WinCapita Järviradio

Miksei klupi haasta Suomen valtiota oiketeen? Korvausta tulisi neljänsaan rosentin varmuuella.

Wincapitassa ei ollut kyseessä pyramidin kaltainen tai muotoinen rikos. Lainvoimaiset tuomiot on olemassa ponzihuijaksesta ja petoksesta. On syyttäjienkin tiedossa että jäsenet toimivat vilpittömin mielin ja hyvässä uskossa.

Pitkänen kertoo että vilpittömän mielen saantosuojaa tulkittaisiin tuoreessa EU-oikeudessa eri tavoin kuin nyt Suomessa. Pitkänen lainaa myös Aarniota, jonka mukaan WinCapita on toiminut sääntöjensä mukaan ja vaikka varojen keräämisessä silloin olisikin tapahtunut rikos, klubista saatu tuotto ei olisi jäsenistölle rikoshyötyä.

Pitkänen jättää haastattelussa vetoamatta kieltokanne- ja sähkökauppadirektiivien tärkeään kohtaan. Pitkänen unohtaa että jäsenvaltiot voivat soveltaa rikosoikeutta koskevia kansallisia säännöksiään jos kyseessä on rikosten ehkäisy tai vastaavat toimenpiteet.

Oliko Suomen viranomaisella oikeus keskeyttää laittomalta näyttävä toiminta valtakunnan rajojen yli, ylittikö viranomainen toimivaltansa rajat? Pitkäsen mukaan asia ei mennyt lain mukaan. Suomen viranomainen ei olisi voinut keskeyttää toimintoja yksin, joten eikö Pitkäsen pitäisi etsiä syitä rahaliikenteen sulkemiseen myös Englannin puolelta?

Koska rikosta ei myönnetä tapahtuneen ja viranomaisvaltuudet on ylitetty, voittoja ei tulla palauttamaan ja asiaa käsitellään vielä Eurooppa-oikeudessa. Näin Pitkänen haastattelussa kertoo. Voittajien tulee saada pitää voitot ja tappiolle jääneet nielevät tappionsa.

Haluatko voittaa yli 12 miljoonaa euroa?
Rekisteröidy ilmaiseksi ja ole mukana arvonnassa.
Annamme jokaiselle 1000€ bonuksen.
Klikkaa tästä:
http://bit.ly/kasino-voitto

Hehhehhhhhhhooooooooooohahah…
Viimeiset löylynlyömät olivat koolla Jyväskylässä. Pikkutakki löi korvolla lisää vettä kiukaalle, koska nyt on vaarana, että viisaimmat pösilöt alkavat kohta jäähtyä.

Sillä totta on, että joka jeesuksen oikeudenkäynti on hävitty, jokaisen. Nyt ei lasketa sitä, että yksi kuolinpesä sai hieman alennusta ja yhden koijarin voittama määrä jäi hieman epäselväksi. Suomen valtio vie puolustusrintamaa 6-0.

Kuten haastateltava salaviisaasti ilmasi: On hyvä, että oikeudessa ei ole vain yksi klubilainen. Kjeh, kjeh, kjeh – kylläpä onkin hyvä. Erityisen hyvä tämä on silloin, kun pääsee laatimaan laskua.

Sillä joka tämän uskoo, ei ole terve: Viranomaiset kaatoivat toimivan Wincapitan.

"Pitkänen lainaa myös Aarniota, jonka mukaan WinCapita on toiminut sääntöjensä mukaan ja vaikka varojen keräämisessä silloin olisikin tapahtunut rikos, klubista saatu tuotto ei olisi jäsenistölle rikoshyötyä."

Onhan tässä puolensa. Case Madoffin pyramidihuijauksessa sijoittajat olivat sijoittajia. eikä keneltäkään otettu mitään pois. Yhdysvaltain laki ei kuitenkaan ole Suomen laki. Samalla tavoin on kuitenkin tapahtunut Suomessakin eli uteliaiden kannattaa guuggeloida KMP Global. Kahden vilpittömin mielin toimineen miehen ei tarvinnut palauttaa rikollisesta toiminnasta saamiaan varoja, ja tuomio on lainvoimainen.

Oikeuslaitoksen mukaan WC-juttujen vastaajat ovat hyötyneet Kailajärven syyksi luetuista rikoksista saadessaan klubista varoja enemmän kuin he ovat sinne sijoittaneet, kun taas suuri osa jäsenistä on menettänyt kokonaan tai osaksi sijoittamansa varat. Kaikki klubiin maksetut sijoitukset, maksut ja provisiot olivat liittyneet sijoituspäätöksiin, joita jäsenet tekivät erehdyksessä luottaen väärään tietoon tuottavasta valuuttakaupasta eli törkeän petoksen seurauksena. Maksuilla ja provisioilla ei ole ollut itsenäistä merkitystä, vaan niiden suorittaminen klubille on ollut osa rikollista toimintaa. Klubilla ei näin ollen ollut lainkaan omia varoja eli voidaan aivan yksiselitteisesti todeta, että voittajien voitot olivat häviäjien tappioita.

Olisi hauska tietää, miten sekä OTT Aarnio että VT Pitkänen kykenisivät kaatamaan ek. oikeuslaitoksen perustelut. Suomen rikoslaki kun ei edes tunne termiä vilpittömän mielen saantosuoja, vaikka esine-, varallisuus- ja sopimusoikeus sen tuntevatkin. Merkillistä olisi, että rikoksesta hyötyneen saantoja ja omaisuutta suojattaisiin lakiin perustuen normaalin oikeushyvän lailla.

Ehkäpä Aarnio ja Pitkänen saavat oikeuden tuomiot vielä Euroopassa kaatumaan.

"Voittajien tulee saada pitää voitot ja tappiolle jääneet nielevät tappionsa."

Kuulostaa epätasapuoliselta vaihtoehdolta.

Pykäläviidakko toivottavasti avautuu viranomaisille vähitellen. Klubiin lähteneiden on ollut mahdotonta tietää lähtevänsä johonkin kiellettyyn. Viranomaisiltakin on vienyt monta vuotta selvittää tätä vyyhtiä.

http://juhanikorpela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/200973-ilkka-pitkasen-haastattelu-jarviradiossa

”Olisi hauska tietää, miten sekä OTT Aarnio että VT Pitkänen kykenisivät kaatamaan ek. oikeuslaitoksen perustelut.”
Vastaanpa itse tähän ihmettelyysi: Ei mitenkään.

Kun asia Suomessa on käsitelty KKO:ta myöten, sekä OTT että VT kyllä ymmärtävät, että leikki on leikitty loppuun. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin käsittelee vain asiat, joissa jonkun ihmisoikeutta on loukattu. Tällainen oikeus on esimerkiksi oikeus saada maksutta tulkin apua, jos sponssi ei ymmärrä tai puhu tuomioistuimessa käytettyä kieltä.

EIT ei käsittele sitä, lukeeko Suomen laissa vilpittömän mielen suoja ja missä tapauksissa tällainen väite on pätevä. EIT käsittelee kyllä sen, jos tuomio ei perustu lainkaan maan lakiin.


Mielenkiintoista oli, että VT Pitkänen haastattelussa kiemurteli kovin, kun puheena oli valittaminen EIT:hin. Ehkä ryhdytään toimiin Euroopan suunnalla ja ehkä ei. Kuitenkin määräaika on juossut niin, että Hanskin, Muisku ja muutama sponssinkutaleenkin on pitänyt se valitus jättää jo aikoja sitten. Ehkä sitä valitusintoa ei ole muualla kuin VT:n puheissa.

Vilpittömän mielen suoja ei muuten aina takaa saantoa. Jos esine nussitaan oikealta omistajalta hallintaan kohdistuvalla rikoksella (näpistys, varkaus, ryöstö, kiristys), se on luovutettava lunastuksetta. Vilpittömän mielen suoja ei siis ole yleispätevä sekään.

Toinen asia on, että nimensä mukaisesti suojan saa vain vilpittömällä mielellä toiminut. Minun on hieman vaikea uskoa, että koko klubin porukka olisi ollut liikkeellä niin vilpittömällä mielellä. Kentsu sen tunnusti, että tarkoitus oli kääriä hillot himaan ennen kuin viritys sortuu. Kuulustelupöytäkirjoissa kuulusteltava kertoi usein samanlaista tarinaa; äkkiä oma sijoitus kotiutetaan talteen, jolloin klubissa ei voi jatkossa hävitä. Kyllä nämä klubilaiset itse olivat melkoisen vilpillisiä.

"Voittajien tulee saada pitää voitot ja tappiolle jääneet nielevät tappionsa."
Tämä on sitä vankkaa ja taattua Winkkarimoraalia taas. Sehän on aivan sama, mistä rahat tulevat, kunhan tulevat minulle.

