Nyt on joka puolella joku "erityisherkkyys" buumi. Kaverini tuntuneet "hurahtaneen" siihen myös ja täälläkin sitä näkee. Otetaan siis itsekin kantaa asiaan..
Olen aina tiennyt olevani itse herkkä ihminen, mutta en ole halunnut sanoa olevani poikkeava. Kuulen itsestäni lähes jokapaikassa kuvauksen "liian kiltti" ja aina sen kuultuani haluan alkaa todisteleen että en ole liian kiltti. Kiltteys ja herkkyys on mielestäni jonkinlainen pari joka kulkee käsikädessä.
Tunnen ihmisiä joista sisäinen kiltteys heijastuu kilometrien päähän jo katseesta ja minä itse lukeudun niihin myös. Usein kuulen kommentteja että katseestani/silmistäni näkee herkkyyteni ja kiltteyteni.
Minä tiedän olevani noita mutta en haluaisi tässä aika raa assa maailmassa olla niin näkyvästi sitä. Kun se näkyy käytöksestä ja katseesta niin hyväksikäyttämään muita pyrkivät iskee kiinni helpommin.
Mitä sitten on herkkyys?
Muistan lapsesta asti olleeni ujo ja helposti toisten tunteita ja vallitsevia ilmapiirejä aistiva. Minuun vaikutti voimakkaasti elokuvat ja musiikki. Olin taiteellisesti lahjakas. Kiitettävän oppilas taideaineissa ja äidinkielessä. Runotyttö, laulujen sanoittaja, piirustusten piirtäjä, kauneutta ympärillä rakastava, luonnon rauhaan ja hiljaisuuteen pakeneva ihminen joka häiriintyi liiasta melusta, kiireestä ja ärsykkeistä.
Minuun on aina vaikuttaneet syvästi toisten ihmisen tunteet. Aistin ne herkästi itsessäni ja tunnen voimakasta empatiaa ja halua tehdä jotain sen ihmisen olon/tilanteen helpottamiseksi.
Tunnen syyllisyyttä herkästi ja omatuntoni toimii monesti tehokkaammin kuin monilla tuntemillani.
Minun on aina ollut vaikea sanoa ei ja tätä kaikkea ihmiset hyväksikäyttää.
Pidänkin siis itse herkkyyttä jopa kirosanana. Olenkin elämän tapahtumien myötä oppinut aika kova luonteiseksi tiukissa paikoissa.
herkät, ujot ja varautuneet saavat myös paljon ennakkoluuloja osakseen. Kun ei ole heti halailemassa ylimpinä ystävinä uutta tuttavuutta vaan aika neutraalin viileästi ja rauhallisen ujosti nyökkää tervehdykseksi ja hymyilee. Seurailee porukan dynamiikkaa ja ottaa kontaktia varovaisemmin ja vierastavammin/viileämmin.. niin usein se saatetaan tulkita niin että tuo ihminen ei pidä meistä tai ettei sen ajatuksista tiedä varmaksi.
Toinen mitä huomaan on että ujoja/herkkiä pidetään vähän kuin lapsina. Niitä suojellaan ja paapotaan kuin ne särkyisi. Minusta se on toisaalta aika hellyyttävä asia muissa mutta joskus myös aika hermoille käyvää. Minä yritän päästä herkkyyden ja kiltteyden leimastani eroon.. otan välillä sellaiset kommentit loukkauksena koska minusta tuntuu kuin minua pidettäsiin jotenkin heikkona ja en ole...
http://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/testi-kuinka-herkka-olet/4761666
Olen aina tiennyt olevani itse herkkä ihminen, mutta en ole halunnut sanoa olevani poikkeava. Kuulen itsestäni lähes jokapaikassa kuvauksen "liian kiltti" ja aina sen kuultuani haluan alkaa todisteleen että en ole liian kiltti. Kiltteys ja herkkyys on mielestäni jonkinlainen pari joka kulkee käsikädessä.
