En enään tiedä miksi tulin tänne. Tämä on jonkilainen limbo. En tiedä miksi teen tätä. Enemmän tottumuksesta kuin muusta. Tylsistymisestä. Pakopaikka, jossa voi olla yksin olematta yksin. En silti ymmärrä moralisteja. Ehkä tämä on addiktio, niin kuin nettiraivo, jotain perimmältään neurologista. Ajattelemme, että voimme erottaa tämän jA sen mitä "oikeasti" olemme. Anyway, ei minulla ole vastauksia.
Jos olen aivan rehellinen
dilemmamiäs
7<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
https://www.youtube.com/watch?v=74LOcw-ap-g
Niin, ei mitään oikeaa ja aitoa.
Valehtelet itsellesi.
https://www.youtube.com/watch?v=GbR6GKRD6GU
Tulet tänne heittämään läppää niin kuin minä teen ja pyyhitään murheita toivoen ystävän pilkahdustA
Kuvasit tämän hulluuden täydellisesti! Onneksi se hyvin pian loppuu.
Samaa mietin minäkin joskus. Hänen vuoksi en enää käy, ne tunteet on purettu.
Hän <3 tulee ja menee mieleni sopukoissa ja mä vaan totean että siinähän hän taas on, siihen en tarvitse palstaa.
Häntä ei ole raskasta ajatella, tykkäsin silloin ja tykkääminen ei loppunut. Ymmärrän että olen keittänyt hänestä mieleeni sopan jonka aineksia en enää muista, mutta keitos maistuu mieleni syöverissä juovuttavan makealta.
Oikeassa elämässä tulen tietenkin olemaan siivosti ja koko ajan tiedostan että mieleni harhat on vain unikuvia, mutta en suostu niistä luopumaan, koska tarvitsen vahvasti harhojani :)
Olen tyytyväinen elämääni, niin luulen, silti hän jäin mieleni syvyyksiin, vaikka omasta mielestäni luovuin henkisesti hänestä jo aikaa sitten. Välillä iskee uskomaton hellyys häntä kohtaan ja tekee mieli kirjoittaa pus, pus, pus ja halit ja mua, ihan kaikki hänessä nam, koska hän on niin suloinen mies!