Intti loppui lyhyeen.

Jouduin alokkaaksi, mutta se loppui lyhyeen, koska olin erimieltä armeijan kanssa useista asioista.

En suostunut pukeutumaan armeija-asuun enkä avamaan sitä säkkiä mikä meille annettiin. Ne olivat ilmeisesti alikersantteja jotka tulivat minua komentelemaan, että nyt vauhtia jne. En vain totellut.

Alikit toivat jonkun kapiaisen paikalle ja kapiainen alkoi minua kysellä, että miksi en suostu vaihtamaan asua ym. Kerroin, että en tule tänne, koska vesi maksaa. Kapiaisen ilme muuttui oudoksi.

Minut ohjattiin sairastuvalle kaksi ilmeisesti alikersanttia lähtivät minua saattamaan. Kävelin siten, että otin kolme askelta eteen ja kaksi taakse, nykivää kävelyä siis. Aika-ajoin peitin korvani ja kiljuin täysillä. Siellä pihamaalla raikui ja näin kuinka ohi menevät kapiaiset pysähtyivät tuijottamaan minua.

Sairastuvalla oli lääkäri. Hän alkoi kysellä minulta kaikkea aloitin lauseen aina huutamalla ja päätin sen kuiskaukseen. Lääkäri pyöritteli silmiään. "Oletko koskaan ollut psykiatrisessahoidossa?" lääkäri kysyi. Kerroin, että olin ollut vuoden mielisairaalassa kirjoilla, minut oltiin todettu skitsoaffektiiviseksi, nyt olin jo paranemaan päin.

Lääkäri kirjoitti minulle vapautuksen. Pääsin lähtemään jo samana päivänä. En minä oikeasti hullu ole.