"Kaikki rahalliset tapahtumat tapahtuivat pelkästään lontoolaisen Moneybookers-pankin sisäisinä siirtoina. Tästä syystä tutkimukset ja mahdolliset rajoitukset olisi ollut tehtävä Englannissa sen maan lakien mukaan. Sitä kieltokannelaki tarkoittaa!"

Aha, vai sitä se tarkoittaa, että pankin sijaintipaikka määrääkin sijoittautumisvaltion ja käytettävän lain. Silloin myös WC:n pitäisi olla eurooppalainen yhtiö tai elinkeinonharjoittaja. Sellainen WC ei kuitenkaan ollut.

Jos ja kun väite kuului, että suurin osa WinCapitan "liikevaihdosta" muodostui lisenssien myynnistä, pankilla tai pankeilla ei ollut liikevaihdon muodostaminen kanssa mitään tekemistä. Lisenssikaupasta muodostuva liikevaihto toteutui klubin sisällä sisäisessä pörssissä, ja on siis totuudenvastaista sanoa, että palvelun tarjontaan liittyvä taloudellinen toiminta olisi tapahtunut pelkästään Lontoossa. MB oli pankki, eikä rahansiirtäminen kansainvälisten pankkien välillä voi olla minkään tahon taloudellisen toiminnan perusta - ellei satu olemaan pankki.

Englanti sijoittautumispaikkana ja koko WinCapitan harjoittama sähköisen palvelun kauppa on keksitty jälkikäteen, ja sähköisen palvelun kauppa koskee vain yhtiöitä ja elinkeinonharjoittajia, jotka noudattavat EU:ssa yhteisiä pelisääntöjä. Asia ei siis koske Wincapitaa.

WinCapita itse kertoi taustallaan olevan yhtiön olevan panamalainen. Mikään toimija ei voi jälkikäteen vedota tilanteeseen, että palvelun sijoittautumisvaltio päätetäänkin vasta jälkikäteen. Toiminnan aikana jäsenistölle ei missään vaiheessa kerrottu, että klubin ja Englannin välillä olisi jokin erityinen suhde tai yhteys. Lontoo ja Englanti eivät olleet toiminnan aikana kriteeri lainkaan, ja Lontoo on keksitty toimintaan mukaan vasta jälkikäteen. Englanti ei millään muotoa ollut klubin jäsenille kerrottu sijoittautumispaikka: ainoa paikka, jota jäsenille suomen kielellä kuvattiin, oli Panama. Palvelin puolestaan oli aluksi Suomessa ja lopuksi Luxemburgissa. Suurin osa jäsenistä oli suomalaisia.

"Moni muukin rehellinen juristi on sitä mieltä, että Varsinaisessa Wincapitan toiminnassa ei ollut mitään laitonta."

Pitkänen Järviradiossa: "Rikosoikeuden professori Aulis Aarnio on antanut Klubille lausunnossaan puhtaat paperit. Vaikka Klubin varojen keräämisessä olisikin tapahtunut jokin rikos, Klubi on toiminut sääntöjensä mukaan eikä ole rikkonut niitä. Sen toiminnan tuottama tuotto ei ole siksi rikoshyötyä."

Lainaus: "Suomen oikeuslaitoksen mukaan WC-juttujen vastaajat ovat hyötyneet Kailajärven syyksi luetuista rikoksista saadessaan klubista varoja enemmän kuin he ovat sinne sijoittaneet, kun taas suuri osa jäsenistä on menettänyt kokonaan tai osaksi sijoittamansa varat. Kaikki klubiin maksetut sijoitukset, maksut ja provisiot olivat liittyneet sijoituspäätöksiin, joita jäsenet tekivät erehdyksessä luottaen väärään tietoon tuottavasta valuuttakaupasta eli törkeän petoksen seurauksena. Maksuilla ja provisioilla ei ole ollut itsenäistä merkitystä, vaan niiden suorittaminen klubille on ollut osa rikollista toimintaa. Klubilla ei näin ollen ollut lainkaan omia varoja eli voidaan aivan yksiselitteisesti todeta, että voittajien voitot olivat häviäjien tappioita."

On se vaan erikoista, että varsinaisessa Wincapitan toiminnassa ei ollut mitään laitonta, mutta Kailajärvi sai kuitenkin aivan samasta syystä viiden vuoden rangaistuksen. Mitä tarkoittaa sana "varsinaisessa", ja miksi Kailajärvi sai todella kovan rangaistuksen, vaikka toiminnassa ei ollut mitään laitonta? Oliko kyseessä kovan luokan erehdys, ja prof. Aarnio olisi tuomarina toimiessaan päästänyt Kailajärven vapaalle jalalle?

- Klubillahan oli nimenomaan omia varoja jotka muodostuivat ja joita se sai singnaalijärjestelmän käyttömaksuista, jäsenmaksuista, X-lisenssimyynneistä. Näillä omilla tuotoilla ja varoilla se sai tehdä mitä halusi.

Vai omia varoja, jotka se oli saanut itselleen törkeän petoksen seurauksena, siis valehtelemalla ihan sutena? Klubilla ei ollut mitään muita varoja kuin mitä se oli saanut rikollisen toiminnan seurauksena.

Kaikki klubiin maksetut sijoitukset, maksut ja provisiot liittyivät sijoituspäätöksiin, joita jäsenet tekivät erehdyksessä luottaen väärään tietoon tuottavasta valuuttakaupasta. Maksuilla ja provisioilla ei ollut itsenäistä merkitystä, vaan niiden suorittaminen klubille oli vain osa rikollista toimintaa. Klubilla ei näin ollen ollut lainkaan omia varoja, vaan kaikki varat olivat peräisin sijoittajilta, joita petettiin viimeisen päälle valehtelemalla.

Klubi sitten jakoi varoja sulle-mulle -menetelmällä, jolloin nopeimmat päätyivät voitolle. Viimeksi liittyneet ja ahneimmat uudelleen-sijoittajat jäivät nuolemaan näppejään.

"Voittajien tulee saada pitää voitot ja tappiolle jääneet nielevät tappionsa."

"Voitot tulee periä valtiolle ja tappiolle jääneet nielevät tappionsa."

Tuossa ovat ne vaihtoehdot, joita rikoksen uhreille on tähän mennessä tarjoiltu tässä oikeusvaltioksi itseään kutsuvassa periferiassa.

Rikoksen uhrin oikeus häneltä kähvellettyihin varoihin on ensisijainen.

Edustuksellisessa demokratiassa ja länsimaisessa oikeusvaltiossa (tai ainakin sellaiseksi kuvitellussa) lait säädetään eduskunnassa ei oikeusistumissa.

Käräjäoikeuden tuomareille lähetetty paimenkirje velvoittaa riippumattomaksi mainostetun tuomioistuimen tuomareita rikkomaan lakeja ja ajamaan valtion etua rikoshyödyn menettämisseuraamuksia ratkaistaessa.

Eipä tainnut aavistaakaan Heikki Arjas minkälaiseen tunkioon sormensa työnsi kun rupesi Seppo Rautavan juoksupojaksi, joka taas sai käskynsä Ari-Pekka Koivistolta, joka puolestaan oli määrätty tehtäväänsä Matti Nissisen toimesta.

Nissisestä ylöspäin kengät eikun suurenevat ja vilahtaapa siellä lapsilisien kolminkertaistajan lapikkaatkin.

>>> WinCapita itse kertoi taustallaan olevan yhtiön olevan panamalainen. Mikään toimija ei voi jälkikäteen vedota tilanteeseen, että palvelun sijoittautumisvaltio päätetäänkin vasta jälkikäteen. Toiminnan aikana jäsenistölle ei missään vaiheessa kerrottu, että klubin ja Englannin välillä olisi jokin erityinen suhde tai yhteys. <<<

Kai tämä suomeksi menisi niin, että kun yhtiö tai elinkeinonharjoittaja haluaa Euroopan alueella perustaa yrityksen, yritys voi sijoittautua minne tahansa EU:n alueelle. Vapaa kilpailu ja sijoittautuminen ovat sallittuja, ja se on oikein ja hienoa. Jos halutaan vielä varsinkin puhua sähkökauppalaista, jossa yrityksellä ei ainakaan alkuvaiheessa ole varsinaista konttoria, varastoa tai muutakaan kiinteää toimipistettä, ja palvelua tarjotaan yli rajojen, sijoittautuminen on vapaata tai huomattavan vapaata. Suomalainen elinkeinonharjoittaja voi myydä netin välityksellä sukkahousuja tai Pienet Possut -ohjelmaansa vapaasti Espanjaan, vaikka yritys olisikin sijoittautunut verotussyistä Irlantiin.

WinCapita ei halunnut toimintansa aikana sijoittautua yhtään minnekään EU:n alueella. Se ei täyttänyt yhtä ainoaa virallista lippua ja lappua, eikä se maksanut veroja, vaan se halusi olla mahdollisimman näkymätön panamalainen sijoitusklubi. WC ei sijoittautunut lain vaatimalla tavalla minnekään EU:n alueella. WC toimi aina Kailajärven passilla.

