Päiväkotiryhmässä 5v änkyttävä poika

Ainakin pitää tehdä heti paikalla loppu tuosta matkimisesta ja nauramisesta. Antennit ekstra herkiksi, nollatoleranssi ja vakava puhuttelu, keskustelu vanhempien kanssa, tarvittaessa rangaistus.

jos kaikki änkyttää kukaan ei sano mitään joku aivojen kytkös häiriö

Työskentelet päiväkodissa ja kysyt neuvoa suoli24,stä? ilmeisesti päiväkoditkin on nykyisin jonkin sortin suojatyöpaikkoja.

Ei ole nauramisen aihe kotonakaan jos lapsi änkyttää. Se on ymmärrettävä sisarusten ja vanhempienkin. Samoin hoitopaikassa. Lasta tulee enemmän huomioida ja olla tukena, välittämättä siitä jos hän välillä änkyttää, se jää pois ajan myötä kun siihen ei liikaa kiinnitä huomiota Huomioikaa käykö lapsi ylikierroksilla. Lapsi voi olla huonosti levännyt, hänellä voi olla kotona huomioimattomuusongelmia, mustasukkaisuutta tai syrjään jäämistä ja hän tarvitsee nyt erityishuomiota. Kielto jokaiselle lapselle olla nauramatta ja matkimatta änkyttävää lasta. Lasten on opittava leikkimään yhdessä ja opittava kunnioittamaan lasta tästä väliaikaisesta poikkeuksesta huolimatta. Kertokaa se lapsille ja kertokaa änkyttävälle lapselle että häntä rakastetaan ja osoittakaa myös se!

Ihan omakohtaisesti koettuna tyttäreni änkytyksestä voisin kertoa, ettei siihen pidä kiinnittää liikaa huomiota; sillä se usein katoaa itsestään. Lapseni oli joskus ala-asteella kovakin änkyttämään ja opettaja ehdotteli psykologeja ja ties mitä...huh huh...ajateltiin vissiin, että siellä kotona on jotain vikaa. Näin helposti sitä tehdään johtopäätöksiä ja diagnooseja ja oletetaan asioita. Sitä änkytystä jatkui silloin tällöin ja nyt se on jo jäänyt kokonaan pois..Joillekin se jää päälle aikuisikään asti. Tiedän parikin tällaista tyyppiä, eikä sille mitään mahda. Kun se änkytys on päällä, kannattaa tehdä jotain muuta. Toisia lapsia pitää ehdottomasti kieltää matkimasta änkyttävää lasta, se on ehdoton kielto!

Änkytys voi tulla, olla joitakin viikkoja ja poistua.. lapsi on niin herkässä tilassa tuon ikäisenä.
Tai sitten se voi tietenkin jäädä pysyväksi, mutta sitä ei vielä tiedä.

Änkyttääkö lapsi kotona?

Riippuu paljon miten lapsi sen itse kokee, mutta jossakin vaiheessa pitänee ottaa ytheyttä terapeuttiin, mutta ei kantsi hosua.

Kannattaa pilata lapsen elämä valmiiksi jo pienenä ettei sitten isona kun huomaa että asuu Suomessa harmita niin paljon.

Lapsi on erittäin vakavasti altistunut uuteen trendihuumeeseen eli cocainen

Pä-päiwää j-ja pe-perk.. jo o-on hy-hyviä o-ohjeita!.

Ei teillä päiväkodissa sitten ole järkevämpää tekemistä kuin kysellä asioita suomi24:a????

Änkytys on vakavasti otettava sairaus, mikä saattaa jatkua aina hautaan saakka. Monesti lapsi on saattanut joutua todistamaan kotona tapahtuvaa vakavaa väkivaltaa ja meuhkaamista joskus vain lyhytaikaisestikin mutta sekin riittää oirehtimiselle. Täysin viaton lapsi ei osaa käsitettä asiaa mikä saa hänet tuntemaan omaa syyllisyyttään asiaan. Monet aikuisänkyttäjät turvautuvat viinan ylenpalttiseen käyttöön seurauksena tyypilliset potkut töistä, avioerot ja lopulta kivulias maksakirroosi kuolema.
Päiväkotihenkilökunta varmaan tekeekin parhaansa ettei änkyttäjä lasta pilkattaisi, mutta kun niitä "riiviöitä" aina vain jostakin tulee.

