaoletuksen asemaan. "Tekoni ovat hyviä tai ainakin anteeksiannettavia, sillä minähän olen hyvä ihminen.", sanoo tällaisen ihmisen logiikka ja loukkaantuu syvästi jos joku kehtaa muuta vihjatakaan.
2. Toisen lajin hyvät ihmiset ovat sitten pohdiskelevampia. He kyseenalaistavat synnynnäisen erinomaisuutensa. He yrittävät kovasti toimia oikein. He pohdiskelevat, arvostelevat ja mittailevat itseään. He ovat hyvin tietoisia vioistaan ja muistavat, että heistä hyvää ajattelevat ihmiset voisivat muuttaa mieltään jos vain tietäisivät... He pyrkivät hyvään vimmatusti, usein niin kovin että ahdistuvat ja uupuvat. Joskus he epäonnistuvat hyvän toteuttamisessa koska eivät uskalla tehdä mitään pelätessään tekevänsä väärin.
Oman hyvyytensä mittailu ei ole mitenkään tarpeellista, ja melkeinpä väittäisin ettei se ole edes hyödyllistä. Parempi on pohdiskella hyvän olemusta sekä sitä, onko oman elämän suunta kykyjen rajoissa sinne päin. On tärkeää ymmärtää, että vaikka hyvään pyrkiminen vaatii monenlaista, se ei vaadi kykyä tuomita omia tai muiden virheitä. Tehtyjä virheitä ei saa tekemättömiksi vaikka sättisin itseni helvetin alimpaan hiilikellariin (tiedän sillä olen kokeillut). Edes muiden tuomitseminen ja pilkka ei pyyhi virheitäni olemattomiin.Siksi on rakentavampaa on miettiä, voinko oppia virheistäni ja toimia tulevaisuudessa paremmin.
http://filosofianpuutarha.blogspot.fi/2013/11/olenko-hyva-ihminen.html
Hyvä kirjoitus sinulta ja myös linkit ovat lukemisen arvoisia. Jotakin samaa kokeneena, ymmrrän sen, mitä olet käynyt läpi. Vaikeassa tilanteessa ei aina tiedä millä tavoin voisi edetä, kun tuntuu, että ovi lyödään edestä kiinni, ennenkuin on ennätetty edes "hyvää päivää" sanoa. Se, että on toisen ihmisen silmissä jotakin outoa, jossa ei ole todellisuudesta kovin paljon tietoakaan, on tuskastuttavaa. Eikä sitä valitettavasti voi useinkaan muuttaa, vaikka mitä tekisi. Jokaisella on omat ongelmansa, ja yllättävän monet ulkoistavat sen toisiin ihmisiin.
Olen miettinyt pääni puhki että mitä pahaa olen tehnyt tällaisille ihmisille sillä lähes tuntemattomista kyse. Tuollaiset ihmiset tietää minusta joitain mielipiteitäni, tapaani elää, osan kavereistani ja ulkonäköni, osittaisia asioita elämäni tapahtumista. Todellisuudessa siis minua ei tunneta ollenkaan heidän osaltaan.
Käytös heitä kohtaan kohdatessa keskustellessa minun puolelta.. ystävällistä, asiallista, mukavaa, ymmärtäväistä.. siksipä moista käytöstä en ymmärräkään. Miten tuollaista ihmistä pitäisi käsitellä kun asiallinen käytös ei olekaan heistä hyvä asia?
harjoita sitä mitä saarnaat,sama sovellan myös itseeni joten älä ota tätä itseesi.
Eli ollaan ilkeitä takaisin niille jotka ilkeitä? Ystävällisyys ei tehonnut vaan tuli ilkeyttä joten ilkeyskö on ilkeällä parasta? Lokaa samalla mitalla takaisin? Silmä silmästä ja hammas hampaasta?
Millä tavalla minun pitäisi ilkeä olla takaisin? Pistänkö samanlaisia juttuja liikkeelle? Vai haukunko julkisesti? Kerronko juoruja ja näkemiäni "salaisuuksia" eteenpäin? Tahraanko maineen ihan kunnolla niin ettei enää kehtaa töihin tai kaupungille astua? Mikä olisi paras tapa sitten olla ilkeä jos ikeä pitää olla takaisin?