Nyt sitten on jälkikäteen keksitty, että WC olikin Lontoossa sijaitseva toimija, joten Suomen viranomaisen olisi pitänyt aluksi kysyä Englannin vastaavalta viranomaiselta lupa, jotta rikollista toimintaa saisi häiritä. Sen lisäksi pitäisi vielä kokonaisuutenakin noudattaa Englannin lakia. Voisitteko te näyttää yhden sellaisen virallisen dokumentin, jossa WC olisi halunnut sijoittautua EU:n alueelle, maksanut veroja johonkin EU:n alueella tai suorittanut jonkin elinkeinon harjoittamista koskevan velvoitteensa? Ettekö voi? Sepä merkillistä.

Koko Englannin hömpötys on keksitty jälkikäteen.

Onko asiasta vastuussa MoneyBookers? Ehkä osittain mutta tuskin, MB ei ainakaan ole mistään asiasta millään tavalla vastaava viranomainen. Kailajärvi tai panamalainen yritys olivat vain saaneet tilin avattua Kailajärven passia tai panamalaista yhtiöpaperia vastaan. Tilin avaaminen ei kuitenkaan ole sama kuin sijoittautumispäätös, sillä Kailajärvellä oli WC:n aikana tilejä myös ainakin Virossa, Sveitsissä ja Espanjassa.

MB oli ahne paskiainen, joka halusi ilmeisen harmaalla alueella toimien mahdollisimman paljon pätäkkää. Tyypillinen pankki, ei mitään muuta, ja varsinkaan ei mikään sijoittautumisvaltioon liittyvä viranomainen. Tässä vaiheessa kannattaisi lopettaa tuo haaveilu.

"Tuomitaan valtiolle menetetyksi..." lukee sadoissa Wincapitaa koskevissa oikeudenpäätöksissä.

Valtiolle tuomitaan menetetyiksi rikosuhreilta kähvelletyt varat rikoksen uhreja kuulematta.

Täältä http://yle.fi/uutiset/hovioikeus_valtion_ei_tarvitse_maksaa_korvauksia_fryckmanille/8257456 voi käydä lueskentelemassa miten käy kun alkaa käymään oikeutta valtiota vastaan:

"Helsingin käräjäoikeus velvoitti vuosi sitten valtion maksamaan 20 000 euroa kärsimyskorvausta Fryckmanille.
-------------------
Hovioikeus on nyt vapauttanut valtion korvausvelvollisuudesta ja hylännyt Fryckmanin kanteen valtiota vastaan kokonaisuudessaan.

Hovioikeuden mukaan Fryckmanin on maksettava Suomen valtiolle 39 177 euroa korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista korkoineen."

Elikkäs suomeksi:

Valtionsyyttäjän tekemä virkavirhe tuli maksamaan Fryckmanille liki 40 000 euroa korkoineen omat oikeudenkäyntikulut.

Valtio kuittasi virkamiehensä tekemästä virkavirheestä mojovan tilin ALV kaikista laskutuksista.

Näillä mennään tässä "oikeusvaltiossa".

WinCapitassa tappiolle jääneiden on aivan turha lähetä hakemaan oikeutta ja haastamaan valtio käräjille - turpaa tulee että jytisee ja saattaapi käydä niinkin, että tappiot kolminkertaistuvat.

"Tuomitaan valtiolle menetetyksi"... ei kai sitä selvemmin ei voi sanoakaan.

Nimimerkki ”PanamastaLontooseen” kiinnitti aivan oikein huomioita siihen, että Hanski ei ollut yhtiö, Hanski ei ollut elinkeinonharjoittaja eikä klubi ollut millään mittarilla mitaten juridinen henkilö. Kansalainen Hanski se siellä puuhasteli ihan omana itsenään ja sattui tekaisemaan törkeän petoksen ja rahankeräysrikoksen.

On suurta turhuutta vedota yrityksiä (juridinen henkilö) koskeviin EU-säädöksiin. WC ei voinut sijaita Lontoossa tai missään muussakaan maassa, kun sitä ei ollut edes juridisena henkilönä olemassa. Suomen kansalainen Hanski se siellä puuhasteli ihan itsenään.

Panamaan oli rekisteröity kulissiyhtiö, se on toki totta. Nyt vaan kulissiyhtiö ei mitenkään osallistunut klubin toimintaa, vaan kansalainen se siellä puuhaili.

Varatuomari Ilkka Pitkänen tietää nämä asiat aivan varmasti. Siksi onkin perin kummallista, että varatuomari kovapäisesti jankuttaa klubin oikeuspaikasta ja Lontoosta.

Nyt täällä väitetään MB:tä jo tyypilliseksi pankiksi. Näin se mieli muuttuu. Joku vuosi sitten puhuttiin vain nettikukkarosta.

Kovin oli taas kitkeänkatkeraa vänkytystä Kuikalta ja taas asian sivusta. Luetaan yhdessä lakia.


Rikoslaki/ 2 §/ Hyödyn menettäminen
A.
”Rikoksen tuottama taloudellinen hyöty on tuomittava valtiolle menetetyksi. Menettämiseen tuomitaan rikoksesta hyötynyt tekijä, osallinen tai se, jonka puolesta tai hyväksi rikos on tehty.”

Tämä on pääsääntö. Aina tuomitaan hyöty menetetyksi ja ensisijaisesti valtiolle.

B.
”Hyötyä ei tuomita menetetyksi siltä osin kuin se on palautettu tai tuomittu taikka tuomitaan suoritettavaksi loukatulle vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena.”

Jos korvauspuoli on selkeää, niin rikoshyöty menee suoraan rikoksen uhrille.

C.
”Jos korvaus- tai edunpalautusvaatimusta ei ole esitetty tai se on vielä ratkaisematta silloin, kun menettämisvaatimuksesta annetaan ratkaisu, menettämisseuraamus on tuomittava.”

Jos B-kohdan soppa on sekaisin - kuten oli Winkkarissa - mennään A-kohdan mukaan.


Mihin se raha valtiolta joutuu, onkin toinen juttu. Nyt uskomme, että rahat kilisevät kolhoosiämpäriin ja rikoksen uhrit pääsevät aikanaan ammentamaan oman osansa kukkurapäisestä ämpäristä.

Tämä tietysti sillä edellytyksellä, että rikoksen uhri on aikanaan ymmärtänyt ilmoittautua mukaan kakun jakoon. Sillä niin se on, että syntymätyhmää ei voi auttaa edes Isä-Jumala.

"Tämä on pääsääntö. Aina tuomitaan hyöty menetetyksi ja ensisijaisesti valtiolle."

Ei mennyt aivan napinläveen.

Wincapita-tapauksessa rikoshyötyä peritään takaisin vain n. 19,7 M€ ainakin jos uskomme Saara Mähösen todistajalausumaa Savonmuan käräjillä.
Ja miksipä emme uskoisi, onhan kyseessä KRP:n tutkijan virkavastuulla antama todistus.

Toinen osio meni sitten kohilleen - rikoshyöty peritään poikkeuksetta valtiolle, vaikka jäljempänä on toisin mainittu, kuten sisälukutaitoiset ja kohtuullisen ymmärryksen omaavat voivat todeta.

Sekä ensimmäisessä (rikoshyödyn perimisessä) että jälkimmäisessä (rikoshyödyn palautuskohteessa) Suomen viranomaiset rikkovat tietoisesti niitä lakeja ja säädöksiä, joista oikeusvaltiot ovat ylpeitä.

Hallituksen esityksessä 80/2000 eduskunnalle menettämisseuraamuksia koskevan lainsäädännön uudistamiseksi mainitaan mm. seuraavaa:

”Hyödyn menettäminen
Luvun 2 §:ssä säädettäisiin rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn menettämisestä. Hyöty tuomittaisiin 2 §:n 1 momentin mukaan menetetyksi rikoksesta hyötyneeltä tekijältä, osalliselta tai siltä, jonka puolesta tai hyväksi rikos on tehty, kultakin saamansa hyödyn osalta. Pykälän 2 momentin nojalla hyödyn määrä saadaan arvioida ottaen huomioon rikoksen laatu, rikollisen toiminnan laajuus ja muut olosuhteet, jos hyödyn määrästä ei ole saatavissa selvitystä tai sitä on vain vaikeuksin esitettävissä. Hyötyä ei tuomittaisi menetetyksi siltä osin kuin se on suoritettu tai tuomitaan suoritettavaksi vahingonkorvauksena. Jos vahingonkorvausta ei ole vaadittu tai sitä koskevaa vaatimusta ei ole ratkaistu, hyöty tuomittaisiin menetetyksi.”

Hallituksen esityksessä 2/2013 Laki rikoslain 10 luvun muuttamisesta todetaan sama asia seuraavasti:
” Jos korvausta taikka edunpalautusta on suoritettu tai tuomittu suoritettavaksi 2 §:n 3 momentissa tarkoitetun ratkaisun antamisen jälkeen, menettämisseuraamus voidaan panna täytäntöön vastaavalla määrällä vähennettynä.”