Yksinkö siellä päiväkodissa änkyttämistä pohdit ja sitten avaudut asiasta täällä? Herra varjelkoon, ettei lapseni päätyisi tuollaiseen päiväkotiin ja tuollaisten ihmisten hoitoon.

Keskustelkaa asiasta siellä päiväkodissa! On kai siellä joku fiksumpikin.

Änkyttäminen johtuu yleensä äidin lapseen siirtämästä epävarmuudesta

Olen kolmen nyt jo aikuisen lapsen äiti. Kaikki lapseni änkyttivät jonkin verran n.5-vuotiaana. Esikoisen kohdalla syyllistin itseäni (niinhän useimmat äidit tekevät). Emme kuitenkaan mieheni kanssa tehneet asiasta numeroa, vaan odotimme rauhassa, että lapsi sai asiansa sanottua. Ilmeisesti siihen aikaan päiväkodissakaan ei lasta asiasta kiusattu, koska sellaista ei meille kerrottu. Esikoisen änkytys loppui itsestään n.vuoden kuluessa. Kahden seuraavan kanssa en enää syyllistänyt itseäni, koska uskoin, että heidänkin kohdallaan änkytys menee ohi niin kuin menikin. Kaikki kolme puhuivat änkytyksen jälkeen selkeästi; edes ärrä- tai ässävikaa heillä kenelläkään ei koskaan ollut. Itselläni on ärrävika, ja minua on siitä koulussa aikanaan kiusattu...

Tärkeintä nyt olisi saada pojan kiusaaminen änkytyksestä loppumaan. Se on päiväkodissa aikuisten vastuulla. Jos änkytys jatkuu vielä ennen koulun alkua, olisi ehkä viisasta keskustella asiasta pojan vanhempien kanssa. Kunnissa on yleensä joko perheneuvoloissa tai terveyskeskuksissa puheterapeutteja. Änkytys voi joskus "jäädä päälle", jolloin lapsi tarvitsee puheterapiaa. Vaikeasti änkyttävien lasten perheille on myös olemassa sopeutumisvalmennuskursseja, joista puheterapeutin ainakin pitäisi olla tietoinen. Kursseille vaaditaan yleensä lääkärin tekemä suositus.

Kyllä on tosiaan huolestuttavaa..................................



siis se jos tuon tason ammattilaisasioita täytyy kysellä tämmöisellä höpöfoorumilla

Ehkä tässä haluttiinkin kysellä suomi24 keskustelupalstalla vain kuinka tällaisiin asioihin
pitäisi suhtautua. Ja kyllä se neuvo oli varmasti oikea ettei kannata edes huomioida ja
viellä vähempi antaa toisten kiusata lasta. Sillä vaikka tilanne olisi se että etukäteen varoi-
tetaan jostakin asiasta, se saa jo huomion kiinnittymään juuri siihen seikkaan ja muut mah-
dolliset asiaan vaikuttavat seikat jäävät huomiotta.

Käske vanhempien kokeilla vahvaa B-vitamiinikuuria. Omalla pojalla oli sama ongelma, änkytys meni vain koko ajan pahemmaksi ja pahemmaksi ja itseäkin ahdisti asia hirveästi. Lueskelin, että änkytys voi johtua B-vitamiinin (erityisesti B1-vitamiinin) puutteesta mikä onkin järkeenkäypää koska b-ryhmän vitamiineja tarvitaan hermoston, aivojen ja lihaksiston toimintaan. No päätin kokeilla ja jo kahden päivän päästä änkytys oli miltei kokonaan poissa! Poika on tosi nirso syöjä ja kasvavassa iässä joten se oli paha B-vitamiinin puutostila.