Tunnen ihmisiä joista sisäinen kiltteys heijastuu kilometrien päähän jo katseesta ja minä itse lukeudun niihin myös. Usein kuulen kommentteja että katseestani/silmistäni näkee herkkyyteni ja kiltteyteni.
Minä tiedän olevani noita mutta en haluaisi tässä aika raa assa maailmassa olla niin näkyvästi sitä. Kun se näkyy käytöksestä ja katseesta niin hyväksikäyttämään muita pyrkivät iskee kiinni helpommin.
Mitä sitten on herkkyys?
Muistan lapsesta asti olleeni ujo ja helposti toisten tunteita ja vallitsevia ilmapiirejä aistiva. Minuun vaikutti voimakkaasti elokuvat ja musiikki. Olin taiteellisesti lahjakas. Kiitettävän oppilas taideaineissa ja äidinkielessä. Runotyttö, laulujen sanoittaja, piirustusten piirtäjä, kauneutta ympärillä rakastava, luonnon rauhaan ja hiljaisuuteen pakeneva ihminen joka häiriintyi liiasta melusta, kiireestä ja ärsykkeistä.
Minuun on aina vaikuttaneet syvästi toisten ihmisen tunteet. Aistin ne herkästi itsessäni ja tunnen voimakasta empatiaa ja halua tehdä jotain sen ihmisen olon/tilanteen helpottamiseksi.
Tunnen syyllisyyttä herkästi ja omatuntoni toimii monesti tehokkaammin kuin monilla tuntemillani.
Minun on aina ollut vaikea sanoa ei ja tätä kaikkea ihmiset hyväksikäyttää.
Pidänkin siis itse herkkyyttä jopa kirosanana. Olenkin elämän tapahtumien myötä oppinut aika kova luonteiseksi tiukissa paikoissa.
herkät, ujot ja varautuneet saavat myös paljon ennakkoluuloja osakseen. Kun ei ole heti halailemassa ylimpinä ystävinä uutta tuttavuutta vaan aika neutraalin viileästi ja rauhallisen ujosti nyökkää tervehdykseksi ja hymyilee. Seurailee porukan dynamiikkaa ja ottaa kontaktia varovaisemmin ja vierastavammin/viileämmin.. niin usein se saatetaan tulkita niin että tuo ihminen ei pidä meistä tai ettei sen ajatuksista tiedä varmaksi.
Toinen mitä huomaan on että ujoja/herkkiä pidetään vähän kuin lapsina. Niitä suojellaan ja paapotaan kuin ne särkyisi. Minusta se on toisaalta aika hellyyttävä asia muissa mutta joskus myös aika hermoille käyvää. Minä yritän päästä herkkyyden ja kiltteyden leimastani eroon.. otan välillä sellaiset kommentit loukkauksena koska minusta tuntuu kuin minua pidettäsiin jotenkin heikkona ja en ole...
http://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/testi-kuinka-herkka-olet/4761666
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kuulostaa hyvin tutulta tuo aloituksesi. Herkkyys on mielestäni myös juttu ja tuo sitä luovuuttakin. Tekee kyllä elämää hieman raskaaksi välillä noiden tunneaistimuksien vuoksi. Tuosta liiasta kiltteydestäkin voi kyllä opetella pois ja opetella sanomaan ei. Niin ja on herkkyydestä tietyllä tapaa hyötyäkin. Me ollaan kaikki erilaisia, ei siinä ole mitään pahaa.
Tarkoitatko, että sinusta näkee kilometrin päähän, että olet natiainen? Niinkö?
Jokin kompleksi ja elämäntuska tässä nyt on. Täyttymättömiä tarpeita, syviä.
Kiitos!
Herkkyys ja kiltteys ei ole pahasta. Elämä opettaa ja ihminen kasvattaa vaistomaisesti suojakuoren. On hyvä pyrkiä olemaan avoin tietyin rajoituksin. Yleensä ihmiset tutustuu helpommin jos ilmassa on avoimuutta.
Herkyys on sisäsyntyinen tempperamentti piirre joka ei koskaan poistu, mutta elämäkokemukset antaa siedätyshoitoa.