Vastaan tullut monia jotka tykkää mässäillä ja huvitellan keskenään pilkaten muita ihmisiä. Nauravat ivaavat toisia ihan ilta huveinaan. Kieroja sillä esittävät vilpitöntä huolta vakuuttavasti mutta piilossa on pirun sarvet ja räkänen pilkallinen nauru ja puhe tulee sitten takana päin piilossa. Joidenkin huvitus josta he ammentavat elämäänsä voimaa ja mielihyvää. Nautinto tulee toisen loukkaamisesta. Tämän laatuista pahuutta en ymmärrä.
Tärkeää muistaa, että se on heidän omaan elämäänsä kuuluva asia, heidän oma maailmansa. Ei sinun. Jos he ovat siinä onnellisia, niin olkoon sitten niin. Muista, että se ei ole sinun maailmasi eikä sinun elämäsi ja ole iloinen siitä. He eivät valitettavasti ehkä tiedä ja ymmärrä paremmasta.
Ihan ensimmäisenä sanoisin, että kosto ei ole se tapa, jolla lähteä ratkomaan asioita, kostolla saat vaan myös itsesi syvään suohon. Ja sitä, mitä vihaajat juuri hakevatkin, koska heillä on itsellään niin paha olo, että se puretaan sitten toisiin syyttömiinkin ihmisiin. Kosto on aina merkki häviäjästä (henkisellä tasolla). Kosto synnyttää vain lisää vihaa ja pahaoloa myös kostajalle itselleen, joten se työkalu kannattaa heivata työkalupakistaan.
Toisena, on ihmisiä, jotka yksinkertaisesti vain ovat niin huonolla tolalla itsensä kanssa, että ne eivät pysty kuin vihaamaan, kahdehtimaan ja kostamaan jne. Älä jää miettimään muiden ihmisten pahoja tekoja, keskity oman itsesi kehittämiseen henkisesti, niin, että et anna vaikuttaa ihmisten mustamaalaamisia jne. sinuun. Se on mahdollista. Toki aliussa se loukkaa, mutta kun keskittyy omaan elämään, itsensä kehittämiseen, niin kaikki pahat teot ja puheet saa yhä vähemmän ja pienemmän painoarvon sinussa ja sinun elämässäsi. Sitähän nämä pahanpuhujat nimenomaan hakevat, että sinä ja sinunkin elämä luisuisi raiteiltaan, siksi juuri he sen tekevät. Miksi antaisit heille sen ilon ja "kunnian". puhu ystäviesi kanssa ja keskity ihmisiin, jotka oikeasti välittävät sinusta ja jotka oikeasti haluavat sinulle hyvää. Jätä taaksesi nämä pahanpuhujat. Niillä ei tee mitään, niiden arvo on sinulle miinus merkkinen. Ihmiset, jotka tuottavat enemmän pahaa oloa kuin hyvää oloa, kannattaa heivata menemään omasta elämästäsi. Mutta älä sinä alennu siihen koston ja katkeruuden tielle, muutoin kohta itse olet samassa jamassa.
Keskity hyviin asioihin ja ihmisiin. Tee asioita, jotka tuovat sinulle onnea ja iloa. Yksi erittäin hyvä vaihtoehto on mennä ammattilaisen kanssa keskustelmaan ja tietysti myös vertaistuki, mutta muista pitää oma sydän ja sielu puhtaana. Se on ainut oikea tie. Kaikkea parasta sinulle ja voi hyvin!
Tämä oli hyvä ja hienoa ajattelemisen arvosta asiaa täynnä.. Minusta on kurjaa huomata sen laatusta pahuutta ihmisissä enkä ymmärrä miten joku voi saada sisäistä nautintoa ja hyvää oloa toisen loukkaamisesta. Miten joku voi olla niin paha toiselle?
