Miten keskitytte kirjoittamiseen kun on lapsia?

Tämä on kirjailijan elämässä aina haaste.

Kun lapset olivat pieniä, kirjoitin aamuyöllä. Napsin kylmästi uniajasta kirjoittamiselle. Kirjoitin myös aika erilaisia kirjoja silloin, kun lapset olivat pienempiä.

Ainoa lohdutuksen sana: kun lapsi vanhenee, asiat helpottuvat. Mutta kasvatus, kirjoittamisen lukujärjestyksen aikaansaaminen on vaikeaa.

Vuokrasin työhuoneen, kun lapsi vanheni ja oli aikamoinen ero kirjoittaa päivisin kuin aamuöisin.

Sitten on myös se, että kaikkea ei voi saada, vaikka nykyihminen on aivotettu odottamaan sitä itselleen oikeutettuna.

En ota kantaa aloittajaan tai edelliseen puhujaan, koska he ovat selvästi antaneet/antavat lapsilleen aikaa, mutta aika usein näkee vanhempia, joista ei ainakaan sillä hetkellä näe, miksi ovat aikanaan ne kaksi tai kolme lasta hankkineet, kun heidän naamansa ovat niiden kanssa ns. norsunvitulla niitä vahtiessa, taluttaessa, komentaessa, estämässä niitä tekemästä typeryyksiä ja kastelemasta lenkkareitaan lätäköissä, jotka vanhempi oli nähnyt perustelluksi rankkasateen jälkeiselle kävelyreissulle lapselle pukea. Ja kaikki tuo, vaikka vanhemman pitäisi justiin älypuhelimesta saada rauhassa katsoa, minkänäköisen broileririsoton naapuri oli eilen tehnyt.

Kirjoitan joskus päiväunien aikana (1-1,5h aikaa) ja sitten iltaisin, kun muksut on nukkumassa. Tätä jaksan tehdä nyt, kun olen vielä kotona, mutta pian menen takaisin töihin, ja luulen, että kirjoittaminen menee aika tavalla jäihin siinä kohtaa, koska ei vaan jaksa. Menee sitten ennemmin nukkumaan, että jaksaa herätä seiskaksi töihin.