Katkerat ajatukset valtaavat taas

"ryhtiäasenteisiisi" Joo, varmaan joo!
Valitettavasti vaan on niinkin että ympärillämme olevat ihmiset vaikuttavat meihin suuntaan jos toiseenkin. Katkeruudella ei tietenkään pitkälle pötkitä... mieli vaan mustuu, mutta kyllähän muiden tekemiset voivat oikeastikin pilata kanssaihmisten olon, elämän, ystävyydet jne.. Vaikeaa on aina hymyssäsuin kulkea tämän soosin keskellä.

Luepa myös sinä oma tekstisi ja funtsi vähän. Missä sinullakin on kuuntelun taito? Ok, aloittaja ilmaisee joitain asioita hyvin äärimmäisesti, mutta mistä sinä tiedät, mitä hänelle on käynyt? oletko niin kokematon, ettet todellakaan ymmärrä, mitä kipu tekee? Tai että elämä ei todellakaan ole kaikille pelkkää valintaa tai sitä ei todellakaan välttämättä luoda vain asenteella? Ainoastaan naiivi ja helpolla päässyt ihminen ajattelee niin. Helpolla tarkoitan myös sitä, että kerran oli vaikeeta ja siitä selvisi. Mitä jos ei ole vaan kerran, mitä jos ei selviä, mitä jos yritystä ei palkita ja mitä jos sitä toivomaasi asennetta ei pysty vuosia ja vuosia ylläpitämään?
Sinä kuulostat aika järkyttävältä. Me ymmärrämme kyllä kaikkia muita ja olemme sympaattisia ja empaattisia, kunhan uhri esittää sankaria, pelastuu ja kertoo miten mahtavan hieno ja kasvattava kokemus se painajainen oli, mutta kun uhri onkin kipeä ja kipu sattuu, alkaa tuo tyhjänpäiväinen latteuksien laukominen.

Katkeruuteen saattaa olla syykin. En tiedä onko sitä ap:llä, tai mitä hän on tehnyt, mutta yhtä paljon kun kuvittelet ilmeisesti että ei mitään, voi olla että hän on tehnyt kaikkensa ja silti saanut paskaa niskaan: maailma kun voi olla myös semmoinen.
Ei ne pahat kokemukset pyyhkiydy pois vaan sillä että hokee itselleen että tänään olen onnellinen. Vai sitäkö sinä tyrkytät väkivallan uhreille, köyhyydestä kärsiville, ihmisille joiden elämä on vaakalaudalla? Ai niin, mutta meillä ei ole niitä: me haluamme että ne on muualla tai muita. Kun laitamme rahaa keräykseen, hymyilemme hyvinä ihmisinä, kun näämme suomalaisen työttömän, se on rikkaruoho ja kadun asukki varmaan ansainnut jäätyä metsään. Ymmärrämme ja annamme rahaa sitten mainoksien mukaan, mutta kun kohtaamme sen täällä, kiistämme, kiellämme ja syytämme asennevammasta.

Tuskaa aiheuttaa myös kaltaisesi ihmiset jotka itseasiassa eivät kuuntele eikä sinua kiinnosta edes ap:n paha olo. Sinua kiinnostaa vain päästä neuvomaan ja että saisit oikeutuksen elää etuoikeutettua elämääsi koska kaikki pahoinvoivat ja huono-onniset ovat vain itse sen aiheuttaneet. Nostat oikeastaan vain itsesi siis jalustalle "minä teen elämäni". Toivon, että saat kokea, mitä se on, kun et enää tee. Luulet, että se on kauhea toive mutta ei se ole: aina se käy jollekin. Miksi ei olisi siis ihan yhtä oikeutettua, että se kävisi sinulle. Sitten sinä saisit tietää ja voisit neuvoa sen pohjalta, kerätä asennettasi sieltä sirpaleiden joukosta ja toivon vuosien matkaa, en mitään vuoden tai parin. Sinä varmasti selviäisit siitä hienolla asenteellasi, joten se ei ole siinäkään mielessä paha toive.
Jos se on, tai edes käy mielessäsi että olipas ilkeä toive, niin mieti tarkemmin. Sinähän teet elämäsi, joten oikeastaan se ei ole.

Tuo on niin totta! Minuakin aina ennen tarvittiin ja kaivattiin silloin kun joku tarvitsi jotain apua. Kun itse olisin jonkun pienenkin avun tarpeessa ollut ei ollut kenelläkään aikaa tai halua.

Näin se useimmiten menee, valitettavasti :(