Minulla tuli ainakin mieleen et jos sinun ei tarvitse olla missään tekemisissä heidän kanssaan niin unohda koko asia.. Siinäpähän höpisevät ja kieroilevat keskenään.. Ehkä he hukkuvat vielä siihen omaan katkeruuden liemeen.. Niinkin voi kuulemma käydä..
Mutta älä sinä katkeroidu heidän takiaan.. Jos muu ei auta niin vaihda vaikkapa paikkakuntaa. Mielummin vähän kauemmaksi niin pääset todennäköisemmin heistä eroon.
Itsekin olen joutunut suoranaisen kiusaamisen kohteeksi (jota muutama opettaja kutsui jo vainoamiseksi ja piinaamiseksi, siihen liittyvien piirteiden ja pitkäkestoisuuden takia). Eikä tosiaan ollut kyseessä pelkkä koulukiusaaminen koska porukkaan on kuulunut ihan kaiken ikäisiä tyyppejä eivätkä he kuuluu tiettyyn joukkoon kuin tietyllä tavalla (eivät siis mitään opiskelijoita välttämättä vaikka osa heitäkin). Tiedän mitä porukkaa he ovat mut en viitsi mainita sitä tähän.. Ei ole ollut helppoa elää sellaisten keskellä (vaikken missään tekemisissä heidän kanssaan olekaan, onneksi).. Minuun se on kai jättänyt minuun jopa trauman.. Ja muutama sanoikin et heidän touhujaan sairaalloiksi ja sairaiksi.. Ja totesivat et ovat mitä ilmeisemmin mielenterveyspalvelujen tarpeessa. No, se on tietty heidän asia, hakevatko koskaan apua itselleen.. Luulen vain et niin ei ehkä tule koskaan tapahtumaan.. En tiedä..
Tuohon paras neuvo on varmasti se et älä syytä itseäsi siitä mitä muut ovat tehneet/aiheuttaneet sinulle.. Kun kerran et ole sanonut tai tehnyt kenellekään (?) mitään. Itsensä vihaaminen ja katkeroituminen on ihan turhaa..
Iloa tähän päivään ja parempaa huomista sinulle! :)
Ps. Minun vastaus oli varmaan vähän vaillinnainen mut toivottavasti tästä jotain hyötyä kuitenkin olisi..
Niin.. Itsekin siis olen suunnitellut muuttoa Etelä-Suomeen.. On jo tietty ajankohta mielessä.. Ja on siitä puhuttukin muiden kanssa.. Nyt kun tein mielessäni päätöksiä tiettyjen asioiden suhteen niin on hyvä mennä etiäpäin.. :)
tässä sinulle vastaan minäkin.Kuulostaapa tutulta kysymyksesi. Et olet ainut, enkä minäkään, joka samoin kyselen. Itsellenikin on ollut suurin ihmettelyn aihe se, että joidenkin elämä pyörii toisen ,syyttömän, ihmisen ympärillä ilkeillen ja pahaa, perättömiä puhuen.Ja tämä ivanaurukin on tuttua. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että heiltä kenties puuttuu elämän tarkoitus ja ovat pettyneitä ja turhautuneita, ja ilkeydessään jo palkkansa ansainneet. Uskoisin, että pohjimmainen syy on kateus.Minun ja sinun ei heitä tarvitse "rankaista". Ole vain oma itsesi, luota itseesi ja keskity unelmiisi ja tavoitteisiisi elämässä, ja näytä ja kerro kuka olet. Ennen pitkää "hyvä kello kuuluu kauemmas kuin paha kello".
Todella hyvä ketju ja asiaa. Kivasti nostit ap asian esille.
Niinhän se on (naiset naiset..tuntemattomat naiset) katkeruus vaiko jotain muuta? Turhanpäiväinen viha ja raivo, unohdit yhden oleellisen asian ja se on pelko, pelko usein saa käyttäytymään irrationaalisesti silloin kun on tuntemattomista kyse eikä suorista yhteenotoista ts. riita tms.
