Oli lukion erikoislinijan pääsykokeet, kun ekan kerran näin tämän tytön.
Aattelin jo silloin, et ompa söpön näkönen, taisin jo sillon vähän ihastua.
Nyt lukion kolmas vuosi menossa ja olen koko ajan ollut häneen ihastunut.
Hän on niin ihana, että pitää kokoajan vilkuilla. Samalla luokalla ollaan, mutta eihän se kurssimuotosessa lukiossa tarkota sitä, että aina samassa ryhmässä oltais. samasta syystä kurssimuotosessa lukiossa on vaikea hankkia ystäviä ja tutustua ihmisiin.
Hän on vaa kokoajan mulla mielessä, välillä ei tunneillakaan pysty keskittymään.
Oon koittanu jutella, mut ei häntä oo kiinnostanu vaan vastailu on ollu aika luhyttä ja ite on pitäny koittaa pitää ees jonkunlaista keskustelua yllä. Montaa kertaa en oo hälle jutellu. Wanhojen tansseissa oli vapaa haku ja kävin häntä kysymässä, mut ei hän suostunu. Itketti vielä monta viikkoa sen jälkee, ku ei ees puolta minuuttia voinu tanssia.
En oo oikeen tohtinu hänelle jutella kun tuntuu vaa et oon vaivaks.
Nyt on lukiota enää 100 aamua jäljellä enkä häntä enää lukion jälkeen varmaan näe kun eri puolilla kuntaa asutaan. On vaa ollu nii tuskastuttavat kaks ja puol vuotta ollu olla ihastuneena kun meilkein joka päivä hänet koulussa nään. Ja kun melkein joka yö hän seikkailee jossain mun unessa, seki on nii rassaavaa kun sitte tulee kauhee ikävä vaik en häntä tunne melkee ollenkaan. Ois kiva ees joskus saada halata ni tuntus et oisin onnellisempi. tänävuonnakaan ei oo ystävänpäivä arkipäivä niin, että voisin kysyä häneltä jos voitas halata. En tiedä sitten jos penkkareina ois tilaisuus, kuitenki saattaa olla viiminen kerta kun hänet näen, tai no varmaan ylppäreissä saattaa vielä näkyä ja joskus ehkä kaupassa nähdä.
Tuntuu vaan että jos saisin olla hänen kanssaan niin oisin tosi onnelinen.
Vaan jotenki tuntuu olevan umpipussissa koko homma.
Ite olen aika hiljanen, mut pyrin aina ottamaan toiset huomioon, ym. Ja koitan kans olla muille tosi ystävällinen. Ja suhteessa pitäisin huolta toisesta tosi hyvin. Ja oon tosi huolehtivainen ja sillee.
haluisin vaa niin paljon olla hänen kanssaan.
Välillä harmittaa niin saatanasti ja välillä taas herää omista haavefantasioistaan.
Tahtosin niin paljon halata häntä.
ei ajatuksetkaan oikeen meinaa pysyä kasassa kun on nii turkasen ihastunu.
Tosi haikea mieli tulee kun vaa ajatteleeki, etten enää kohta näe häntä. melkein tulee taas itku silmään.
Ei hän tiedä et oon häneen ihastunu, mut tuntus vaa et tulis olo nii paljon helpommaks jos kertosin vaik pakithan siitä tulis ja sit vaan itketyttäs nii saatanasti.
Kai nää tunteet sitte loppuu kun ei enää tuu häntä nähtyä.
Mut helpompi ois ko ihastus itselleen hyvästellä jos tietäs, et ois ees kerran saanu halata.
Niin ihana tyttö
Kun sais ees halata
Aattelin jo silloin, et ompa söpön näkönen, taisin jo sillon vähän ihastua.
Nyt lukion kolmas vuosi menossa ja olen koko ajan ollut häneen ihastunut.
Hän on niin ihana, että pitää kokoajan vilkuilla. Samalla luokalla ollaan, mutta eihän se kurssimuotosessa lukiossa tarkota sitä, että aina samassa ryhmässä oltais. samasta syystä kurssimuotosessa lukiossa on vaikea hankkia ystäviä ja tutustua ihmisiin.