Menettämisseuraamusta koskevan lain hengen mukaan siis rikoksen kohteeksi joutuneella on ensisijainen oikeus saada - korvausvaateensa esittämällä - menetyksensä takaisin – rikoshyödyn menettämisseuraamus valtiolle on vasta toissijainen toimenpide oikeusviranomaisten päinvastaisista menettelyistä huolimatta.

Tuomitaan valtiolle menetetyksi - tuota lauseketta pitänee hieman pureskennella ennenkuin se kaikille aukenee.

Tuomitaan = oikeusistuimen tuomio, jota kaikki osapuolet noudattakoot (kuten KKO päätöksessään leikkisästi totesi)
Valtiolle = ei rikoksen uhreille
Menetetyksi = se on sitten lopullista

Tuomareilla on niin kova hinku miellyttää ministeriönsä rahahanojen vartijaa, että eräässäkin oikeudenkäynnissä, joka tosiasiassa ei ole vielä edes alkanut, tuomari on jo ilmoittanut korvausvaateiden esittäjille seuraavaa:
"Te ette tule saamaan tästä jutusta yhtään mitään, tämä ei ole mikään oikeusaputoimisto, josta rahaa jaetaan ja teidän tulee haastaa valtio oikeuteen jos mielitte saada menetyksenne takaisin."

Raskasta se on minun, oikeusasioiden ammattilaisen, lueskella näin alushameen napilta maistuvaa tekstiä.

Ei ne isot tai pienet kirjaimet muuta asiaa: ”Rikoksen tuottama taloudellinen hyöty on tuomittava valtiolle menetetyksi.” Näin on syyttäjäparan vaadittava ja tuomioistuimen nuijittava. Ei tämän selkeämpää lausetta voi olla.

Toinen asia on sitten se, kuinka paljon rikoshyötyä on tuomioistuimen hollilla. Winkkariraha on levinnyt maailmalle kuin Tapio Rautavaaran näkkileipä. Rikolliset sponssit tekivät parhaansa piilotellakseen rikoshyötyä. Ei liene tutkinnan vika, että hyötyä löytyi vain 19,7 M€.

Ideaalissa maailmassa nämä vilpittömällä ja rehellisellä mielellä toimineet klubilaiset olisivat itse jonossa ilmoittautuneet poliisille ja kertoneet kukin saamansa rikoshyödyn. Mutta ei näin meidän klubissa, ei. Nämähän mulkuttimet jakoivat ohjetta, että poliisille pitää vastata ”en kommentoi” ja omaa sponssia ei pidä paljastaa. Kertokoot tämä klubilaisten rehellisestä mielenlaadusta.

Valtio sitten korvailee rikoksen uhreille kunhan ehtii. Pysyppä sinäkin – Kuikkaseni- kiltisti vaan jonossa ja odota vuoroasi. Kyllä sieltä aikanaan rahaa ropisee.

"Wincapita-tapauksessa rikoshyötyä peritään takaisin vain n. 19,7 M€ ainakin jos uskomme Saara Mähösen todistajalausumaa Savonmuan käräjillä."

Juurihan ennen vuodenvaihdetta Hesari kertoi, että 'syyttäjät ovat vaatineet klubilaisilta valtiolle menetettäviksi useita kymmeniä miljoonia euroja'. Sama summa taisi täsmentyä myöhemmin, kun sana "useita" korvattiin luvulla viisi tai kuusi. Vaateita on siis esitetty tämä vuosi mukaan lukien yli viidenkymmenen miljoonan edestä. Voitaneen ajatella, että syyttäjälaitoksen melko tuore kertoma menee Saara Mähösen kertoman ohi tai sitten aika on ajanut ohi Saaran ja Kuikan lausunnoista.

Aivan eri asia toki on, riittävätkö takaisinsaannit kattamaan kaikki vahingot. Korvausvaatimuksia esitettiin Vantaalla lopultakin reippaasti yli 20 miljoonan euron edestä, ja mediassa vuosi sitten kerrotun mukaan varoja oli saatu talteen vajaan 20 miljoonan euron edestä. Onko rahaa löytynyt lisää, vouti tietää, mutta ei varmuudella kerro.

"Menettämisseuraamusta koskevan lain hengen mukaan siis rikoksen kohteeksi joutuneella on ensisijainen oikeus saada - korvausvaateensa esittämällä - menetyksensä takaisin – rikoshyödyn menettämisseuraamus valtiolle on vasta toissijainen toimenpide..."

Kyllä, Kuikka on oikeassa. Hän tosin halunnee taas kerran kertoa, että toissijaissaaja eli valtio haluaa aluksi itselleen kaikki varat, mutta haluaa ne myös pitää. Palautetaan vielä Kuikalle mieliin seuraavat viranomaislausunnot:

(1) Seinäjoella käräjäoikeus katsoi, että jokainen Pauli T:n jutun asianomistaja on myös vastaavassa asemassa Kailajärveä vastaan käytävässä oikeudenkäynnissä Vantaalla. Periaate oli siis se, että kaikki varat konfiskoidaan valtiolle yhdestä ja samasta rikoksesta johtuvana, ja menetyksiä puidaan yhdessä ja samassa riita-asiassa Vantaalla. Tuomarien kertoman mukaan asianomistajat eivät kärsi todellisia oikeudenmenetyksiä, vaikka heidän korvausvaateensa tutkitaankin vasta Vantaalla.

Samaisten tuomareiden mukaan valtio ei voi pitää itsellään rikoshyötyä. Voitolle jääneiden saama hyöty on ollut jonkun toisen tappiota. Tästä seuraa rikoslain 10 luvun 2 $:n ja 11 $:n mukaan se, ettei valtio voi pitää rikoshyötyä itsellään, jos vahingonkärsijät vaativat sitä itselleen.

Kuikka on varmasti kanssani samaa mieltä siitä, että elleivät vahingonkärsijät pääse ääneen missään vaiheessa juttuaan, oikeudenmenetys on todellinen, ja tuomarit syyllistyvät valehdellessaan virkavirheeseen.

(2) Syyttäjä Appelsin: "Nyt on vahvistettu hovioikeudessakin se peruste tälle korvausvaatimukselle käytännössä eli nyt on kyse siitä, mikä se määrä itse kullekin on, mihin on oikeutettu. Sen ratkaisee Vantaan käräjäoikeus."

Kuikka on varmasti kanssani samaa mieltä siitä, että jos syyttäjä valehtelee julkisesti, hän syyllistyy virkavirheeseen.

(3) Korkein oikeus: "Tässä tapauksessa rikoksen tuottama taloudellinen hyöty on samalla ollut niille klubin jäsenille, jotka ovat menettäneet klubiin sijoittamansa varat, aiheutunutta vahinkoa, jonka kattamiseksi he voivat rikoslain mukaisesti hakea valtiolta suoritusta menettämisseuraamusten täytäntöönpanolla saaduista varoista. Menettämisseuraamuksen täytäntöönpanon avulla hyvitetään näin ollen niitä, jotka ovat kärsineet vahinkoa samojen rikosten johdosta."

Kuikka on varmasti kanssani samaa mieltä siitä, että jos Korkein oikeus valehtelee ratkaisussaan, tuomarit syyllistyvät virkavirheeseen.

"Tuomitaan valtiolle menetetyksi - tuota lauseketta pitänee hieman pureskennella ennenkuin se kaikille aukenee."

Ellei asia ole auennut sinulle edellä kuvatuista esimerkeistä, se ei aukene sinulle koskaan.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015082820255726_uu.shtml

”Itse en löydä mitään perustetta sille, ettei leimattu sopimus olisi valtiota sitova.”

Ei se nyt vaan ole ja siihen on hyvä syy. Rikoksen tekijä ja rikoksen uhri voivat kikkailla sovinnon niin, että uhrin särkyneiden tekohampaiden hinta on 20.000 EUR ja leima päälle. Tämän korvausvaateen kanssa sitten voi kipaista valtion kassalle hakemaan takavarikkorahaa, niinkö?

Maailma on kavala ja sen vuoksi ORK:lle on jätetty tietty harkintavalta. Jos korvaussumma perustuisi oikeuden harkintaan, korvauksen määrä ja kohtuullisuus on jo harkittu pätevästi eikä ORK tarvitsisi suorittaa omaa harkintaansa.

Kuikka, tuo ikuinen pessimisti, ei ota kirjoituksissaan huomioon, että uusi laki luotiin nimen omaan keventämään korvauksenhakuprosessia. Aikaisemmin hakuprosessi tehtiin aina virallisen kanteen kautta valtiota vastaan. Tarkoitus siis on, että oikeudessa ei rampata lainkaan enempää kuin on ehdottomasti tarpeen.