Pelko tulee siitä etteivät osaa käsitellä joitain asioita, pelkäävät että joku voisi heissä huomata jotain (jos on jo kollektiivista vihaa taustalla mistä ihminen heijastaa "oikeutensa"), joku asia on siis sellainen että he sisäisesti huutavat ettei saa asiaa joko käsitellä ollenkaan tai tietyllä tavalla. Asiat ovat siis kuten totesit heidän pää sisäisiä juttuja, jotka pitää pyrkiä sivuuttamaan.
Jos vihataivoa ihminen on jo heidän silmissään uhka, joka uhkaa heidän olemassaoloaan vaiko siis olisi tuntemattomista kyse jotka taitavat itse tehdä ongelman tunkeutumalla toisten elämään, ongelma poistuisi jos menisivät vaiko ongelle tai hoitamaan puutarhaansa (sekä kirjaimellisesti että vihjaillen..) ajankäyttö toisaalle poistaisi heidän ko.ongelman.
On asioita joita naiset eivät halua/pysty käsittelemään se on fakta, jos he hakeutuvat sellaiseen seuraan joka kiihottaa heidät ahdistukseen ongelma on todellakin vain heissä itsessään.
Toinen asia mikä aiheuttaa viharaivoa miehissäkin on se tunne että jäävät alakynteen he alkeisreagtiolla haluavat uhota, olla valmiita lyömään, koska ovat samalla tavalla "uhattuna" vain jonkun muun terävän, kovan tai heidän ymmärryksen ja elämänkokemuksen ylittävän tiedon edessä. Ajatus ei riitä heillä ymmärtämään käsittelemään asioita sen takia toimivat ristiriitaisesti.
Pelko johtaa myös usein joko kollektiiviseen haluun "tappaa" ihminen, uskotellen että heille voi muuten käydä itselleen jotain jos he eivät mene mukaan tai saa reakoimaan siten miten miehet on opetettu ja muutamat naiset, ts.on olemassa tietty laumahierarkia, ja jos sitä uhmaa ts. Uskaltaa olla vastaan sitä tahoa mut vastaa he eivät itse uskaltaisi he alkavat vihata koska se paljasti heidän heikkoutensa ja pelkuruutensa, ja sitä he vihaavat sitä eniten maailmassa. Kuin heidän pelkuruutensa poistuisi lyömällä "paljastajansa"
Tähän liittyy useilla naisilla se että heidän täytyy alistua tottelemaan ja puolustamaan miehiä oli he sitten tehneet mitä tahansa, se pelko ja sen naisena olemisen riskien tuleminen näkyville saa monesti naiset rajuihin itsepetos oireihin, vähän samaan tapaan kuin itäsuomen hovioikeus puhuu miesten töiden käynnin olevan tärkeimpiä pointeja ihmisyyden ja oikeudenmukaisesten ratkaisujen pohtimisissa. Naiset rupeavat puolustelemaan ja pyrkivät kieltämään.
Sokeus nähdä että asioista voi ottaa vastuun ja käsitellä niitä lukkiutumatta jne.
Kännipäissään tai selvin jos naapuri naiset huutaa saattaa johtua halusta saada joku kollektiivisen vihan kohteeksi, jotta saisi purkaa tuota katkeruuttaan kun itse on jäänyt pieneksi ihmiseksi, se tuska siitä ei ole kaunista kuultavaa. Alasvetämisyrityksiä kollektiivisuuden kohteeksi.
Jos ihmiset ei lähde kollektiiviseen joukkopsykoosiin mukaan tuollaiset näyttävät vain irvokkailta, naurettavilta rääkkyjiltä joilta on oma elämä hukassa.
Jos yhteisö toisaalta saadaan joukkopsykoosin röyhkeällä manipulaativisilla keinoilla (pelottelemalla ihmiset uhalla, vanha retorinen keino) eipä siihen parin ihmisen noukkiminen joukosta pois ja heihin reakoiminen mitään vaikuta. Siihen ei toisaalta auta sinänsä ymmärtävät ylläolevien tapaiset kirjoitusten mukaiset teot, monesti se pelko saavuttaaa niin monet tai luulevat että ihminen olisi tuntemattomien tuttu ja jutut pitäisi kohteenkin sisäistää samalla tavalla, niin pieleen menee, monesti ihminen on peloissaan oleville "spitaalinen" josta pitää vielä keksiä muille lisää juttuja jotta he saisivat kollektiivin tuen, etäännyttävät ihmisen taitavasti vaiko toisaalta kovadti haluaisivat "läheisyyttä" odottavat ikäänkuin "lupaa" suotuisaa ilmapiiriä tai toisen "sisäistäneen" asiat siten ettei niitä käsiteltäisi heille hankalalla tavalla, kyllä tuollainen tuntuu ihmisestä pahalta, todella.