Minullakin on ihan samoin kuin kaikilla muillakin introverteillä ja synnynnäiseltä tempperamentiltaan ujoilla niin se uusi tilanne/ihminen alkuun aiheuttaa sen varautuneisuuden. Tuttujen kesken avoin ja hyvinkin räiskyvä.
Ujouden ja introverttyiden kuvauskin on että:
Käytökseltään introvertit suuntautuvat sisäänpäin. Heille heidän sisäinen maailmansa on ulkoista maailmaa selvästi tärkeämpi.
introvertti kuluttaa psyykkistä energiaa kanssakäymisessä ihmisten kanssa ja latautuu olemalla yksin mietiskellen.
Introvertit menestyvät yleensä hyvin ammateissa, jotka vaativat paljon ajattelutyötä ja pohdiskelua, ja joissa on vähemmän tiimityöskentelyä, esim. tiedemiehinä, taiteilijoina, kirjailijoina ja insinööreinä.
http://www.introvertit.net/
Ujous on arkuutta uusien ihmisten edessä tai yllättävissä sosiaalisissa tilan
Ujoudessa on kyse nimenomaan ensireaktiosta uusien ihmisten seurassa. Ujona pidetty ihminen saattaa olla tuttujen seurassa hyvinkin toisenlainen, vilkas ja puhelias.
https://www.nyyti.fi/tietoa/ujous/
Mä olen myös introvertti, koska pohdin paljon. Tuo selventi paljon tilannetta.
Jos häiriinnnyt ja väsyt hälystä ja liiasta muiden ihmisten seurasta ja saat voimaa yksinäisyydestä ja omasta rauhasta niin kyllä.. Niin tuon introverttiyden tulkitsen.
Kyllä olen. Siis häiriinnyn, ja erityisesti taide herättää herkkyyttä. Tunteita.
Oletko harkinnut näyttelijän uraa? Sillä saralla voisit menestyä. Aloita vaikka nukketeatterista, ja hae sitten Teatterikorkeakouluun. Lykkyä tykö!
Tuossa on paha ihminen. Ei pahalla mutta oletko harkinnut vihahallinta terapiaa ?
Oletkohan erityisherkkä? Kommentissani ei ollut tippaakaan vihaa. :)
En ole..En ainakaan myönnä. :D Ehkä täällä jotenkin herkempi kun niin usein joku käy päälle. Sori.. jos tulkitsin väärin.
Hei, kuulostaa niin tutulta, mutta minä koen erityisherkkyyteni lahjana :)
Ihmiset himoitsevat seuraani kauneuteni ja herkkyyteni takia, joka välillä aiheuttaa ahdistusta.
Olen myös kiltti, mutta elämä on opettanut suojautumaan muilta ihmisiltä jotka eivät sovi seuraani, ennen en ymmärtänyt tätä asiaa, vaan annoin toisten vaikuttaa itseeni kielteisesti.
Minäkin olen taiteellisesti "lahjakas".
Välillä elämä voi olla tosi haasteellista kun tuntee toisten ihmisten tunnetiloja :) mutta ne pitää pystyä eroittamaan omista tuntemuksista.
Nyt olen sinut itseni kanssa , joka helpottaa elämää kummasti.
Minulla taasen kokemus että toiset ihmiset eivät oikein kykene ymmärtämään herkkiä ja arempia ihmisiä.
Anteeksi kun vähän stalkkasin sun nimimerkkiä.. olet 40 v ? Olet käynyt siis peruskoulua kasikyt luvulla? Silloin varmaan oli herkemmillä vieläkin kovempaa. Minun kokemukseni on tarhaiästä lähtien se että herkkyyttä ei oikein osattu arvostaa eikä herkkää lasta ymmärretty.
Ei oikein koulussa eikä tarhassakaan, vaikka minä olenkin käynyt ysikyt ja kakstuhatta luvulla noita peruskoulujani jolloin olisi jo luullut ymmärryksen erilaisia tempperementtejä kohtaan olevan jo suurempaa.