Kuikka itsekin kertoo ja vastaa omiin epäilyksiinsä, että ORK:lle riittää "Yksityisoikeudellisen vaatimuksen turvaava oikeudenpäätös". Tämä päätös on sama kuin tuomioistuinlaitoksen antama vahingonkorvausratkaisu sellaisessa riita-asiassa, jossa sovinto on sallittu. Juuri tästähän oli kyse Winkkari-asiassa, jossa rikos- ja vahingonkorvausasiat eroteltiin toisistaan. Asiassa, jossa sovinto on sallittu, ei voida vaatia mitään muuta kuin sovintoratkaisua!

Olisi perin omituista, että ORK lähtisi jälkikäteen muuttamaan vaatimuksiaan tai rikkomaan lakia, joita on itse ollut suunnittelemassa. Yksityisoikeudellisen vaatimuksen turvaava oikeudenpäätös riittää ORK:lle. Jos jostakin kumman syystä ORK olisi hyväksymättä mallia, jota itse on ollut luomassa, päätökseen tyytymättömälle asianomistajalle jää aina mahdollisuus tehdä kanne valtiota vastaan vanhan lain perusteiden mukaan.

Tätä selvemmin asiaa ei ole mahdollista kertoa. Uutta lakia ei ole luotu ansaksi "oikeus-uskovaisille", sillä asioissa, joissa sovinto on sallittu, sovintoratkaisu todellakin riittää. Turha puhua muuta, vaikka kanneoikeus on toki edelleen olemassa. Katso tarvittaessa oikeudenkäymiskaari.

Kuka_kusee_kengille kirjoitti:

"Tarinasi täytteeksi ei löydy kuin harmaa aavistuksesi, joka on yhtä pessimistinen kuin Kiinan tuleva talouskasvu. Faktaa löytyy kuitenkin vain 0/100-osaa."

Epäilystesi hälventämiseksi käväisepä lukaisemassa Rikoslain 10 luvun muuttamisen yhteydessä laadittu teksti.

Siellä kirjoitetaan, jotta yhtenä kriteerinä korvausvaatimuksen hyväksymiselle on yksityisoikeudellisen vaatimuksen turvaava oikeudenpäätös, joka tulee toimittaa hakemuksensa liitteenä.

Mitäpä se sitten tarkoittaa tuo yksityisoikeudellisen vaatimuksen turvaava oikeudenpäätös?

No, sehän tarkoittaa sitä, että asianomaisella on plakkarissaan jonkin oikeusistuimen antama päätös, jossa ao. persoonan korvausvaade on tutkittu ja hyväksytty sekä perusteiltaan että määrältään.

Osapuolten keskenään tekemillä sopimuksilla, vaikkakin oikeusistuin on sopimuksen vahvistanut, pyyhitään ryppyreikää korvausvaateita ratkaistaessa.

Rikoksen uhrien korvausvaateiden käsittely on hyllytetty käräjäoikeuksissa joko lähtökohtaisesti tai, kuten Kuopiossa syytteiden menestyessä, jätetty odottelemaan seuraavien oikeusasteiden ratkaisuja pääjutussa.

Nyt tilanne on jo edennyt niin pitkälle, että tuomari ilmoittaa jo ennen käräjöinnin alkamista, että korvausvaateiden esittäjillä on vain yksi mahdollisuus saada menetyksensä takaisin - haastamalla valtio oikeuteen.
Ja siitähän eivät hyvät ole heiluneet ennenkään.

"Jos teet rikosilmoituksen 15.6.2009 mennessä syyttäjä mahdollisesti ajaa korvausvaateesi" satuiltiin aikoinaan rikollispoliisin sivuilla.

KRP:n satusedät ovat sittemmin sulkeutuneet kuin raakut kuoreensa ja kaivautuneet pohjamutiin juonimaan uusia keinoja huiputtaa Arkadianmäen pelleporukkaa suuntaamaan valtion pullistelevan kirstun antimia kuvitteellisten rikosten torjuntaan.

Tuomioistuimet läähättävät myös taloudellisen napanuoransa puristuksissa ja niinpä oman virkansa turvaamiseksi tuomarit viis veisaavat laeista ia ihmisoikeussopimuksista.

> Siellä kirjoitetaan, jotta yhtenä kriteerinä korvausvaatimuksen hyväksymiselle on yksityisoikeudellisen vaatimuksen turvaava oikeudenpäätös, joka tulee toimittaa hakemuksensa liitteenä.

Sotket nyt vanhaa ja uutta lakia. Ennen vaadittiin oikeudenpäätös, mutta uuden lain mukaan sellaista ei vaadita.

Mitä tuo lainkohta RL 10 luku olisi tarkoittanut ennen:

Yksityisoikeudellinen tarkoittaa sitä, että kyseessä olevaan vaatimukseen ei (suoraan) liity rikosta, vaan juttua käsitellään tahdonvaltaisesti siviilioikeudellisena riita-asiana. Riita-asiassa sovinto on sallittu, ja lain mukaan asiassa, jossa sovinto on sallittu, tuomioistuimen on pyrittävä saamaan asianosaiset sopimaan asia.

WinCapitan tapaisessa tahdonvaltaisessa casessa Kailajärvi olisi voinut halutessaan myöntää, että asianomistajan riita-asiassa vaatima rahamäärä on oikea. Hän olisi voinut sen myös olla myöntämättä. Jos Kailajärvi olisi myöntänyt vaaditun summan oikeaksi, myöntäminen olisi sitonut myös tuomioistuinta, eikä tuomioistuimella olisi ollut mahdollisuuksia tutkia myöntämisen oikeellisuutta.

Ennen siis olisi tarvittu virallinen tuomioistuimen vahvistama ratkaisu, joka on saatu yksityisoikeudellisen riita-asian käsittelyn tuloksena, joko sovinto-ratkaisuna tai tuomiona.

Ja nykyisin:

Kanteen nostamisen asemesta suoritusta vaaditaan ensisijaisesti valtion varoista Oikeusrekisterikeskukselle tehdyllä kirjallisella hakemuksella ja vasta toissijaisesti kanteella.

Oikeusrekisterikeskus voi asianomaisen henkilön kirjallisesta hakemuksesta päättää, että vastaava määrä suoritetaan valtion varoista. Ellei asianomistaja ole Oikeusrekisterikeskuksen päätökseen tyytyväinen, hänellä on oikeus ajaa asiaansa erillisellä kanteella.

Nykyinen laki ei ota lainkaan kantaa siihen, miten kirjallinen hakemus tehdään. Hakemus voi siis olla vapaamuotoinen. On kuitenkin itsestään selvää, että jos hakija ei identifioi itseään ja vaatii epämääräisen perustelemattoman summan rahaa sveitsiläiselle tilille, asiantasalla oleva virkamies ei edes käynnistä pankkiohjelmaansa. Niin tai näin, ellei päätös miellytä, kanteen valtiota vastaan voi käynnistää kuukauden kuluessa.

> Nyt tilanne on jo edennyt niin pitkälle, että tuomari ilmoittaa jo ennen käräjöinnin alkamista, että korvausvaateiden esittäjillä on vain yksi mahdollisuus saada menetyksensä takaisin - haastamalla valtio oikeuteen.

Tuomari puhuu vastoin parempaa tietoaan, se lienee selvää. Ensin voi tehdä vapaamuotoisen kirjallisen hakemuksen ja osoittaa sen Oikeusrekisterikeskukselle ja vasta toissijaisesti käydä kanteella valtiota vastaan. Laki ei tosin estä kanteen tekemistä heti.

> Oikeuden päätös tai oikeuden vahvistama sovinto lienevät päteviä asiakirjoja kumpikin. Eroa tulee siinä, että oikeus omassa päätöksessään on punninnut myös korvauksen määrän ja sen kohtuullisuuden.

Tähän on ottanut kantaa Heikkilä ja Co: "Käräjäoikeus hyväksyi lähes kaikkien päämiestemme vahingonkorvausvaatimukset täysimääräisesti siltä osin kuin korvausta oli vaadittu Hannu Kailajärveltä."

Kuitenkin, tahdonvaltaisessa riita-asiassa tuomarin tulee kannustaa sovintoratkaisuun, joten ORK:n päättäjät tekisivät Suomen lakia halveeraavan ratkaisun, jos he vaatisivat lainvoimaisen sovintoratkaisun sijaan lainvoimaisen tuomion. Näiden kahden tulisi lain tulkinnan mukaan olla yhtä päteviä.

Mutta edelleen, uusi laki itsessään ei vaadi esitettäväksi mitään dokumentteja, jotka olisivat peräisin oikeuden sovintoratkaisuista tai tuomioista. (Pois-lukien tietenkin tehty alkurikos.) Siitä huolimatta asianomistajalla tulee olla esittää jonkinlaiset vahingonkorvauksiin yksiselitteisesti oikeuttavat asiakirjat, jotka voidaan myös hylätä nekin.

Mitä "heikommat" asiakirjat, sitä varmemmin asia muuttuu kanteella eteneväksi.