Rääkkyjät jäävät nyt yksin rääkkymään, kollektiivisuus on tuhottu.
Muistan vuosien vuosien takaa kun ensimmäisen kerran törmäsin vastaavan tyyliseen juttuun, missä toinen mies katsoo oikeudekseen lyödä toista (tuolloin toista miestä, mikä siihen aikaan oli yleisempää).
Niin oli siis perjantai ja disco ilta, sukupuolet tekivät tuttavuutta, kiltimmän oloinen mies juuri ajokortin saanut oli saamassa kylän eteerisemmän ja mystisen kaunottaren kyytiinsä kun sai turpaansa out of blue, ei mitään syytä. Pari iskua poikaa kohti joka istui autossa ikkuna auki eikä pystynyt puolustautumaan eikä sitä olisi tehnytkään kun ei omannut sellaista agressiivisuutta (serkkupoika oli).
Ihmettelin ko.nuoren naisen käytöstä, hän hylkäsi ko pojan siltä seisomalta, hyppäsi kyydistä eikä heistä koskaan paria tullut.
Hylkäsi syystä tuntemattomasta. Ei syy oikeasti tuntematon ole, liittyy juurikin siihen oletukseen miten miehen odotetaan (silloin yleisesti) olevan sellainen ettei tuollaisiin tilanteisiin jouduta, nainen osoittaa piilohalveksuntaansa kun ei saa toisen turvin lauma asemaa mitä naisten yleisesti sanotaan hakevan miesten kautta.
Entäs motiivi lyöjälle? Katkeruus kun joku muu kuin "oikea" mies saa sellaisen naisen jonka avulla hän pääsisi pröystäilemään ja pätemään. Kilpailu ja siinä häviäminen muilla kuin väkivallan oikeutuksen kautta (silloin väkivallan käyttäjän katsottiin olevan "vahvempi") sairas kuvitelma omistusoikeudesta ja sen katkera esilletuonti.
Piilohalveksuvat naiset eivät ole kehittäneet itsessään vahvuutta jotta heidän ei tarvitsisi olla riippuvaisia miehen lauma asemasta. Pahimmat luonteet voivat jopa ryhtyä ivallisiksi ja halveksia avoimesti, jolloin peittelevät tuota pelkoaan tilanteesta ja siitä että elävät alistuskulttuurin myötävaikutuksessa. Uskottelevat että he kyllä ovat ihan toista maata ja pärjäisivät, vaikka ovat tippuneet ryömimään milloin kenenkin edessä. Eivät halua ymmärtää kummassa osapuolessa on perimmäinen syy.
Harva tuollaisia edes tiedostaa, -he eivät siis tiedä mitä tekevät -
Toinen hupaisa piirre naisissa on myötäillä miehiä hyvin antautuvalla -minä olen vaaraton- ilmeellä, jonka luovat yleensä siis aina vain miespuolisiin, toisille naisille voi olla tylympiä. Riippuu osittain lauma käyttäytymiseen kun naisten piti metsästäjä miehet rauhallisina pitää ja toisaalta kypdymättömään nuoruuteen, luullaan että miehet olisivat sen arvoisia ja ajattelisivat heistä yhtä naiviisti.
Huomaa tuollaista joskus kummalle ensin ja miten joku kontaktin ottaa, alitajunnasta miellyttää miestä ensin vaikka tilanteesta johtuen nainen olisi se joka merkit asettaa, tai jota luulisi haluavansa. Tietää silloin olevansa väärän tyypin seurassa, a) ensinnäkin asemoi miehet ylemmäksi b) on kypysymätön joka ei ole halunnut omaksi "jumalattarekseen" vaan alentuu tilanteiden edessä. Tuollaisistahan kannattaa erossa pysyä.