Hän on vaa kokoajan mulla mielessä, välillä ei tunneillakaan pysty keskittymään.
Oon koittanu jutella, mut ei häntä oo kiinnostanu vaan vastailu on ollu aika luhyttä ja ite on pitäny koittaa pitää ees jonkunlaista keskustelua yllä. Montaa kertaa en oo hälle jutellu. Wanhojen tansseissa oli vapaa haku ja kävin häntä kysymässä, mut ei hän suostunu. Itketti vielä monta viikkoa sen jälkee, ku ei ees puolta minuuttia voinu tanssia.
En oo oikeen tohtinu hänelle jutella kun tuntuu vaa et oon vaivaks.
Nyt on lukiota enää 100 aamua jäljellä enkä häntä enää lukion jälkeen varmaan näe kun eri puolilla kuntaa asutaan. On vaa ollu nii tuskastuttavat kaks ja puol vuotta ollu olla ihastuneena kun meilkein joka päivä hänet koulussa nään. Ja kun melkein joka yö hän seikkailee jossain mun unessa, seki on nii rassaavaa kun sitte tulee kauhee ikävä vaik en häntä tunne melkee ollenkaan. Ois kiva ees joskus saada halata ni tuntus et oisin onnellisempi. tänävuonnakaan ei oo ystävänpäivä arkipäivä niin, että voisin kysyä häneltä jos voitas halata. En tiedä sitten jos penkkareina ois tilaisuus, kuitenki saattaa olla viiminen kerta kun hänet näen, tai no varmaan ylppäreissä saattaa vielä näkyä ja joskus ehkä kaupassa nähdä.
Tuntuu vaan että jos saisin olla hänen kanssaan niin oisin tosi onnelinen.
Vaan jotenki tuntuu olevan umpipussissa koko homma.
Ite olen aika hiljanen, mut pyrin aina ottamaan toiset huomioon, ym. Ja koitan kans olla muille tosi ystävällinen. Ja suhteessa pitäisin huolta toisesta tosi hyvin. Ja oon tosi huolehtivainen ja sillee.
haluisin vaa niin paljon olla hänen kanssaan.
Välillä harmittaa niin saatanasti ja välillä taas herää omista haavefantasioistaan.
Tahtosin niin paljon halata häntä.
ei ajatuksetkaan oikeen meinaa pysyä kasassa kun on nii turkasen ihastunu.
Tosi haikea mieli tulee kun vaa ajatteleeki, etten enää kohta näe häntä. melkein tulee taas itku silmään.
Ei hän tiedä et oon häneen ihastunu, mut tuntus vaa et tulis olo nii paljon helpommaks jos kertosin vaik pakithan siitä tulis ja sit vaan itketyttäs nii saatanasti.
Kai nää tunteet sitte loppuu kun ei enää tuu häntä nähtyä.
Mut helpompi ois ko ihastus itselleen hyvästellä jos tietäs, et ois ees kerran saanu halata.
Niin ihana tyttö
Kun sais ees halata
Vastaukset 1
Vanhimmat
Todella sympaattinen ihminen olet ap. Voin samaistua tähän. Voi olla, että tämä tyttökin on ujo näyttääkseen sinulle tunteitaan ja keskustelemaan. Ei kannata ajatella, että jos kerrot hänelle tunteistasi, niin saisit automaattisesti pakit. Kannattaa elää täysillä, eikä epätietoisuudessa.
Rohkene ja kysy häneltä onko hänellä kiinnostusta. Jos haluat halata, niin kysy häneltä saisitko halata häntä ennen, kuin lähdette eri poluille seikkailemaan. Tuskin hän siitä pahastuisi.
Tärkeän ihmisen menettäminen tuntuu aina pahalta, mutta se kuuluu elämään ja siitä ajan kanssa toipuu. Niin tunnettu, kaveri, ystävä, perheenjäsen ja sukulainen. Milloinkaan ei tiedä kenenkä seuraava päivä on viimeinen.
Toivon tsemppiä sulle ap ja rohkeutta tiellesi. Ota haasteet vastaan ja voita ne rohkeudella.