Huomaan, että epätoivo alkaa saavuttaa raavaankin miehen. Kuikka jo höperehtii robotista, joka leimaa hänen hakemuksensa perspyyhintäpaperiksi. Ei näin.

Meidän tulee yhdessä laatia malliasiakirja, miten sitä avausta oikein haetaan. Me voimme neuvoa toinen toisiamme, mitä kaikkea tarvitaankaan hakemuksen liitteeksi. Kas näin me lisäämme yhteistä hyvää, kuten Trölli aikanaan lupaili omalta osaltaan, mutta lisäämättä jäi.

Minäkin voin kantaa korteni kekoon, vaikka en klubin jäsen ole koskaan ollutkaan. Kas tässä luonnos vapaamuotoiseksi hakemukseksi. Täydentäkää toki.

Oikeusrekisterikeskus

Hyvä viranomaisrikollinen,
Hanski kusi minun muroihini ja nussi ainakin 26700 erkkiä selvää eu-rahaa. Se pitää maksaa minulle heti takasin tai haastan valtion käräjille ja silloin ei hyvät heilu.
Kunnioittaen,
Kuikka Koponen, laillistettu silmänkääntäjä

Niin kuka nyt on saamas ja kuka velassa maksun puolella, joutuukos pätkäneen palauttanaan väärät tienistinsä ?

> Sovintoratkaisulla pyyhitään anusta.

HE 2/2013: "Vielä olisi tarkistettava, että tuomittu vahingonkorvaus tai edunpalautus olisi aiheellinen sekä perusteiltaan että määrältään, koska riita-asiassa, jossa sovinto on sallittu, tuomio voidaan perustaa esimerkiksi myöntämiseen, jolloin tuomioistuin ei enemmälti tutki vaatimuksen perusteita tai määrää."

OK 5:26: "Asiassa, jossa sovinto on sallittu, tuomioistuimen on pyrittävä saamaan asianosaiset sopimaan asia."

Ovatko tuomarit ja asianajajat siis iskeneet kätensä mutaan, ja tehneet äärimmäisen huonoa työtä laskiessaan käsistään keskeneräisen tuotteen? Tilanne on joka tapauksessa ristiriitainen.

Oikeudenkäymiskaaren mukaan tuomarit velvoitetaan virkansa puolesta etsimään sopuratkaisua asiassa, jossa sovinto on sallittu. Jos molemmat osapuolet ovat ehdotettuun sopuun taipuvaisia, tuomarit eivät voi itse virkansa puolesta ehdottamaansa sovintoa estää. Edellisen vuoksi, koska tuomioistuin ei ole velvoitettu enemmälti tutkimaan vaatimuksen perusteita tai määrää, ORK:n tulee perusteet ja määrä tutkia.

Tuomarien kädet olivat sidotut, mutta miksi he eivät kertoneet asianomistajille, että sovintoon ei pidä tyytyä? Koska he pääsivät asiassa helpommalla. Samalla he kuitenkin siirsivät selvittämisen työkuorman ORK:lle.

"Heikkilä & Co edusti satoja WinCapitaan sijoittaneita henkilöitä. Suurin osa korvauksia vaatineista päämiehistä oli valmis sovintoratkaisuun. Heidän ja Kailajärven välillä laadittiin sovintosopimus, joka merkitsi sitä, että päämiehet saattoivat siirtää korvausasiansa ORK:n käsiteltäväksi ja vaatia ORK:lta korvausta suoritettavaksi rikoslain nojalla. Toimiessaan näin päämiehet välttivät aikaa vievän ja kalliin oikeudenkäynnin."

Mutta:

"Osa päämiehistä jatkoi asian käsittelyä riita-asiana. Käräjäoikeus hyväksyi lähes kaikkien päämiesten vahingonkorvausvaatimukset täysimääräisesti siltä osin kuin korvausta oli vaadittu Hannu Kailajärveltä."

Heikkilän päämiehet jaettiin kahteen osaan, joista toisilla on tuomio riita-asiassa ja siten valmis paketti ORK:lle, mutta sovintoon tyytyneiden paketti on määrältään epäselvä. Peruste on kaikilla sama ja selvä.

Vaikka lain tarkoitus olikin helpottaa prosessia, ja kanteen nostamisen asemesta suoritusta piti vaatia ensisijaisesti kirjallisella hakemuksella, homma taisi vuotaa nurkista. Ellei vahingonkorvauksen määrää ole tutkittu, sen tulee vielä tekemään joko ORK itse tai käräjäoikeus kanteen kautta.

> Jotkut hulluthan voivat lähteä kannemenettelyynkin, mutta siltä tieltä ei ole voittoja odotettavissa.

Uusi laki tuntui hämäävän myös asianajajia, ainakin Heikkilä ja Co meni vipuun, tai ei ainakaan kertonut päämiehilleen koko totuutta.

Jos itse olisin ORK:n nokkamies, lähestyisin virallisesti Vantaan käräjäoikeuden tuomareita, ja kysyisin, onko määrät käyty läpi todellisina. Todellisina voitaneen pitää summia, jotka perustuvat joko poliisin esitutkintamateriaaliin tai muuten luotettaviin kuitteihin ja laskelmiin. Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että elleivät summat ole todellisia ja Vantaan käräjillä jo valmiiksi pureskeltuja, hylätty-leimasin tulee kovaan käyttöön. Vantaa tuntui lykkäävän asian työsiirtona Hämeenlinnaan.

Pätkä se jaksaa jankuttaa, mutta on edistymistäkin tapahtunut, löydetyssä kuvassa paskanhajuinen/näköinen pikkutakki on vaihtumut Dresmannistra ostetuun keinokuituiseen pikkutakkiin. Siitä pisteet. Pätkä kun hankkisi kalapuikkoviikset niin olis voitto EIT/Eu tuomioistuimen sähköosastolla varma.

Lopettakaa jo. Sovinto on sovinto ja jankuttajat pitäkööt turpansa kiini ja lopullisesti. Haiseeko jankuttajien henki pahemmalle kuin uloste?

Kerrankin oli mukana myös asiaa.

-- Wincapita-tapauksessa rikoshyötyä peritään takaisin vain n. 19,7 M€ ainakin jos uskomme Saara Mähösen todistajalausumaa Savonmuan käräjillä.

Tämä piti paikkansa varmaan vuonna 2013, mutta ei enää. Syyttäjälaitos on julkisesti kertonut, että se on vaatinut klubilaisilta valtiolle menetettäviksi useita kymmeniä miljoonia euroja. Lukuisia tai monia ei voi olla yksi tai kaksi.

-- Sekä ensimmäisessä (rikoshyödyn perimisessä) että jälkimmäisessä (rikoshyödyn palautuskohteessa) Suomen viranomaiset rikkovat tietoisesti niitä lakeja ja säädöksiä, joista oikeusvaltiot ovat ylpeitä.

Tässä asia jää hieman epäselväksi. Vahingonkorvausasiat siirrettiin käsiteltäviksi keskitetysti Vantaalle. Ellei oma sponsori ole rikkonut lakia, häneltä ei voida hakea korvauksia eli silloinkin mahdollisia vahingonkorvauksia on haettava Kailajärveltä. Tältä osin asia lienee melko selkeä.

Ellei maakunnissa ole tapahtunut rikosta, korvauksia voi hakea vain ja ainoastaan Kailajärven asiassa Vantaalta ja edelleen siis hakemuksen kautta Orkulta. Mikäli hakemus ei Orkun kautta tuota haluttua lopputulosta, valtiota on todellakin lähestyttävä kanteella.

-- Ideaalissa maailmassa nämä vilpittömällä ja rehellisellä mielellä toimineet klubilaiset olisivat itse jonossa ilmoittautuneet poliisille ja kertoneet kukin saamansa rikoshyödyn.

Haloo, Maa kutsuu: kannattanee palata asiassa reaalimaailmaan. Ellei sijoittaja katso rikkoneensa lakia, miksi mitään tulisi palauttaa vapaaehtoisesti?

-- Korkein oikeus: "Tässä tapauksessa rikoksen tuottama taloudellinen hyöty on samalla ollut niille klubin jäsenille, jotka ovat menettäneet klubiin sijoittamansa varat, aiheutunutta vahinkoa, jonka kattamiseksi he voivat rikoslain mukaisesti hakea valtiolta suoritusta menettämisseuraamusten täytäntöönpanolla saaduista varoista. Menettämisseuraamuksen täytäntöönpanon avulla hyvitetään näin ollen niitä, jotka ovat kärsineet vahinkoa samojen rikosten johdosta."

Näin KKO taisi sanoa. Vahinkoa haetaan valtiolta menettämisseuraamusten täytäntöönpanosta eli hakemuksella Orkulta.

-- Eipä liene oikeuslaitoksen vika, jos suurin osa vaateita esittäneistä hyväksyi tyhmyyttään Hanskin puolelta tehdyn sovintoesityksen.

