Mikä siinä on, että minne tahansa menenkin, saan aina jonkun hullun perääni?
Nykyinen on tuhonnut jo asuntoni, omaisuuteni ja terveyteni. Eikä kukaan muka pysty suojelemaan tai puolustamaan minua. Tää tyyppi ei ole sukulainen, eikä edes asu täällä. Sen pitäisi hoitaa tätä taloa, mutta se vaan sössii ja tekee kiusaa.
MIKSI?
Nykyinen on tuhonnut jo asuntoni, omaisuuteni ja terveyteni. Eikä kukaan muka pysty suojelemaan tai puolustamaan minua. Tää tyyppi ei ole sukulainen, eikä edes asu täällä. Sen pitäisi hoitaa tätä taloa, mutta se vaan sössii ja tekee kiusaa.
MIKSI?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet liian kiltti ja lepsu,kovat ja hyväksikäyttäjät näkevät heikot joita voi naruttaa ja muiluttaa miten lystäävät.Lopeta että päästät enää yhtäkään vierasta eläämääsi,lähellesi,ota kylmä taktiikka,älä luota ja päästä ketään paitsi hyviä ihmisiä lähjellesi,kotiisi,ja et tiedosta ihmistuntemusta koska näin aina käy.
Näkisin, että kyse on uusien "hyvyys" -normien luomisesta Vallassa on ihmisiä, jotka vain haluavat titteleitä, mutta heistä ei ole sen tehtävän hoitajiksi tai yhteisen hyvän vartijoiksi. Paikoille valitaan kahmijoita. SE on lyhytnäköistä, mutta kahmijoiden pomot eivät näe syytä ja seurausta. He näkevät vain tämän hetken ja omat voitot.
Ja mitä tulee kovettamiseen: mä en usko enkä katso ylöspäin kiusaajia. Kiusaaja ja tuhoaja on aina heikko ja viallinen. Tuhoajan kivun määrän näet hänen tekojensa jäljistä. Hän ei osaa rakentaa, ainoastaan tuhota.
Tällaisia on nykyään valitettavan paljon, varsinkin sellaisissa tehtävissä, joiden pitäisi pitää huolta mm. toisen omaisuudesta (asuntokanta, rahavarat, väliportaan pomot ym.). Tämä aika ruokkii pahan kierrettä.
Ihmisellä pitää olla itsesuojeluvaisto ja ehkä "hyvien" pitää olla enemmän hereillä, mutta itsensä kovettaminen - johtaako se samaan pisteeseen kuin missä se pahis on? Silloin pahis on laatikon mätä omena, joka on tartuttanut pahan toisiin.
Liika hyvänä oleminen onkin huonoa koska täölöin mädät tartuttavat lahoon,kilttiin mätänsä.Ole saippuapala pahoille,suojaa itseäsi tässä elämässä.
Hyvin kuvattu, mätä tarttuu.
Pahuus ja kiusaaminen on heikkoutta. Se on itkua, katkeruutta ja kykenemättömyyttä omaan elämään.
Mutta miksi sellainen on yhä leviävä trendi? Miksi tunnekylmät hallitsevat?
Onko jotain mennyt pieleen jo kohdussa vai onko ihminen niin kykenemätön oman käytöksen reflektioon?