Esim naisjohtajan pyydettäisiin keittämään kahvia ja tuolia aseteltaisiin miesassarin alle. Kypsymättömiä. Kypsä naisjohtaja tietysti keittäisi kahvit ja naureskelisi aina...
Ja nykypäivänä miehistä on tullut piilohalveksevia munat omaavia "naisia" , purkavat katkeruuttaan kun eivät pysty, eivät vaan pysty saavuttamaan mitään. Piiloutuvat muiden miesten laumaan, ja hakevat tyydytyksensä "vallasta ja voimasta" sen kautta. Munattomat miehet aiheuttavat fasismin kaltaisia yhteiskunta piirteitä alistuvien naisten kanssa, jotka haluavat kieltää naiseuden sen ilmentämän "heikkouden" takia.
Kaikki se testoteroni (nuoria kun vielä ovat) sisällä alistuneessa mielessä, olotila kun keppi perseessä koko ajan, ankaran vituksen oloisia, jotka eivät pysty kuin ivailemaan laumassa(koska tiedostavat etteivät uskalla muuta eikä äly riitä ymmärtämään ympärillä olevia asioita) saavat siitä tyydytyksen, kun toinen on asemoitu heidän silmissään ristiriitaisesti uhaksi, jonka kimppuun voi käydä lauman turvin, muuten ovat vain ahdistuneita kepukka pyllyssä tyylillä matkassa, jos yksin pyrkisivät pärjäämään se se heitä pelottaa, jos yksin vastaan tulisivat eikä kukaan tukisikaan heitä ajatuksen tasolla, kaikki se fantasiointi valuisi hukkaan (saadaan pistä joku matalaksi niin kovaa että tuntuu).
Kaikki se hysteria, saavat olla mukana laumassa tekemässä milloin viharikoksia milloin edesauttamassa tirkistelyä, transsiinhan tuollaisesta ymmärrettävästi joutuu koska herättää himon lyömisen tuomaan nautintoon tuollaisilla pelkurin psykkeen omaavilla.
Sellaista se vaan on, kepukat.
Mitä se oikein kuvittelee olevansa-liittyy tähän teemaan vaikka kyseessä ei olisi suupaltti tyhjänpuhuja.
Koska miehet vaistoavat aggressiviisuutta taustalla, vain "kova" jätkä saa pelotella heitä siten. Naiset toteavat noin koska antavat sen "aseman" vain miehille, vaikka naisella olisi enemmän kokemusta, tietynlaista olemassa olon oikeutusta, mistä alistuskulttuurin nielevät jäävät paitsi. Noin voivat todeta itse mitään saavuttamattomat jotka laumahypessä ajattelevat vain kaveripiirin tuovan sen olemassaolon oikeutuksen, toki mutta vain siinä kontektissa muuten ovat pää piilossa ihmisiä.
Liittyy myös sellaisiin tilanteisiin jossa koetaan vihan osoittaminen naisille "turvallisemmaksi" kuin miehille, samat tyypit eivät tosin koskaan osoittaisi samalla tavalla vihaa miehiä kohtaan, varsinkaan tuollaiset alistuneet, perustuu laumahierarkian oppimiseen.
Tuon "tasa-arvon" puuttumisen takia kovinkaan arvostettavia ole, koska tiedetään etteivät he koskaan pysty miehille samaan tapaan ilmaisemaan itseään, elleivät ole parisuhteessa jo miehen kanssa eikä aina silloinkaan jos ovat niitä naisia, joilla ei suhteessa ole omaa mielipidettä.
Osoittavat siis halua vihalla hallita ja haastaa ihmisen tappeluun, hämmästyttävää kyllä että sitten ihmettelevät jos niin käykin, ikäänkuin automaattisesti odottaisivat heidän edessä väistyvän, tosin useimmat tekevät sen niin murkkuikäisen tavoin ettei kukaan kerkiä edes reagoimaan niihin.