Vantaan KO teki asiassa kaksihaaraisen. Lyhyessä juoksussa sovinto oli oikeuslaitokselle fiksu ratkaisu, mutta ellei Orkku pääse jatkossa selvyyteen sovinnon perusteesta ja määrästä, asioita palautuu käräjille selvitykseen (kanne). Silloin KO:n tehtävä on selvittää sekä peruste että vahingonkorvaukseen oikeuttava määrä.

Vaateita esittäneitä ei voida pitää tyhminä, sillä tuomarin tehtävä on kannustaa sovintoon asioissa, joissa sopu on sallittu. Myös asianajajat kannustivat sovintoon. Asiassa jossa sovinto on sallittu, muunlaista ratkaisua ei voida lain mukaan vaatia.

-- "Yksityisoikeudellisen vaatimuksen turvaava oikeudenpäätös"... siinä ovat ne taikasanat, jolla RL 10 luvun muuttamisella markkinoitu prosessin kevennys torpedoitiin ja rikosuhreja vietiin kuin kirnupiimäpurnukkata.

Uudessa laissa ei mainita sanaallakaan tuota termiä. Orkkua lähestytytään vapaamuotoisella hakemuksella.

-- Tässä mielessä Oikeusrekisterikeskukselle jää tai on jätetty ihan perusteltu harkinnan paikka ja mahdollisuus. Nyt sovinnon tehneiden näyttöä vahingon suuruudesta ei ole mitattu ja punnittu oikeudessa. Voipi olla että Oikeusrekisterikeskus kaipailee monenlaista lisänäyttöä näiden osalta.

Juuri näin, ja ellei Orkku saa helposti haluamiaan tietoja, asia (kenties) palautuu käräjäoikeuteen kanteena tai muutoin.

-- Siellä kirjoitetaan, jotta yhtenä kriteerinä korvausvaatimuksen hyväksymiselle on yksityisoikeudellisen vaatimuksen turvaava oikeudenpäätös, joka tulee toimittaa hakemuksensa liitteenä.

Nykyinen laki ei ota lainkaan kantaa siihen, miten kirjallinen hakemus tehdään. Hakemus Orkulle voi siis olla vapaamuotoinen, mutta sekä perusteen että määrän tulee olla kaikilta osiltaan oikeutettu.

-- Rikoksen uhrien korvausvaateiden käsittely on hyllytetty käräjäoikeuksissa joko lähtökohtaisesti tai, kuten Kuopiossa syytteiden menestyessä, jätetty odottelemaan seuraavien oikeusasteiden ratkaisuja pääjutussa.

Eikö tämä olekin ihan perusteltua?

-- Mutta edelleen, uusi laki itsessään ei vaadi esitettäväksi mitään dokumentteja, jotka olisivat peräisin oikeuden sovintoratkaisuista tai tuomioista. (Pois-lukien tietenkin tehty alkurikos.) Siitä huolimatta asianomistajalla tulee olla esittää jonkinlaiset vahingonkorvauksiin yksiselitteisesti oikeuttavat asiakirjat, jotka voidaan myös hylätä nekin.

Juuri näin. Halkemukselle ei ole annettu määrämuotoa.

-- Sovintoratkaisulla pyyhitään anusta.

Tämähän riippunee siitä, onko sovinnon määrä perusteltu ja oikeutettu, eikä pelkästään myönnetty. Ellei vahingonkorvauksen määrää ole lainkaan käräjillä tutkittu, sen tulee tekemään joko ORK itse tai vaihtoehtoisesti käräjäoikeus (kanteen kautta).

>>> Lopettakaa jo. Sovinto on sovinto ja jankuttajat pitäkööt turpansa kiini ja lopullisesti. <<<

Mitä sillä sovinnoilla voi tehdä?

-- Nyt lakia tulkitaan siten, että mikäli rikoksen tekijä on pitänyt itsellään huijaamansa varat, ne voidaan palauttaa ensisijaisesti rikoksen uhrille.

Varmasti, mutta laki ei kuitenkaan ole yksiselitteinen. RL 10: 2 mukaan rikoksen tuottama taloudellinen hyöty on tuomittava valtiolle menetetyksi. Menettämiseen tuomitaan rikoksesta hyötynyt tekijä, osallinen tai se, jonka puolesta tai hyväksi rikos on tehty.

Laki jatkuu edelleen: hyötyä ei tuomita menetetyksi siltä osin kuin se on palautettu tai tuomittu taikka tuomitaan suoritettavaksi loukatulle vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena. Jos korvaus- tai edunpalautusvaatimusta ei ole esitetty tai se on vielä ratkaisematta silloin, kun menettämisvaatimuksesta annetaan ratkaisu, menettämisseuraamus on tuomittava.

Jos kokonaisuuden käsittely on käytännössä laaja tai keskeneräinen, rikoshyöty tuomitaan valtiolle.

-- Edelleen, lain nykyisen virheellisen tulkinnan mukaan, mikäli rikoksen tekijä on jakanut rikoshyötyä ulkopuolisille, huijatut varat kuuluukin palauttaa ensisijaisesti valtiolle.

Nykyinen lain tulkinta ei tuntuisi olevan missään muodossaan virheellinen, sillä laki sallii molemmat vaihtoehdot. Jos vaatimuksia ei ole esitetty tai niiden käsittely on kesken, menettämisseuraamus on tuomittava. Rikoshyöty siis on kerättävä pois hyödynsaajalta valtiolle välittömästi odottamaan asian lopullista ratkaisua.

-- Nykyisen lain tulkinnan mukaan siis rikosuhrin asema heikentyy oleellisesti siinä vaiheessa kun rikoshyötyä jaetaan ulkopuolisille.

Eikö tämä ole luonnollista? Jos Kailajärvi on levittänyt kymmenet miljoonat eurot ympäri maakuntia, ja rahat ovat sekaisin kuin syyslehdet nurmella, rahat tulee ensin kerätä lehtien tapaan kompostiin odottamaan lopullista ratkaisua. Ensin rahat pois rosmolta, jonka jälkeen odotetaan lopullista ratkaisua.

-- Oikeampi tapa tulkita menettämiseuraamuslakia on se, että korvausvaade voidaan kohdistaa paitsi rikoksen tekijään myös mahdollisesti langetettavaan hyötykonfiskaatioon.

Nyt Kailajärven asia jaettiin kahteen osaan: rikosoikeudelliseen julkisoikeudelliseen osaan ja yksityisoikeudelliseen riita-asiaan, joka koskee puhtaasti muutoksia varallisuudessa. Ensin pohdittiin sitä, oliko rikos tapahtunut. Sen jälkeen, eivätkö jäsenet Vantaalla pyrkineet juuri kohdistamaan vaateensa hyötykonfiskaatioon, jonka määrä kuitenkin on ollut tuntematon? 1500 jäsentä on pyrkinyt saamaan "epämääräisen" korvaussummansa epämääräisestä hyötykonfiskaatiosta. Jos sekä vaade että konfiskaation loppusumma ovat tuntemattomia, miten summia mitenkään voitaisiin jakaa tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti?

Edelleen puhut, että oikeutta varoihin loukattaisiin. Miten sitä oikeutta voitaisiin loukata, kun hallintaoikeus varoihin on menetetty ja vahingonvaara aiheutettu jo klubiin liityttäessä? Jos tuota oikeutta palautetaan, aluksi pitää tietää, minkä suuruinen tuo oikeus on ja millaisesta kokonaissummasta. Kaikkien jäsenten oikeuden tulee olla perusteeltaan sama, vaikka summat vaihtelevat.

-- Alkuperäisessä tekstissä yksityisoikeudellisen vaatimuksen turvaava oikeudenpäätös mainittiin, esim. tuosta Oikeusministeriön virkamiehen vastauksesta se on todettavissa:

Rikoslain muutoksista ei löydy mainintaa tällaisesta muutoksesta. Ilmaus on alkuperäisenä vanhasta laista ennen 5/2013.

-- Korvauksen hakemismenettelyä Oikeusrekisterikeskukselta/valtiolta helpotettiin siten, että ensisijaisesti korvausta pyydetään Oikeusrekisterikeskukselta hakemuksella ja vasta sitten, jos korvauksen hakija ei tyydy Oikeusrekisterikeskuksen päätökseen, on nostettava kanne tuomioistuimessa. Oikeusrekisterikeskukselle osoitettuun hakemukseen on liitettävä edelleen tuomio, joka osoittaa hakijan oikeuden saada vahingonkorvausta. Tältä osin menettelyyn ei tullut helpotusta."

Ei liene ajantasalla olevaa tietoa. Nykyinen laki ei ota lainkaan kantaa siihen, miten kirjallinen hakemus tehdään. Hakemus ORK:lle voi siis olla vapaamuotoinen, mutta sekä perusteen että määrän tulee olla oikeutettu.

-- Tekstin muuttaja on ollut niin sanotusti löysät housuissa ja niinpä tuloksena onkin sangen löperöä lakitekstiä.

