Heip,
oletteko törmänneet pyörän kanssa alfaltilla ns. urapaikkauksiin? Itsellä kokemus väliltä Ivalo-Inari, vesisateessa ja oli laitettu paikkaukseen "kulumisvaraa" n. 2cm ja kaksi paikkausluiskaa ihan vierekkäin. Tietysti takarengas mutkassa putosi paikkausten väliin ja meno oli kuin olisi villihevosella ratsastanut.
oletteko törmänneet pyörän kanssa alfaltilla ns. urapaikkauksiin? Itsellä kokemus väliltä Ivalo-Inari, vesisateessa ja oli laitettu paikkaukseen "kulumisvaraa" n. 2cm ja kaksi paikkausluiskaa ihan vierekkäin. Tietysti takarengas mutkassa putosi paikkausten väliin ja meno oli kuin olisi villihevosella ratsastanut.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joo noissa "säästetään" kun eivät paikkaa koko tietä samalla sileäksi.Motoristien tarpeet tai turvallisuus ei kiinnosta ketään kun teitä paikataan.
Kysy vaan kuinka monta kertaa :-). Urapaikkausten kanssa oppii elämään, kun ei hermostu ja tee jotain tyhmään kun pyörä vähän kiemurtelee. Pohjanmaalla ja isosyötteen tietämillä törmäsin niihin paikkauksiin, jossa asfaltissa olevaan railoon oli vaan varisteltu auton lavalta irtonaista asfalttia tms. joka oli myös aika hilpeä kokemus vallankin mutkassa. Ei siinäkään oikeastaan muu auttanut kun odottaa rauhassa (aika jäykkänä täytyy myöntää), että pyörä lopettaa liukumisen ja saa taas otteen tienpinnasta ja ohjata se sitten turvallisemmalle väylälle.
Tuo on aivan normaalia Espoossa. Topparoikka tulee paikalle, heittää lapiolla asfalttisoraa, joku viitseliäin polkaisee kantapäällä, ja se on kuin uusi.
Vanhana gubbena ja muutaman kilometrin Suomen teitä ajaneena vinkkaisin omiin kokemuksiin perustuen; tärkeimmät avut mopoilussa ovat vastaohjauksen saaminen juurtumaan syvälle selkärankaan, ja katseen nostaminen muutamalla asteella. -Sinne 100-300 metrin päähän.
Suomessa on varsin kelvot tiet moneen muuhun alueeseen verrattuna. -Mitä nyt esimerkiksi Hattuvaara-Nurmes -väli ei välttämättä kuvaa [tulipa koettua sekin 2015] :-)