Aggressiivisuuden pelko pitää miehet laumassa valikoimassa milloin on turvallista uhota ja milloin ei. Aggressiivisuuden näkeminen tahoilta joilta sitä ei saa tulla, saa miehet regressoitumaan, hehän antavat persettä vain "koville" pojille. Vaikka muuten eivät tappele lyö tms. Mutta kukaan ei saisi heidän pientä päätään häiritä sillä ettei olekaan saman katsantokannan alla ja luo heille sitä vaikutusta etteivät enää pysy perässä.
Ihmisethän ovat kovan ja vihaisen oloisia joskus syystäkin, varsinkin piilohalveksujille se on opetus siitä mikä vaikutus sillä on kanssaeloon kun eivät vain saa omassa pienessä hybriksessä kuvitella ettei ihminen kokonaisuutena ole ihminen jolla olisi oikeutus olemassa oloonsa.
Mitä jos ihminen huomaisi kaiken, vaikka tiskin takaa luodun vihaisen ja toista alentamaan pyrkivän katseen, jota ei ikinä luotaisi miehelle. Koska luulee olevan ovelasti toisen yläpuolella, missä vaiheessa tuollainen muuttuisi kiintymykseksi, kavereiden hybriksessä, maksimoinnin ajattelulla, mikä olisi parasta kulloisenakin ajankohtana.
Tai kun mummo lähestyy ystävällisesti yleensä ystävällinen ylenkatsoo, mitä se kertoisi luonteesta, että se on varattu vain miellyttämiseen "oikeille" tahoille.
Mitäpä se kertoo kenenkin luonteesta, täydellinen kukaan ole, mutta itsepetokselliset alistuvat ovat oma lukunsa.
Kuulin kerran jutun jossa toinen mies läpsi toista poskille ja toisti köyhä poika köyhä poika.
Ihmettelin mistä tuollainen käytös voisi johtua, kunnes yhtenä päivinä olin voimieni tunnissa ja hillityn himo olisi mieli tehdä bussipysäkille istuvalla kukkopojalle ko tavalla, vain sen takia että olisi pystynyt siihen pelottamasti.
Kaipaan jopa tuota tunnetta, täyttä "hulluutta" ja pelottomuutta, voimiensa tunnissa. Liittyy tietysti vihaa ja tietynlaiseen kostoon taustalla, sitähän se
Elämä
Antiikin Kreikassa hybris tarkoitti toimia, millä toinen pyrki häpäisemään toisen siten ylentämällä itsensä.
Mikä johti lopulta itsensä ylentävien ankaraan rangaistukseen. Mm penolopen kosijat kokivat ankaran rangaistuksen mytologian mukaan.
Niin ne sanat seuraa muinaisista ajoista, toistaen ihmiselon kurjuutta vuosisadoista toiseen.
Tämä selittääkin paljon. Ulkoisesti miesvaltainen yhteisökin voi siis käytännössä olla
ns "naisvaltainen". No nyt ymmärrän kaiken kyheröinnin ja sen äärettämään vaikeuden
kaffepöydässä kertoa mikä itkettää ja ärsyttää.
Tuntemattomat ovat pahimpia vihaajia ja kadehtijoita. Olettavat jotain ja pelkäävät. Jos tutustuvat ja havaitsevat toisenkin ihmiseksi, loppuu vihaaminen.
http://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/kateus-naivettaa-ihmissuhteet/
Jotkut ovat niin kateellisia, että vievät toisten perinnötkin. Sitten elvistelevät ja ilkeilevät.
Haluatko voittaa yli 12 miljoonaa euroa?
Rekisteröidy ilmaiseksi ja ole mukana arvonnassa.
Annamme jokaiselle 1000€ bonuksen.
Klikkaa tästä:
http://bit.ly/kasino-voitto
Täällä on kyllä välillä niin ilkeitä ja parjaavia tekstejä, että täytyy miettiä millaisia ihmissuhteita ihmisillä oikein on. Vaikka suhteet ei aina toimisikaan niin aika ala-arvoiselle linjalle, jotkut menee. Ei voi kun ihmetellä. Suhde hajoilee, mutta