Tuli aikoinaan kun ensimmäistä kertaa vasektomiaa harkitsin luettua näitä nettikirjoitteluja ja ajattelinpa nyt kun itselleni on operaatio viimein tehty, jakaa myös omat kokemukseni. Tämä seuraava perustuu siis täysin ja ainoastaan omiin kokemuksiini, ei mihinkään mutu-tuntumaan eikä luettuun tietoon.
Tausta on siis se, että harkitsin vasektomiaa vakavasti kolmannen lapsen synnyttyä, mutta sitten tuli monenlaista hässäkkää (mm. umpilisäkkeen tulehdus siihen perään haavatulehdus vielä ja takaisin sairaalaan) ja homma pääsi jäämään hyllylle joksikin aikaa. No, siinähän kävi sitten niin, että neljäs lapsi ehti tulla harkinta-aikana. Ehkäisymenetelmänä oli puoli vuosikymmentä "luotettavasti" toiminut kumi/keskeytys/varmat päivät -sekasysteemi. Kannattaa muuten muistaa, että naisilla saattaa kierto lyhetä kun ikää tulee lisää..
No mutta asiaan: menin siis jo lähes vuosi sitten julkiselle puolelle vasektomiajonoon ja kun mitään ei ollut kuulunut niin soittelin sinne, että kuinkahan pitkät on jonot. Noin kaksi vuotta, vastattiin. Varasin saman tien ajan yksityiseltä ja urologin vastaanotto onnistui jo samalle viikolle (sain muuten tietää että samat kaksi kaveria tekee leikkaukset sekä sairaalalla että näillä molemmilla yksityisillä täällä meidän kaupungissa). Ensimmäinen saturainen meni siihen 20 minsan jutusteluun, mutta on pakko käydä että pääsee operaatioon. Itse toimitus sitten tehtiin kolme päivää sitten, muutama viikko ekasta vastaanotosta (en halunnut parhaalle uimakaudelle sitä ottaa).
Itse operaatio meni siis seuraavasti: Ensin leikkaushuoneeseen ja housut pois. Sitten pöydälle makaamaan ja hoitaja pyyhki 80 % alkoholilla nivuset kolmeen kertaan (kirveli muuten "hieman"..) Mitään karvoja ei ajeltu. Seuraavaksi oli vuorossa puudutus, eli muutama piikki eri puolille kivespusseja. Ensimmäinen ja muistaakseni kolmas piikki hieman tuntuivat, mutta puudute vaikuttaa niin nopeasti etten edes tuntenut kaikkia pistoja. Sitten lääkäri ryhtyi leikkaamaan eli yksi parin sentin viilto kivespussiin, sitten kaivellaan putket esiin, saksitaan niistä noin sentin palat pois ja laitetaan päät solmuun. Sitten yksi itsestään sulava tikki pussukkaan ja homma valmis.
Eniten kipua aiheutti melkein se nivusien pyyhintä viinalla, mutta se haihtui aika nopeasti (1-2 min). Sitten oli hieman puolieroja eli vasemmasta kiveksessä tuntui jonkin verran sellaista ns. vetämisen tunnetta kun lääkäri veti sitä siemenjohdinta esille (ne on kuulemma ns. kalvojen peitossa siellä että joskus joutuu jonkin verran kaivelemaan, riippuu anatomiasta, mikä mulla ei kuulemma ollut hankalimmasta päästä). Vasemmalla puolella tuntui myös jonkin verran kun polteltiin verisuonia ja sitä johtimen päätä (mm. verenvuotojen ehkäisemiseksi). Oikealla en tuntenut mitään koko hommasta, palaneen käry vaan tuntui nenässä. Laveri oli kyllä takapuolen kohdalta märkä operaation jälkeen eli kyllä siinä jonkin verran tuli kuitenkin hikoiltua, juuri sen vasemman puolen tuntojen takia.
Kokonaisuudessaan ei todellakaan mikään paha rasti ja mikä parasta, itse toimituksen jälkeen ei ole tarvinnut syödä edes särkylääkkeitä. Otin varmuudeksi heti leikkauksen jälkeen yhden 600mg buranan kun ajattelin että tuska alkaa kun puudutuksen vaikutus lakkaa, mutta sekin oli ilmeisesti turhaa. (mulla oli joskus käynyt näin viisauden hampaan poiston jälkeen kun olin nukahtanut kotiin tultua ja puudutteen vaikutus sillä aikaa oli hävinnyt, se kipu oli aivan toiselta planeetalta kun mikään mikä tähän vasektomiaan liittyi)
Nyt sitten odotellaan pari kuukautta ja käydään ruikkaamassa näyte purkkiin ja sen jälkeen pitäisi meikäläisen osuus maailman väestönkasvusta olla täytetty. Tee oma päätöksesi, mutta tämä on näyttää toistaiseksi olevan oikeastaan ainoa järkevä ja luotettava miehelle sopiva ehkäisykeino vakituisessa suhteessa. Itse leikkaustapahtuma ja jälkitila minun kokemukseni perusteella ei ainakaan pitäisi olla esteenä kenellekään. Niin ja hinta: se satanen vastaanotosta plus hieman yli 700 € leikkauksesta (n. 20 min). Pieni raha jos vertaa siihen mitä lapsiin menee…;)
Tausta on siis se, että harkitsin vasektomiaa vakavasti kolmannen lapsen synnyttyä, mutta sitten tuli monenlaista hässäkkää (mm. umpilisäkkeen tulehdus siihen perään haavatulehdus vielä ja takaisin sairaalaan) ja homma pääsi jäämään hyllylle joksikin aikaa. No, siinähän kävi sitten niin, että neljäs lapsi ehti tulla harkinta-aikana. Ehkäisymenetelmänä oli puoli vuosikymmentä "luotettavasti" toiminut kumi/keskeytys/varmat päivät -sekasysteemi. Kannattaa muuten muistaa, että naisilla saattaa kierto lyhetä kun ikää tulee lisää..
