Menin em. paikkaan töihin 1967-Hoitoharjoittelijaksi. Palvelin /olin töissä 1989 vuoteen asti.sairaala-apulaisena-kylvettäjänä ja loput vuodet hoitoapulaisena.
Olin vaki-yökkönö nimenomaan saaressa sijaisevassa Parantolassa noin 4-5 vuotta!
Kaikenlaista näki ja koki sillä aikaa.Pyytäisin asiallista keskustelua asiasta ja paikasta.
työ oli Henkisesti ja fyysisesti raskasta. Epäasiallinen keskustelu loukkaa työn tehneitä japotilaiden omaisia.
Olin vaki-yökkönö nimenomaan saaressa sijaisevassa Parantolassa noin 4-5 vuotta!
Kaikenlaista näki ja koki sillä aikaa.Pyytäisin asiallista keskustelua asiasta ja paikasta.
työ oli Henkisesti ja fyysisesti raskasta. Epäasiallinen keskustelu loukkaa työn tehneitä japotilaiden omaisia.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kävinpä minnäe tuolla Vuajasalon parantolassa tuossa 1980-luvun alussa. Tosin vuan vierraelijana. Enkä nähnykkää ku vuan yhtä potilasta. Jotta ee oo kovin paljjoo sanottavvoo siitä paekasta minulla. Liekkö toesilla enempi.
Mulla ei ole ollut mitään tekemistä koko laitoksen kanssa ikinä mutta jo aloitus luo hieman kauhuelokuvamaisen mielikuvan, syrjäinen mielisairaala 60-luvulla, syksyinen synkkä ja myrskyinen yövuoro jolloin kaikki demonit pyrkii pinnalle... siihen vielä joku sähkökatko, puhelimet mykkiä, pimeät käytävät, huomaamatta karkuun päässyt potilas joka väijyy pimeässä varageneraattorihuoneessa kirveen kanssa... joo olen lukenut varmaan liikaa Stephen Kingin kirjoja :D
Ei se kuitenkaa mikkää mielisairaala ollut
No mikäs "parantola" se sitten tarkkaan ottaen on ollut kun ei näytä oikein täsmällisiä tietoja äkkiseltään löytyvän?
Se oli kaatumatautisten parantola eli epileptikkojen hoitolaitos. Vähitellen se laajeni muihinkin neurologisiin sairauksiin.
Oikein, se oli varsinkin meidän epilepsiaa sairastavien hoitopaikka, tutkimuspaikka ja paikka, mistä sai aina kaikkein uusimmat epilepsialääkkeet nopeasti käyttöön neurologin määräyksellä. Olin itse lapsena v.19871992 siellä vähän väliä tutkittavana, voiko minulta leikata aivoista jonkun fokuksen, joka tuottaa minulla niitä epilepsiakohtauksia. Tutkivat hyvin tarkasti jokaisella mahdollisella tutkimuksella 3,5 vuotta ja antoivat tiedot Ruotsiin tutkittavaksi/mietittäväksi ja meni aikaa, kunnes Ruotsista tuli aivokirurgilta tieto, ettei ole mitään leikattavaa. ja sanoivat mahdollisen fokuksen voivan olla niin syvällä, ettei voi edes leikata. Haettiin silloin kolmen kuukauden välein myös yhtä epilepsialääkettä, mikä oli niin uusimpia ulkomailta tulevia lääkkeitä siihen aikaan. Vaajasalon sairaala oli mahdottoman hyvä epileptikoiden tutkimuspaikka ja aina niin experthuippulaatua. Kiitän itse nyt ja aina Vaajasalon sairaalan kaikkia tutkijoita ja muutakin hoitohenkilökuntaa niin asiallisesta ja experthuippuhoidosta.. Kyllä netin kautta löytyy tietoa Vaajasalon sairaalasta, jos haluaa tietää enemmän ja onhan netissä sen omakin historiasivu saatavilla/luettavissa, kun laittaa hakuun vain "Vaajasalon sairaala" ja ottaa joukosta Vaajasalon Säätiön historia, joka on aivan ensimmäisenä. Nyt löytyy jopa uusin Vaajasalon sairaalaan liittyvä juttu Helsingin Sanomista.
Olemme kohtalontovereita, sillä olin Vaajasalon os. 3:lla vuonna 1988 ja muutaman vuoden kuluttua KYS:n epilepsiakirurgiassa.
Vaajasalo on selvästi paras pitkäkestoisen (yli viikon) hoidon sairaala kokemistani, kun oli ulkoilumahdollisuus sekä askarteluryhmiä.
Kiva tietää sinusta näin anonyymistikin. Lieköhän me jossakin välissä ehkä tavattukin..? Auttoiko sinulla se leikkaus yhtään tai miten meni ns. loppupeleissä, eli saatiinko sinulta epilepsia täysin pois vai miten? Olen elämäni aikana tavannut hirveästi aina uusia epileptikkoja ja muitakin sairauksia sairastavia ja tietty hoitohenkilökuntaa. Olen ollut elämäni aikana ihan satoja kertoja sairaaloissa. Olin siihen aikaan tutkijoiden mukaan Suomen eniten tutkittu potilas, jonka he sanoivat minulle ja perheelleni niin täysin suoraan. Oli se kyllä hetki, kun sen sain tietää. En ikinä unohda sitä.
Niin on, Vaajasalo on juuri kaikkein paras pitkäkestoisen hoidon sairaala ja siellä oli nekin mahdollisuudet ja hyvin kodikas paikka myös. Ympäristö ulkona sekä myös sisätilat oli aivan ihanat. Itsekin olin paljon ryhmissä.
Muistaakseni oli Vaajasalon saaren puolella vain naisia, en ole aivan varma
Olin töissä Vaajasalon sairaalassa sekä mantereen puolella, että saaressa. Silloin sain jostakin käsityksen, että sairaala olisi ollut yksityisomistuksessa. Pitäneekö paikkansa?
Saattoi olla säätiön omistuksessa.
Olen samaa mieltä, että epäasiallinen loukkaa etenkin työn tehneitä ja potilaiden omaisia sekä itse potilaita. Olen tuo tässä keskustelussa pitkän sanan sanonut, jota on siellä tutkittu, jolta ei löydetty mitään leikattavaa. Pyytäisin kyllä minäkin asiallista keskustelua, jos tässä vielä jotain sanotaan/puhutaan.
Lieneköhän me sinun kanssa joskus tavattu, puolukka-marja..? Minua tutkittiin aina mantereen puolella, Oikea nimeni on Matleena Lappi. Muistatkohan ehkä minut nimestä, jos ollaan silloin joskus törmätty. Olen aina esitellyt itseni kaikille uusille myös sairaaloissa potilaille ja kaikille jo lapsena.
Olen raaaaasssistifas.Mutta kunouse olen vimaka.
Epilepsia sairaala oli alkujaan. Olin töissä keittiöllä - 90- luvun alussa