Sorvi-ja höylähirsi talot ja mökit eivät ole lainkaan perinteisiä hirsirakennuksia,vaikka niitä sellaisinakin mainostetaan. Ne ovat automatiikalla ja roboteilla tehotuotettuja.Kaukana perinteisistä hirsitaloista.Niitä on helppo valmistaa tietokoneohjatuilla valmistuslinjoilla.Ei tarvitse kun ostaa koneliikkeestä koneet ja teetättää kunnalla hallin,johon koneet ruuvaa kiinni. Ja alkaa pukkaamaan puuta läpi.Siinä ei tarvitse olla hirsiammattilainenkaan. Riittää kun osaa nappulasta painaa konelinjan käyntiin.
Mutta siinä pitää ollakin todellinen hirsitaitaja, ammattilainen, joka saa aikaan käsin luonnon hirrestä näyttävän upean talon. Kyllä heitäkin vielä onneksi vähän on. Valitettavasti vain vähän,sillä nuoret miehet eivät hakeudu alalle.
Hatunnosto ja kaikki kunnia hyvää työtä tekeville hirsitimpureille!
Mutta siinä pitää ollakin todellinen hirsitaitaja, ammattilainen, joka saa aikaan käsin luonnon hirrestä näyttävän upean talon. Kyllä heitäkin vielä onneksi vähän on. Valitettavasti vain vähän,sillä nuoret miehet eivät hakeudu alalle.
Hatunnosto ja kaikki kunnia hyvää työtä tekeville hirsitimpureille!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos hirsi on yli 250 mm tavaraa kaikilta osin, niin kyllä se on aivan aitoa kamaa oli koneita tai ei jossain vaiheessa. Feikkiä ovat lämpöhirret vaikka ovatkin järkiratkaisuja. Mutta lämmitysjutut pitää tajuta aivan toisin, jos hirrestä rakentaa. On niissä sen verran kovat lämpöhäviöt. Puulämmitystä omasta puusta ja lämpöpumppu. Jos ei noihin ole mahdollisuuksia, niin juttu on hataralla pohjalla.
Aitoon hirsitaloon on ainoa oikea lämmitys keskusmuuri. Minun mielestäni. Se sitten toteutettakoon kunkin oman maun mukaan. Itse pidän ratkaisusta, jossa yhdistyvät leivinuuni/takkauuni, liesi ja saunan kiuas.
Aika monet eivät tajua lainkaan sitä, että keittiössä olisi puulla lämpiävä hella, mutta minun mielestäni se on yksi oikeasti modernin asunnon tunnusmerkki.
Omalla puulla? Oikeampi ilmaisu olisi omakeinoisesti hankitulla puulla. Et taida tietääkään, miten moni maajussi olisi halukas palkkaamaan metsänraivaajan sillä kontrahdilla, että raivaaja saa palkakseen sen puutavaran, joka metsän raivauksessa kaadetaan.
Hmh... on kokemusta toista sataa vuotta vanhan hirsitalon lämmittämisestä suoralla sähköllä. Ja jo ensimmäisen asutun vuoden jälkeen tuli keskuslämmitys - puulla - kuten varmaan jo arvasitkin :)
Kyllä höylähirrestä paksuja seiniä helposti saa,varsinkin jos tekee liimatuista lamellihirsistä.Mutta perinteisiä hirsitaloja ne eivät ole. Esim.sellaisia pohjanmaalla olevia "kaksfooninkisia" perinnetaloja.
Höylä-ja sorvitalot ovat liian steriilin näköisiä. Sopivat mielestäni maisemaan ja luontoon huonosti. Ei mun silmä ainakaan niissä lepää.
..se on kallis tilaajalle, mutta niin on veistäjällekin.
Käsityöllä on tekijänsä ja tekijällä arvostajansa. Kehitys on valitettavasti kehittynyt siihen suuntaan, että massakaman kysyntä on syrjäyttänyt uniikkiarkkitehtuurin. Muutenkos minäkään olisin rautnaulaamassa muovipussi-bulkkituotetta pystypuusta ja kipsilevystä :(
Onneksi on vielä (pieni joukko) asiakkaita, joilla on mielenkiintoa ja varaa maksaa käsityöstä. Sorvin ja höylän kanssa on mieletöntä lähteä hintakilpailuun - siinä kisassa tulee vain hopeamitali, mutta voi sen tehdä näinkin: vakaa talous vakaassa firmassa tylsää tusinatuotetta tehden ja "elämän eliksiiri" siitä, että eikkaheittääkeikkaa silloin tällöin...
