Tuskin osaan esittää asiaani niin oikeaan aikaan ja tavalla, ettenkö saisi hiljaisuutta osakseni, taas? Palstan tuttujakaan ääniä en laske meluksi, vaikka ne sydäntäni lohduttaa älyttömästi. Katso peiliin, voitko sanoa että tiedät kuinka paljon rohkeutta minulta ne pienetkin hapuilevat yritykset on vaatineet? Mitä se tietty hiljaisuus "asiattomuuksiin" on tehnyt yrittelyajatuksilleni? Mykistänyt minut siellä ja osittain täälläkin. Luulet että ymmärrän, tunnistan, osaan, uskallan, omaan loppumattoman rohkeuden ja itsetunnon. Uutisia sinulle - näin ei ole, olen vaan ihminen.
Tuntemukseni
tykkäänsustaniin
14<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kerro nuo mainitsemasi asiat äärettömällä niin saat syyn hiljaisuuteen ja kaikkeen muuhunkin.
hiljaisuus on kultaa, mutta silloin jää kuulematta ne sanat mitä eniten odottaa.
Tää vois olla mulle, anteeksi. Olen vaan niin väsynyt kaikkiin tapaamisyrityksiin, päivällä ja yöllä, turhaan olen istunut tai kävellyt siellä ja täällä. Nyt kotosalla, lähden kohta 'lenkille'.
Tuskin olet oikea henkilö, mutta kuvauksesi sopisi häneen (mies). Itse miettinyt ratkaisua tilanteeseen..ainut nähtävästi on, että kerron hänelle suoraan. Vien siis hihasta, tulee mukaan, jos tulee.
Oletko aloittaja?
En ole aloittaja vaikka jotain samoja tuntemuksia, siinäkin. En ole koko kesänä oikein jaksanut käydä missään näyttäytymässä, olen vain tehnyt omia juttujani. Johtuu osittain huonosta itsetunnosta. Mut pakkohan se on virkistyä. Onneksi on kohta syksy.
Ymmärrän sinua, en ole ajatellut tuota. Minä taas luulen kuvittelevani kaiken ja ettet oikeasti voi olla tosissasi. Olen onnellinen kaikista yrityksistäsi, mutta olen ujo, menen hämilleni, enkä saa sanaa suustani vaikka haluaisinkin. Selkeimmästä yrityksestäsi on jo aikaa ja mietin että ehkä liikaa, ehket enää ajattelekaan niin, vai kuvittelinko senkin ja pelkään tekeväni itseni naurunalaiseksi sanoessani jotain ääneen.
Ehkei ollut sulle.
Voisin omia kirjoituksen, epävarmuutta koen ihastusta ja hänen tunteitaan kohtaan. Molemmilta vaatisi uskallusta ryhtyä tähän haasteeseen. Sitähän tämä olisi, aluksi. Mukava kuulla jonkun toisenkin kokevan näin:)
Tää vois olla mullekin, mulla on aivan samanlaisia tuntemuksia m->n. Minäkin olen vain ihminen, ja jännitän myös:). Tykkään susta niin äärettömän paljon että jotenkin täytyis saada tää solmu avattuu. Uskallusta ja rohkeutta puhua tarvittais kummaltakin:).
Arvelisin, ettet voi olla "hän". Antaisitko kuitenkin jotakin vinkkiä, enemmän kuin ehkä jo teit?
Olen hänelle sanonut tykkääväni hänestä;)
myös muita ilmauksia?
Samanlaiset tuntemukset kuin aloittajalla. Tänne jäin tarinoitani kirjoittelemaan, kun ei vastakaikua kuulunut aikanaan. Monta vuotta viimeisimmästä yrityksestäni jo onkin ja päätin, etten enää aio yrittääkään häiritä häntä - tunteet eivät mitä ilmeisimmin kohdanneet. Yksin kökötän tornissani muistelemassa ja aina silloin tällöin kirjoitan tänne kuulumisiani, kun hän ei ole niitä oikeassa elämässä kyselemässä. Täällä voin edes kuvitella hänen juttujani lukevan.