Voimat loppuu! Pitäisi enää muutama päivä kestää, mutta romahtamispisteessä vähitellen. Ei mikään työnteko, liikunta, seurustelu, kotityöt - mikään ei vie niin totaalisesti voimia kuin tunteminen ja niiden tunteiden ajatteleminen. Rakkauden, pelon, epäilyksen, epävarmuuden, toivon... Kaiken sen, mitä yksin nousee mieleen kun on tunteita, joita ei pysty toisen kanssa jakamaan. Väsyy ja tekisi mieli vain levätä ja irtautua, muttei pysty kun ajatukset eivät pysähdy. Pakko ottaa omaa aikaa ja lähteä taas kerran istumaan luonnon helmaan, ei tätä muuten kestä. Tarpeeksi kun säikähtelee kohahduksia puiden takaa, hämärässä tapailee kantavia askelia kivien ja juurien keskeltä ja lopuksi tuijottaa pari tuntia elävää tulta, niin kyllä siinä turhat tunteet haihtuvat edes hetkeksi yötaivaalle ja rauha laskeutuu hetkeksi mieleen. Mietin, tarvitsevatko muut rakastuneet (ihastuneet) tällaisia palautumishetkiä tunteistaan vai olenko ainoa jonka normaali suorituskyky katoaa täysin tunteiden vuoksi ja tilanne pitää aika ajoin nollata?
Miten voi pelkkä tunteminen kuluttaa näin paljon
MetsienNainen
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Täydellinen nollaaminen (ei nolaaminen, niinkin voi käydä nollautuessa) tulee välin tarpeeseen.
Kyllä katoaa minullakin toimintakyky ja välillä täytyy tappaa tunteet alemmalle tasolle.
Missäpäin näin on ?
Ei nyt ihan Hakunilassa vaan paljon pohjoisempana. Ihan korvessa totta kai. Täällä vaellan.
ilmeisesti kuitenkin Hervannasta etelään, kohtuullisen paljon..!?
Et taida olla hyvä arvoituksissa..:) Tallusta Pohjanmaalle päin niin osut samalle nuotiolle. Mutta nyt..siitä mistä puhe, kone kiinni ja aivolepoa luonnossa. Hyvää viikonloppua kaikille!