No mutta asiaan: menin siis jo lähes vuosi sitten julkiselle puolelle vasektomiajonoon ja kun mitään ei ollut kuulunut niin soittelin sinne, että kuinkahan pitkät on jonot. Noin kaksi vuotta, vastattiin. Varasin saman tien ajan yksityiseltä ja urologin vastaanotto onnistui jo samalle viikolle (sain muuten tietää että samat kaksi kaveria tekee leikkaukset sekä sairaalalla että näillä molemmilla yksityisillä täällä meidän kaupungissa). Ensimmäinen saturainen meni siihen 20 minsan jutusteluun, mutta on pakko käydä että pääsee operaatioon. Itse toimitus sitten tehtiin kolme päivää sitten, muutama viikko ekasta vastaanotosta (en halunnut parhaalle uimakaudelle sitä ottaa).
Itse operaatio meni siis seuraavasti: Ensin leikkaushuoneeseen ja housut pois. Sitten pöydälle makaamaan ja hoitaja pyyhki 80 % alkoholilla nivuset kolmeen kertaan (kirveli muuten "hieman"..) Mitään karvoja ei ajeltu. Seuraavaksi oli vuorossa puudutus, eli muutama piikki eri puolille kivespusseja. Ensimmäinen ja muistaakseni kolmas piikki hieman tuntuivat, mutta puudute vaikuttaa niin nopeasti etten edes tuntenut kaikkia pistoja. Sitten lääkäri ryhtyi leikkaamaan eli yksi parin sentin viilto kivespussiin, sitten kaivellaan putket esiin, saksitaan niistä noin sentin palat pois ja laitetaan päät solmuun. Sitten yksi itsestään sulava tikki pussukkaan ja homma valmis.
Eniten kipua aiheutti melkein se nivusien pyyhintä viinalla, mutta se haihtui aika nopeasti (1-2 min). Sitten oli hieman puolieroja eli vasemmasta kiveksessä tuntui jonkin verran sellaista ns. vetämisen tunnetta kun lääkäri veti sitä siemenjohdinta esille (ne on kuulemma ns. kalvojen peitossa siellä että joskus joutuu jonkin verran kaivelemaan, riippuu anatomiasta, mikä mulla ei kuulemma ollut hankalimmasta päästä). Vasemmalla puolella tuntui myös jonkin verran kun polteltiin verisuonia ja sitä johtimen päätä (mm. verenvuotojen ehkäisemiseksi). Oikealla en tuntenut mitään koko hommasta, palaneen käry vaan tuntui nenässä. Laveri oli kyllä takapuolen kohdalta märkä operaation jälkeen eli kyllä siinä jonkin verran tuli kuitenkin hikoiltua, juuri sen vasemman puolen tuntojen takia.
Kokonaisuudessaan ei todellakaan mikään paha rasti ja mikä parasta, itse toimituksen jälkeen ei ole tarvinnut syödä edes särkylääkkeitä. Otin varmuudeksi heti leikkauksen jälkeen yhden 600mg buranan kun ajattelin että tuska alkaa kun puudutuksen vaikutus lakkaa, mutta sekin oli ilmeisesti turhaa. (mulla oli joskus käynyt näin viisauden hampaan poiston jälkeen kun olin nukahtanut kotiin tultua ja puudutteen vaikutus sillä aikaa oli hävinnyt, se kipu oli aivan toiselta planeetalta kun mikään mikä tähän vasektomiaan liittyi)
Nyt sitten odotellaan pari kuukautta ja käydään ruikkaamassa näyte purkkiin ja sen jälkeen pitäisi meikäläisen osuus maailman väestönkasvusta olla täytetty. Tee oma päätöksesi, mutta tämä on näyttää toistaiseksi olevan oikeastaan ainoa järkevä ja luotettava miehelle sopiva ehkäisykeino vakituisessa suhteessa. Itse leikkaustapahtuma ja jälkitila minun kokemukseni perusteella ei ainakaan pitäisi olla esteenä kenellekään. Niin ja hinta: se satanen vastaanotosta plus hieman yli 700 € leikkauksesta (n. 20 min). Pieni raha jos vertaa siihen mitä lapsiin menee…;)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.