Jos sinä minusta pidät, varmaan ajattelet etten välitä enää tai en pidä enää tai en pidä tarpeeksi. Haluaisin nähdä sinut ja tulla sinne, mutta itsetuntoni on jostain syystä ollut huonona jo pidemmän aikaa. Tämä tilanne vaivaa minua paljon, ja olen yrittänyt pohtia, miten voisin parantaa sitä. Tunne samalla tavalla kuin silloin, eli pidän paljon (jos sillä on mitään merkitystä sinulle vielä, jos on ollut koskaan). Vaikka sitä en silloin joskus sinulle kertonut, luulen sinun aavistavan.
Minussa vika
PidänKiinni
2171
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ei ole myöhäistä kertoa sitä vieläkään, jos olisit hän :)
Kerro Hänelle!
kyllä minä jotain aavistin mutta en ollut siitä asiasta niin varma, kun muistan sinun joskus sanoneen, että ei vahemmat ihmiset voi rakastua toisiina ja aloittaa parisuhdetta. Kun sinä sanoit kerran minulle, että ei ennään kun se kuuluu vai nuorille, se semmoine yhdessä olo.
Aavistusten varassa ei voi päätöksiä tehdä, siksi olisin kaivannut suoraa puhetta. Torppasit aloitteeni (kyllä, monta aloitettani) keskustelulle tylysti; vaikenit kuin muuri. Tunteillasi ja ajatuksillasi olisi joskus ollut mulle suuri arvo, mutta nyt olen mennyt eteenpäin. Olet silti edelleen tärkeä, ja selvittämättömät asiat vaivaavat minuakin. Niiden läpikäyminen voisi olla helpotus meille molemmille, vaikkei meistä enää mitään paria tule. Mutta pallo on sulla. En aio koputella oveen, joka on kertaalleen lyöty mun sormille.
Aloitus tuskin oli mulle, mutta tällaisen reaktion se herätti..
Tuli mieleen, että ehkä aloitteesi ei ole ollut sellainen, että toinen tajusi sen olevan aloite -jos ajatteli, että vaan pelaat tai vitsailet. Alhainen itsetunto tekee monesti niin, ettei osaa ottaa esim. kehuja vastaan, eikä voi ymmärtää, että kukaan voisi edes olla kiinnostunut...
Luulisi, että siinä lähellä olevat ihmiset pystyisivät auttamaan häntä.
En voisi koskaan enää tavata.Murtuisin täysin.
Olit liian kylmä. En pystyisi siksi selvittämään enää mitään mikä auttaisi mihinkään suuntaan.
hmmm.. to be..or not to be..?
en minä
Kun kerrot sen hänelle älä painosta
en painosta en.
Huh ku kolahti omallekki kohalle,valitettavaa...tääll mä pohdin ku se pelaa mulla ja mä en osaa päästää enää irtikään.. J:lle
Voisitko laittaa viestin puhelimeen, niin tiedän, että kyse on sinusta. Sinullahan on numeroni ja vikka ei olisi, jos muistat nimeni niin saat sen numerotiedustelusta.
Aloittaja voisi olla hän tai minä. Pari vastaustakin voisi olla kuin minulta tai häneltä. Kirjoitin vain tämän.
Viesti tuskin oikeaa tavoittaa, miehelle tarkoitettu.
Minunkin sydän lyönyt vain tähän yhteen henkilöön kokoajan, mutta tässä nyt on aikamoisia esteitä ollut tiellä. Kuten se että kaipaamani henkilö sanoo minulle raha ei tee onnelliseksi, eikä teekään mutta jos sitä ei muilla ole niin itselläni ei näköjään ole oikeutta tähän henkilöön. Ei kuulosta alkuunkaan reilulta, näin ymmärsin kun minun käskettiin unohtaa henkilö, kun erehdyin sanoon omasta taloustilanteesta joulukuussa -14.
Tuon lisäksi minulle tehtiin tosi julma temppu, hänelle valehdeltiin että minulla olisi joku toinen. Ei tosiaankaan se elämä oo aina reilua, mutta saas nähdä mitä tuleman pitää. Myöskin toisten asioista juoruilu on tosi lapsellista ja idioottimaista, vaan niinhän se menee kun yhdelle epäluotettavalle kertoo, niin siinä se piiri pieni ikään kuin pyörii ja lapset siinä hyörii kuten lastenlaulu sanoo.
Pitääkö tässä on kohta silleen tehdä että alkaa lusmuksi ja lopettaa työnteko, niin se tekee muut onnelliseksi, lisäksi loppuu se juoruilu ja ei voi kukaan enää valittaa.
Olen koittanut unohtaa sinut. En voinut käsittää tapaasi toimia. Olit kiinnostunut, mutta et sitten tehnyt asialle mitään. Sattui niin paljon. Rakastuin sinuun ja olet jatkuvasti mielessäni. Eilen näin taas ystäväsi. Olisi helpompaa unohtaa sinut.
Meillä kun oli se puolen vuoden tauko, ettei nähty ja sitten nähtiinkin, niin halusin vielä varmistaa että vieläkö oli tunteet tallessa, oli ilmeisesti mutta "pakenin" kuitenkin vielä, ts. ujous teki tepposet. Ei naurattanut yhtään. Myöskin mielessä painoi edellisen vuoden ei niin mukava ajanjakso.
Noh siinäpä sitten seuraavalla kerralla odotin näkemistämme helmikuussa, (olisin ollut jo valmis) kunnes tämä valehtelija oli jo ehtinyt juoruilla tiedä kuinka monelle yksityisasioistani. Sen huomasin heti naamasta että nyt se on valehdellut, ja ei edes se toinen sitä uskonut, kun minä taas sen tajusin heti. Myöskin sanoi että saat katsella uuden, A koska erehdyin kertomaan tienestit jotka tämä käsitti aivan väärin ja B en edes kehtaa tänne laittaa. Nyt sillä taas mieli muuttui kun lupasi mitä lupasi ja ehti juoruta asioista mistä ei mitään tiedä.
Nyt asioiden varmistuttua jatko on auki. On kuitenkin vielä hyvin paljon mahdollista että tämä henkilö tulee huomaamaan että kannattiko tehdä näin julmasti. Millä kiireellä sitä pitää elämää suunnitella, _joskus_ se vaatii aikaa ja sitten kun on aikaa, on jo valheiden takia aivan eri vaihe. Uskon siis vielä niihin edellisen kerran juteltuihin koska, itse sä niistä aloitit puhumisen. Muutto yms. Siitä kiusaamisesta sen verran että ei ole kyllä ollut tarkoitus, mutta se on voinut sitten siltä tuntua. Pitäs saada jokin selko kuitenkin jatkoa ajatellen, unohdanko myös heidät samalla jos ei meistä mitään tule. Tämä kuu toivottavasti ratkaisee kaiken.
Ystävä ei ole sellainen joka haukkuu, vaan keskenkasvuinen idiootti. Joillakin se aikuistuminen tosiaan kestää kauemmin. Nykyään todellakin arvostaa luotettavaa ihmistä.
Anteeksi..tuo sun kirjoitus on tosi sekava. Näin tiedän ainaki olevani ulkopuolella tästä. Eli ei mulle.
Jos en tiedä mitä sanoa niin olen hiljaa. Ehkäpä toisen huki.