Aikuisiässä on löytynyt sitten ne ihmiset jota arvostavat, vaikka työ ja monet ammatit suosivatkin enemmän kovaa luonnetta, kestävyyttä ja jopa kyynerpäätaktiikalla röyhkeästi eteenpäin itsensä survomista.. (joista viimeisin taas minulle nostaa voimakkaita itsesyytöksiä ja omantunnon tuskia)
Hei, en oo koskaan kertonut ikääni tällä palstalla, se on jonku toisen arvaus minusta.
Taidan kuitenkin olla liian iäkäs tälle palstalle ;)
No, mua on kiusattu koulussa sekä työelämässä, mut en välittänyt siitä tai hukutin murheeni viinaan.
Herkkyyteni tunnistin vasta aikuisiällä kun lopetin alkoholi käytön.
Ei kannata tuntea syyllisyyttä , koska se ei hyödytä mitään tässä hetkessä.
Toisaalta helppo sanoa, mutta ihminen on taipuvainen katumaan ja tuntemaan syyllisyyttä teoistansa.
Ilman syyllisyyttä ei kuitenkaan tapahdu muutosta, joten se onkin ehkä parempi tunteakin. Silloin voi kehittää itseänsä paremmaksi ihmiseksi :)
En ole kokenut olevani erityisherkkä, mutta jännää kyllä, kävin tekemässä tuon testin ja sen mukaan olen.
Aloittajasta poiketen en koe olevani kuitenkaan liian kiltti enkä koe liian herkästi syyllisyyttä. Enkä kyllä uskalla mennä sanomaan, mitä minusta näkyy kilometrien päähän... paitsi se, että pidän hänestä ihan liikaa ja siksi en tiedä, miten päin olisin hänen seurassaan ;).
Testin tulos:
"Olet vähemmän herkkä persoona.
Herkkyys on inhimillinen piirre, mutta kaikki eivät välttämättä ole niin herkkiä kuin toiset, mikä on myös täysin normaalia. Se ei tarkoita, että olisit luonteeltasi kova.
Joskus enemmän herkkien ihmisten ymmärtäminen saattaa olla vaikeaa. Tärkeintä onkin, että erilaiset ihmiset hyväksyvät toisensa, ja että erilaisuus nähdään voimavarana.
Lue lisää täältä."
Toi voimavaralähtöisyys kuitenkin liikuttaa minua, joten olen edes vähän herkkä.
Tein itsekin testin... meinasin olla laittamatta tulosta mutta koska joku muukin laittoi niin laitetaan nyt sitten omakin..
Olet erittäin herkkä.
Oletko kenties jo lapsesta saakka tuntenut olevasi herkkä, ehkä vähän ujokin? Herkkyytesi vaikuttaa olevan synnynnäinen piirre sinussa. Reagoit erittäin voimakkaasti ympäristöösi, sinua ympäröiviin ihmisiin ja jopa tunnetiloihin. Joku voisi myös puhua kuudennesta aistista. Tärkeintä on, että opit hyväksymään oman herkkyytesi ja elämään sen kanssa. Älä anna epävarmuudelle liikaa tilaa. Oletko koskaan kuullut erityisherkkyydestä? Se voi koskettaa sinua.
Kukaan muu ei ole yhtä eritysherkkä kuin minä ja kaikki muut ovat narsisteja paitsi minä :)
Tällaiset aloitukset ovat bensaa liekkeihin pohtijoille. Tässähän se taas yksi ilta vierähti seikkaillessa itsensä parissa, ja pohtien testien luotettavuutta. :D
Kesken vastaamisen kone alkoi tökkimään, kuinkas ollakkaan..
Oi oi. En ole koskaan pitänyt itseäni erityisen herkkänä, se testistä tuli kuitenkin. Toisaalta olenkin herkkis, mutten koe sitä taakkana vaan olen oppinut elämään sen kanssa. Voin myös hyödyntää sitä. Toisaalta olen kauhean läpinäkyvä, koska esim. toiselle herkälle (hänelle miehelle) kaikki näkyy mitä pään sisässä liikkuu..tajuankin ehkä nyt tietyt asiat välillämme paremmin.