Nuorilla miehillä on valinnan vaihtoehdot vähissä, vaikka taitoa ja mielenkiintoa olisikin: tulevaisuus köyhänä hirrenveistäjänä tai sitten jotain muuta. Tänä pänä rahaton on arvostuksissa arvoton ja kukapa ehdoin tahdoin tekisi itsestään "luuserin".
Varmasti hirsiveistoakin, kuten mitä tahansa muuta hommaa tekisi, jos siihen olisi mahdollisuudet. Ei ole kovin helppoa kaupunkilaisen lähteä kylmiltään kokeilemaan uusia asioita, joita ei neljän seinän sisällä voi tehdä. Omakotiasujan kynnys on jo hieman matalampi mutta paras tilanne on maanomistajan, joka vielä asuu omalla tilallaan ja raaka-aineetkin kasvaa omassa metsässä. Harvalla kuitenkaan on sellaista tilaa tai tonttia, jossa mielekkäästi voi talviaikaan veistoa suorittaa.
Pelkkä oikeanlaisen puutavaran hankinta kuljetuksineen on outoa hommaa ja tuottaa vaikeuksia. Yrittämisen aloittamisen kynnys (harrastuksena) on myöskin korkea, pelätään arvostelua ulkopuolisilta, joita aina riittää. Jos kuitenkin jaksaa vielä kaiken jälkeen aloittaa, niin sitten iskee kiinni kaikkivoittava kateus, tällöin punnitaan ystävyys- ja naapurisuhteet. Jos pystyy kaikelle tälle olemaan immuuni, on menestys varmaa.
Onnea kaikelle ja erityisesti perinteitä kunnioittavalle yrittämiselle.
Kun meikäläinen päätti ryhtyä hirsialalle n.40 v sitten,oli kaikki vastaan.Kotiväki varoitti ryhtymästä.Pankinjohtaja nauroi pihalle kuullessaan,että pitäis saada vähän aloitusluottoa sellaiseen humpuuki hommaan kuin hirsimökkien tekoon. Sanoi että jos kysyisit rahaa traktorin tai leikkuupuimurin ostoon,niin heti järjestyis. KTM ei myöntänyt avustusta aloittamiseen vaikka sitä lehdes yleisesti mainosti.Silloin leuhkana jätkänä päätin,että enpä enää koskaan rahoitusta anoskele. Jouduin myymään autopräiskäni,josta saamani vähäiset rahat sijoitin alkavaan liiketoimintaani. Kaikkien hämmästykseksi homma lähti hyvin matkaan,4 vuoden päästä mulla oli 30 miestä palkkalistoilla.Siihen aikaan miehiä tällekin alalle sai,kun sotaveteraanitkin olivat vielä työelämässä. Kaikki hirsirakenteet tehtiin käsityönä. Hyvää laatua tuli.Toimitusvarmuus oli hyvä, aikataulut pitivät. Sitten iski verottaja. Tehotarkastus kesti monta vuotta. Yhteiskunta yritti sitä kautta saada toiminnan loppumaan. Se ei onnistunut kun kaikki oli kunnossa. Turhaa työtä tuli monta vuotta itselle ja samoin verotarkastajille.Työn teettämisen sivukuluja on lisätty tasaiseen tahtiin. Ne ovat huikeat.On säädetty laki jonka puitteissa ihmisille maksetaan rahaa kotiin joutenolosta.Niinpä yhä useampaa ei työn tekeminen enää kiinnosta.Myös eläkkeelle väkeä houkutellaan yhä nuorempana.Hommani kuitenkin jatkuu edelleen.Nyt alkaa yhteiskuntakin tajuamaan,että ei yritteliäisyys niin pahaa olekkaan. Minullekin tulee kirjeitä jatkuvasti joissa pyydetään kursseille jossa opetettais kuinka ideoita voitaisiin kehittää "puusta elinkeinoksi"tyyliin. Myös rahoitusta tarjotaan . Nyt nämä molemmat asiat ovat meikäläisellä hallinnassa. Ideoita olisi vaikka kuinka paljon,mutta kun kansa on työhalutonta,niin ei siinä ideoitakaan voi toteuttaa. Rahaakaan ei enää tarvita,koska alkuvaikeudet on voitettu jo 35 vuotta sitten.Liike pyörii täysin omavaraisena. Käsityö on edelleen kunniassa.
valittaminen laadusta,hinnoista,tulitikku,liimahirsistä ym,ja ottakaa täältä valkan.ee niin ei tarvitse katua,niin ja saa vielä semmosen kun itse haluaa.