Siitä huolimatta mainintaa "yksityisoikeudellisen vaatimuksen turvaava oikeudenpäätös" uudessa laissa ei ole esitetty. Helpotusta edeltänyt vanha laki tunsi termin "yksityisoikeudellisen vaatimuksen hyväksyvä tuomio".

-- "Ilmeisesti on vielä mahdollista, että ko menettämisseuraamukseen "maakunnissa" tuomitut henkilöt voivat ajaa vahingonkorvauskannetta Kailajärveä kohtaan, jolloin ko menettämisseuraamus voidaan jättää vastaavalta osalta täytäntöönpanematta. Eli sovellettavaksi voi tulla myös RL 10 luvun 11 §: n 2 momentin ensimmäinen lause."

Tämä lause on täysin tuulesta temmattu. Menettämisseuraamukseen voidaan tuomita Wincapitassa vain henkilö, joka on saanut toiminnassa todellista nettorikoshyötyä. Mihin mitenkään voisi perustua yksityisoikeudellinen vahingonkorvauskanne tässä tilanteessa? Puhdas varallisuusvahinko ei tunne korvausta henkistä kärsimyksestä.

Prytykeivits käy Jaakobin painia itsensä kanssa.

Rikoshyödyn konfiskaation suhteen lienee samantekevää, missä se hyöty on. Lainlaatija kehottaa hakemaan hyödyn pois, olipa hyöty tekijän, osallisen tai sen, jonka puolesta tai hyväksi rikos on tehty, hallussa.

Parasta ja kauneinta olisi, jos kaikki rahat pysyisivät rikoksen tekijän hallussa. Mitä laajemmalle rikoshyöty leviää, sitä hankalampaa sitä on luutia takaisin yhteen kasaan.

Mittatappiot luonnollisesti kasvavat, kun rahat leviävät ympäriinsä. Winkkarin suhteen on nähty thaikkutyttöystävää, joka häippäsi rahat mukanaan. On nähty moponostajaa, jonka mopot ovat hukassa. On nähty turkkilaisia kerrostaloja. On nähty sairaita, on nähty kuolinpesiä ja ketuille menneitä bisneksiä.

Juridisesti on ihan sama, mistä se rikoksen uhrin euro takavarikoidaan. Käytännön kannalta tietysti on niin, että uhrin asema huononee, mitä laajemmalle rahat ovat hajaantuneet.

”Ellei oma sponsori ole rikkonut lakia-…”
On se, usko vaan. Oli synti ja häpeä, että jäsenistö päästi omat sponssinsa luikkimaan karkuun. Jos rikosilmoitus tehtiinkin, se oli vaan klubista, eihän nyt oma sponssini voi olla rikollinen. Kun asia meni oikeuteen saakka, kerrottiin miehissä, että ainakin oma sponssini on rehellisyyden perikuva.

Eihän tällaisella hymistelyllä, Kuikka hyvä, oma asiasi mitenkään etene.

Winkkarin tapauksessa rikoshyöty tuomitaan valtiolle, se on totta. Ei tästä nyt kuitenkaan pitäisi noin hermostua. Valtio -meidän yhteinen iskä ja äippä - maksaa kyllä aikanaan rahat eteenpäin heille, jotka rikoksen vuoksi ovat kärsineet vahinkoa.

"Kaikkien jäsenten oikeuden tulee olla perusteeltaan sama, vaikka summat vaihtelevat."

-- Valitettavasti en kuitenkaan usko kirjoittajan tarkoittaneen sitä mitä kirjoitti, joten odotettavissa lienee pitkähkön oloinen kirjo selityksiä.

Lauseeni on itsensä-itsensä-selittävä, joten minun on sitä turha selitellä.

-- Tuo lause nimittäin pitää sisällään juuri sen kuningasajatuksen, jonka perusteella rikoksen uhrien palauttaminen rikosta edeltävään (kuten tapahtuu voitolle jääneiden osalta) asiaintilaan on vähintäänkin oikeus ja kohtuus.

Kuka täällä alkoikaan vimmaisesti selittelemään kirjoittamani lauseen sisältöä ja minun tarkoitusperiäni?

-- Älkää hymistelkö jäsenten tasa-arvoisesta kohtelusta jos ette sitä edes tarkoita.

Sinulla lienee paljonkin kerrottavaa, mutta katkeruutesi peittää nyt asiasisällön. Tutkintaviranomainen lienee (kuvainnollisesti) ampunut sinua aluksi Waltherilla sääreen, mutta liikkeen jatkuessa ja tuloksen ollessa epätyydyttävä, jatkanut pamputtamalla sinulta molemmat ohimolohkot turvoksiin.

"Rikoslain muutoksista ei löydy mainintaa tällaisesta muutoksesta. Ilmaus on alkuperäisenä vanhasta laista ennen 5/2013."

-- Rikoslain 10 luvun muutos tuli voimaan 1.6.2013 ja jos viitsit vilkaista OM:n virkamiehen vastauksen päivämäärän sekä hahmotat sisällön merkityksen niin huomaat varmaankin jotain tai sitten et.

Se, että näet itse huonosti hämärässä, ei tarkoita sitä, että kanssa-kirjoittajien tulisi olla umpisokeita. Jos lausunto olisikin OM:n virkamiehen antama, mitä epäilen, OM:n virkamiehen lausunnot eivät varmuudella mene lain edelle, vaikka miten sitä yrität jankuttaa. Lain mukaan kirjallinen hakemus ORK:lle voi olla vapaamuotoinen, kunhan se sisältää yksiselitteisesti sekä ne perusteet että määrän, jotka osoittavat sinun olevan kokonaisuudessaan oikeutettu vahingonkorvaukseen.

Vanhan lain mukaan rikoksella loukatun on ensiksi saatava "yksityisoikeudellisen vaatimuksen hyväksyvä tuomio", jonka jälkeen hän voi nostaa kanteen valtiota vastaan ja vaatia suoritusta valtion varoista. Jos tähän lakiin haluttiin helpotusta, minkä TAIVAALLISEN IHMEEN perusteella OM:n virkamies vaatisi sitä edelleen myös uuden, kevennetyn lain perusteella?

Lain sisällön mukaan on Oikeusrekisterikeskuksen tehtävä ratkaista kirjallisen hakemuksen perusteella, onko vaatimuksesi oikeutettu. Hakemus voi olla vapaamuotoinen, mutta hakijana sinun tulee voida kuvailla omat oikeutesi asiassa sekä perusteeltaan että maarältään. Tämä ei kuitenkaan edellytä yksityisoikeudellista ratkaisua eli ei lainvoimaista sovintoratkaisua eikä tuomiota. Jos ORK katsoo vaatimuksesi perustelluksi, se määrää vahingonkorvauksen tai edunpalautuksen maksettavaksi sinulle valtion varoista. Edellyttäen tietenkin, että vaivaisukon vatsassa on varoja.

Jos hakija eli sinä et ole tyytyväinen saamaasi päätökseen, voit ajaa asiaasi edelleen kanteella. Käräjäoikeus siis antaa tarvittaessa lopullisen ratkaisun asiassa, joten tässä asiassa voitaneen pitää selvänä, että uuden lain myötä jäsenten oikeudet, tai sinun oikeutesi, eivät ole ainakaan kaventuneet.

-- Taluttelemaan en viitsisi enempää ruveta.

Sinulle antaisin ihan ystävällisenä vihjeenä, että palkkaa itsellesi ihka oikea lakimies. Ellet ole tyytyväinen virkamiehiltä saamiisi ilmaisiin ohjeisiin, oikea lakimies etsii sinulle rahaa vastaan lain oikean sisällön ja laatii hakemuksen.

http://yle.fi/uutiset/wincapitan_rikoshyotyja_karhutaan_tulevan_talven_ajan/6907082

>>UUTISET
OULU
Oulu 30.10.2013 klo 7:02 | päivitetty 30.10.2013 klo 15:44
Wincapitan rikoshyötyjä karhutaan tulevan talven ajan
Pyramidihuijaus Wincapitan rikoshyötyjä haetaan valtiolle pelkästään Pohjois-Suomen käräjäoikeuksissa lähes kymmenen miljoonan euron arvosta. Sijoutusklubin jakamia voittoja haetaan nyt valtiolle. Hävinneet voivat hakea korvauksia erillisessä oikeudenkäynnissä.<<

>>Hävinneitten vahingonkorvausasioita käsitellään Vantaan käräjäoikeudessa.<<

Mihin se kevennys unohtui?

Kasvot on mennyt suomen oikeudenmukaisuudelta.

Totuus tulee karvaasti esiin suomen valtiolle. Korvausvaateet ovat järjettömät.

Nyt eletään vuotta 2019, ja onko tietoo joko tämä pyramidihuijaus loppuun käsitelty. Minäkin uskollisena lankesin ja menetin yli kymppitonnin.

Niin lankesin minäkin nettosi 360 000 euroa.