Hirveää miten itsekkäitä ihmisiä, joille oma mukavuus on tärkeämpi kuin toisen ihmisen elämä!
hirveäää
äääääääkkkkkkkskrääääh
111184
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tarkoitit varmaan solumöykyn.
Käypä lukemassa Lapset, 1 v. nimimerkkiä "huolissaan."
Juttele joskus poliisin tai lastensuojelutyötä tekevien kanssa siitä, miten pitkälle tolla sun periaattella pitäis elämässä mennä. Ihan vaan periaatteessa...
eiköhän se ole jokaisen oma asia pitävätkö lapsen vai eivät, jokainen tuntee parhaiten elämänsä ja elämäntilanteensa. Ja jos sitä lasta ei halua niin ei halua. sitä on turha tänne tulla ihmetteleen. eiköhän niitä huostaanotettuja lapsia ja yleensäkin ei toivottuja ole täällä ihan tarpeeksi jo ennestäänkin. Ei se ole lapsen elämää. Jos lapsen parasta ajattelet niin tuki suusi asiasta josta et tiedä.
ei lisättävää, täysin samaa mieltä.
Minä joka olen vastustanut abortteja tietyssä mielessä (jos on liian kevyet perusteet) jouduin hirveän ratkaisun eteen saadessani tietää että tulevalla vauvallani on downin syndrooma.Niin hirveää valinnan paikkaa en kenellekkään toivoisi.Abortin vakavuutta ei tajua ennen kun sen kokee. Minäkin jouduin synnyttämään lapsen, normaalilla abortti tavalla se ei olisi enää onnistunut. Sellaista henkistä tuskaa en ole kokenut edes läheisten ihmisten kuollessa. Mutta sitten abortin jälkeen sainkin kuulla että lapsi olikin ollut kuolleena jo kauan, että olisin säästynyt koko abortti-harkitsemis prosessilta, jos olisi tarkistettu onko sikiö edes elossa.Eli haluaisin sanoa aborttia harkitseville että miettikää todella ratkaisuanne, aborttia ei kannata tehdä heppoisin perustein. Abortista voi jäädä elinikäiset kipeät muistot jota sitten vanhainkodissakin mietitään.Itselläni on yksi elossa oleva vahinkolapsi täyttää kesällä 12v.Olin silloin erittäin vaikeassa suhteessa ongelmaisen miehen kanssa ja itse olin köyhä kuin kirkonrotta ja pilleri unohtui ja lapsi syntyi.Pidin vahinkolapsen saamista eräänlaisena rangaistuksena. Mutta kun poikani syntyi hän muutti elämäni! Täytyy sanoa että hän on maailman onnellisin vahinkolapsi minulle ja en ole sekunttiakaan katunut tätä ratkaisua!Elämäni olisi paljon köyhempää ilman poika-kultaani! Ongelmaisesta miehestäni pääsin eroon ja edelleenkin olen köyhä, mutta mitä sillä on väliä kun on ihana terve poika!
Ja jos ei voi lasta jostain syystä lasta pitää, kannattaa harkita lapsen luovuttamista adoptioon. Tässä maassa on paljon lapsettomuudesta kärsiviä. Tällä tavoin voi auttaa näitä ihmisiä ja antaa samalla vauvalle elämän.
Onhan se nyt hiukan eriasia kantaa lasta, kokea synnytys, maidot nousee rintoihin jne. Ja sitten luovuttaa lapsi pois, tsadam vaan.
Eikö sen jälkeen ole vielä pahempi olo? Myös luovutetulla vauvalla?
Verrattuna siihen että toimenpiteellä poistetaan tällaisia asioita vielä käsittämätön, aivoiltaan ja muiltakin elintoiminnoiltaan vajavainen alkio (siis 12vko asti), väitän, että vähemmän vahinkoa siitä toimenpiteestä on. Ellei äiti sitten erikseen halua synnyttää ja luovuttaa lasta.
Sinulla on periaate ja haluat sillä hallita itse elämää. Muiden ihmisten elämää ja päätöksiä, varsin ison egon omaat! Perustat mielipiteesi myös omaan kokemukseesi. Well, ihmisten tilanteet vaihtelee. Siinä eivät toisten periaatteet ihan riitä. Täytyy ottaa järki käteen ja punnita asioita huolellisesti. Fakki-idiotismi ei pitkälle kanna, eikä sillä tätä maailmaa kehitetä.
Mielipide saa jokaisella olla. Päätösvalta omaan kroppaan on jokaisella itsellään. Miksi abortin vastustajat eivät hyväksy toisten tekemiä päätöksiä omasta kropasta? Abortin hyväksyvät, eivät liene koskaan ole kieltäneet sen vastustajilta oikeutta omaan kroppaansa.
En tiedä ymmärsitkö väärin , kirjoitin että olen ollut abortin vastustaja tiukemmin ennen kuin nyt. Vaikka en sitä vieläkään kannata. Ymmärsitkö kirjoituksestani sen että minä tein siis abortti päätöksen itse myös? En tiedä oletko itse kokenut aborttia? Itse abortin kokeneena tiedän että se on hyvin arka aihe, enkä missään tapauksessa halua tuomita niitä ihmisiä jotka joutuvat tämän ratkaisun äärelle. Mutta kehoittaisin silti harkitsemaan vakavasti myös kaikkia muita mahdollisia vaihtoehtoja. On helppo laukoa mielipiteitä puoleen ja toiseen jos ei ole itse aborttia kokenut. Abortti on äärimmäisen vakava päätös; kyse ei ole mistään hampaan poistosta.Abortti päätöksen kanssa joutuu elämään koko loppu elämänsä.Itsekin lauoin kaikenlaisia mielipiteitä hyvinkin helposti kun en ollut itse sitä kokenut. Joskus nuorempana olin myös abortti myönteinen; kuvittelin kaiken sujuvan vaan niks naks, enkä asiaa tuntematta ymmärtänyt abortin vakavuutta.
Olin joskus samaa mieltä kanssasi..mutta sitten ku se tapahtuu itselle niin ajattelee asioita eri tavalla..
Tai sitten sen toisen elämän laatu on tärkeintä, jolloin itse joutuu epämielyttävään asemaan, siis tekemään abortin...
Sitten kun se oma mukavuus (lue; vakityö,vakaa talous ja parisuhde jne.) on saavutettu, on mahdollisuus tarjota toiselle, joka on sinun vastuullasi, myös mukavuuksia ja laatu elämää...
valmistellaan hyvää elämää...huh huh.
Ei onnellisuus ole materiassa kiinni.
En pidä parisuhdettani, omaa kehittymistäni ja muuta sellaista materiaalina... Että huh huh. Enkä edes elämää pidä materiaalina, ajatella...
Olet syntynyt täydellisenä ihmisenä, ymmärrän siis että sinua välillä puhalluttaa, me muut sillä välin rehkimme kohti ihmistä joka haluamme olla (ei ole aikaa juuri jäädä huokumaan..)..
siinä taas yksi ilmiselvä uraputki-ihminen.. ei täällä kukaan ole mielestäni väittänyt itseään täydelliseksi... Anna kun arvaan:lapset hankitaan sitten kun ollaan reilu kolmekymppisiä,vakituisessa työssä,asuntolainaa jo muutamia vuosia maksettu. Ja niitä lapsia tulee se 1,5 vai mitä se nyt olikaan.