Elämässä ei saa koskaan uutta tilaisuutta. Useimmiten tämä on kerrasta poikki. Heti pitäisi onnistua aina kaikessa. Ihmiset ovat itsekkäitä ja kärsimättömiä sekä kiittämättömiä.
Kiltit ihmiset saavat kärsiä, miksi minunkin piti olla sellainen?
Olisi pitänyt olla itsekäs kusipää, sitähän minuakin kohtaan on oltu.
Sanokaa vaan, mitä haluatte, elämä on paskaa ja helvettiä.
Mitä järkeä tässä ylipäätään edes on? Miksi tänne on ylipäätään edes syntynyt? Vihaan tiettyjä ihmisiä niin paljon, että haluaisin tappaa heidät,
niin paljon pahaa ja tuskaa he ovat minulle aiheuttaneet.
Kiltit ihmiset saavat kärsiä, miksi minunkin piti olla sellainen?
Olisi pitänyt olla itsekäs kusipää, sitähän minuakin kohtaan on oltu.
Sanokaa vaan, mitä haluatte, elämä on paskaa ja helvettiä.
Mitä järkeä tässä ylipäätään edes on? Miksi tänne on ylipäätään edes syntynyt? Vihaan tiettyjä ihmisiä niin paljon, että haluaisin tappaa heidät,
niin paljon pahaa ja tuskaa he ovat minulle aiheuttaneet.
Vastaukset 9
Vanhimmat
niinpä.
Luepa kertaalleen oma tekstisi ja funtsi vähän. Kuulostat aika järkyttävältä.
Sinä näet elämän noin.
Minusta elämä on arvokasta, jännittävää, mukavaa, ja sellaista jota itse luon omilla asenteillani.
Ehdotan että muutat asenteesi.
Aamulla ensimmäiseksi ajattele, että "tänään olen onnellinen".
Jos teet niin, tulet huomaamaan että koko päiväsi on erilainen kuin ennen!
Sinä itse luot elämäsi omilla asenteillasi!
"ryhtiäasenteisiisi" Joo, varmaan joo!
Valitettavasti vaan on niinkin että ympärillämme olevat ihmiset vaikuttavat meihin suuntaan jos toiseenkin. Katkeruudella ei tietenkään pitkälle pötkitä... mieli vaan mustuu, mutta kyllähän muiden tekemiset voivat oikeastikin pilata kanssaihmisten olon, elämän, ystävyydet jne.. Vaikeaa on aina hymyssäsuin kulkea tämän soosin keskellä.
Luepa myös sinä oma tekstisi ja funtsi vähän. Missä sinullakin on kuuntelun taito? Ok, aloittaja ilmaisee joitain asioita hyvin äärimmäisesti, mutta mistä sinä tiedät, mitä hänelle on käynyt? oletko niin kokematon, ettet todellakaan ymmärrä, mitä kipu tekee? Tai että elämä ei todellakaan ole kaikille pelkkää valintaa tai sitä ei todellakaan välttämättä luoda vain asenteella? Ainoastaan naiivi ja helpolla päässyt ihminen ajattelee niin. Helpolla tarkoitan myös sitä, että kerran oli vaikeeta ja siitä selvisi. Mitä jos ei ole vaan kerran, mitä jos ei selviä, mitä jos yritystä ei palkita ja mitä jos sitä toivomaasi asennetta ei pysty vuosia ja vuosia ylläpitämään?
Sinä kuulostat aika järkyttävältä. Me ymmärrämme kyllä kaikkia muita ja olemme sympaattisia ja empaattisia, kunhan uhri esittää sankaria, pelastuu ja kertoo miten mahtavan hieno ja kasvattava kokemus se painajainen oli, mutta kun uhri onkin kipeä ja kipu sattuu, alkaa tuo tyhjänpäiväinen latteuksien laukominen.
Katkeruuteen saattaa olla syykin. En tiedä onko sitä ap:llä, tai mitä hän on tehnyt, mutta yhtä paljon kun kuvittelet ilmeisesti että ei mitään, voi olla että hän on tehnyt kaikkensa ja silti saanut paskaa niskaan: maailma kun voi olla myös semmoinen.
Ei ne pahat kokemukset pyyhkiydy pois vaan sillä että hokee itselleen että tänään olen onnellinen. Vai sitäkö sinä tyrkytät väkivallan uhreille, köyhyydestä kärsiville, ihmisille joiden elämä on vaakalaudalla? Ai niin, mutta meillä ei ole niitä: me haluamme että ne on muualla tai muita. Kun laitamme rahaa keräykseen, hymyilemme hyvinä ihmisinä, kun näämme suomalaisen työttömän, se on rikkaruoho ja kadun asukki varmaan ansainnut jäätyä metsään. Ymmärrämme ja annamme rahaa sitten mainoksien mukaan, mutta kun kohtaamme sen täällä, kiistämme, kiellämme ja syytämme asennevammasta.
Tuskaa aiheuttaa myös kaltaisesi ihmiset jotka itseasiassa eivät kuuntele eikä sinua kiinnosta edes ap:n paha olo. Sinua kiinnostaa vain päästä neuvomaan ja että saisit oikeutuksen elää etuoikeutettua elämääsi koska kaikki pahoinvoivat ja huono-onniset ovat vain itse sen aiheuttaneet. Nostat oikeastaan vain itsesi siis jalustalle "minä teen elämäni". Toivon, että saat kokea, mitä se on, kun et enää tee. Luulet, että se on kauhea toive mutta ei se ole: aina se käy jollekin. Miksi ei olisi siis ihan yhtä oikeutettua, että se kävisi sinulle. Sitten sinä saisit tietää ja voisit neuvoa sen pohjalta, kerätä asennettasi sieltä sirpaleiden joukosta ja toivon vuosien matkaa, en mitään vuoden tai parin. Sinä varmasti selviäisit siitä hienolla asenteellasi, joten se ei ole siinäkään mielessä paha toive.
Jos se on, tai edes käy mielessäsi että olipas ilkeä toive, niin mieti tarkemmin. Sinähän teet elämäsi, joten oikeastaan se ei ole.
Tee itse itsellesi kivaa. Älä odota toisilta
En odota enää mitään. En ole aiemminkaan odottanut ja olen, niin olen joutunut pettymään siihen, mitä olen saanut. Nuorena annoin ja annoin, saamatta mitään takaisin. Onko elämä reilua? Ei ole.
Antaessaan saa, sanotaan. Mitä saa? Tyhjän lompakon ja pahan mielen siitä saa sekä hyvksikäytetyn olon.
Tuo on niin totta! Minuakin aina ennen tarvittiin ja kaivattiin silloin kun joku tarvitsi jotain apua. Kun itse olisin jonkun pienenkin avun tarpeessa ollut ei ollut kenelläkään aikaa tai halua.
Näin se useimmiten menee, valitettavasti :(
Aamulla ensimmäiseksi peilin edessä kannattaa hokea matraa - taas siellä odottaa paska maailma täynnä paska ihmisiä jotka tulee taas tänäänkin tekemään sulle lisää paskajuttuja niiden lukemattomien aikaisempien jatkeeksi. Sitten kun joka tapauksessa näin tulee käymään, olet jo jollain tasolla etukäteen valmistautunut kaikkeen siihen paskaan mitä edessä on, se ei ainakaan tule enää niin pahana yllätyksenä.