Mitä kummaa mun päässäni tapahtuu??? Jo muutaman kuukauden ajan olen herättyäni ahdistunut ja tympääntynyt. Se olo kestää usein alkuiltaan saakka. Illan tullen olenkin suorastaan onnellinen kun olen yksinäinen eikä kenestäkään muusta tarvitse murehtia. Kaikki rahavaikeudetkin tuntuvat illan tullen asioilta joista kyllä selviää jne... Taas seuraavana aamuna masentaa ja ahdistaa, kuten tänäänkin. Keljuttaa, kun taas uusi pitkä ja turha päivä on edessä. Pelkään miten minun käy kun vanhenen (nyt 56v) ja olen yksinäinen köyhä... Ei ketään missään. Kävelen hermostuneena ympärinsä enkä mihinkään touhuun kykene tarttumaan. Vasta illalla helpottaa.
Miten näin on voinut käydä? Ennen vanhaan heräsin hymy huulilla uuteen päivään. Samat murheet silloinkin kait oli, mutta ei ne näin vieneet voimia. Tuntuu, että sekoan...
Olen joskus nuorempana käynyt masennuksen vuoksi mielenterveystoimistossa setvimässä asioitani. Mitään apua en kokenut sieltä saavani. Joten nytkin tuntuisi aika toivottomalta mennä sinne höpisemään ja kuuntelemaan kuinka pitää ulkoilla jne... Tämä tilanne on nyt toivoton. Pelottaa!
Miten näin on voinut käydä? Ennen vanhaan heräsin hymy huulilla uuteen päivään. Samat murheet silloinkin kait oli, mutta ei ne näin vieneet voimia. Tuntuu, että sekoan...
Olen joskus nuorempana käynyt masennuksen vuoksi mielenterveystoimistossa setvimässä asioitani. Mitään apua en kokenut sieltä saavani. Joten nytkin tuntuisi aika toivottomalta mennä sinne höpisemään ja kuuntelemaan kuinka pitää ulkoilla jne... Tämä tilanne on nyt toivoton. Pelottaa!
Vastaukset 9
Vanhimmat
oma.
Masennukselle on usein tyypillistä, että aamut ovat vaikeimpia.
öisistä hengityskatkoksista ja uniapneasta. Nuku ikkuna auki.
Oho! Olisiko noin. Oudolta on tuntunut kun iltaa kohden olo paranee. Täytyypä lueskennella uniapneasta.
Masennuksen aiheet; yksinäisyys, rahahuolet yms. tuskin katoavat vaikka suuvaahdossa niistä kävisi jollekin paasaamassa. Yksinäisellä ei vaan ole sitä helpottavaa kanavaan, että olisi joku ystävä joka kuuntelee ja ehkä ymmärtääkin tai keksii ja kehittää jotain mielenpiristettä. Minunkaan kokemukseni ammattiavusta ei ole kovinkaan rohkaisevaa. Miten olisikaan. Eivät he siellä pysty muuttumaan ystäviksi, rahaksi... Jotain elämänuskoa ehkä pystyvät valamaan, mutta sillä ei todellisten vaikeuksien keskellä pitkälle pötkitä.
Hyvä lääke moneen vaivaan on säännöllinen lempiminen.
Siitä on vuosituhantiset vastaansanomattomat todisteet.
Yksinäiselle säännöllinen ja epäsäännöllinen lempiminen on tavoittamaton hoitokeino. Kyllä tuolta kapakoista varmaan löytyisi "lempijöitä" mutta ainakin mun luonteellani semmoinen aiheuttaisi vain lisää masennusta ja yksinäisyyden tunnetta. Talouskin taitaisi kärsiä!
Hyvä lääke moneen vaivaan on säännöllinen lempiminen.
Kannattaisiko sinun nimimerkki "HöpötyksistäsiHuolimatta" kokeilla omiin vaivoihisikin sitä. Saattaisi turhanpäiväiset aggressiosi lievittyä. Siitäkö puhe mistä puute?