Nallekortit Lukakuun liikkeen tutkittavana

Tunneilmaisun nallekortit ovat varmasti kovassa käytössä sosiaalitoimistoissa ympäri Suomen. Törmäsin niihin perhetyössä. Aukeaa ehkä jotain jos pienet lapset eivät osaa kertoa mutta kaikkea sanomaasi käytetään sinua vastaan. Yksi nalle on muistaakseni hilpeä, ja yksi oli pieni ja nauravainen. Lapseni nosti onneksi nämä "hyvät" kortit ja jätti vihaisen nallen pakkaan. Eikös se persetyöntekijä sen sieltä ottanut ja yritti tivata kaikkea vihan ilmapiiristämme mitä kotonamme mukamas on. Paikka jossa olimme sijaitsi leikkitilassa, ja lapsemme jätti kortit sikseen ja leikki normaalisti niillä tavallisilla ja rehellisillä pikkuautoilla ja muovihahmoilla. En pidä sellaisesta että väkisin pitää aina ja jatkuvasti vetää esille kaikkea pahaa ja negatiivista. Mutta ajan kanssa ymmärsin että siinäkin tilanteessa sossu teki sitä kuuluisaa huolikartoitusta. Kappas, kysynkin itseltäni että olinko muistanut strukturoida arkeamme pitkälle tulevaisuuteen? Huoliharakka aiheutti minulle stressiä, epävarmuutta ja ajatuksen siitä että loppujen lopuksi ei voi tietää mitä sosiaalitantta oikein toivoo kuulevansa äidiltä sillä mikä tahansa sanomani käännettiin niin että yhden sossun kanssa, vastaukseni ei sopinut ja hän ojensi minua. Myöhemmin toinen sossu kysyi saman kysymyksen. Minulla oli vastaus, (edellisen sossun antama), mutta niin vaan muuttui tilanne että se ei seuraavalle kelvannut. Lopulta olen päättänyt toimia niin kuin parhaaksi näen ja luottaa enemmän itseeni. Sosiaalivirkailijoihin, perhetyöntekijöihin tai kuraattoreihin ei ole luottamista. Heidänkin keskuudessa on erittäin paljon erimielisyyksiä. Lastensuojeluasiakkuus päättyi, ja takaan ja alleviivaan sen että nalleorttitortit tulen muistamaan yhtenä detaljina prosessissa joka ei tuonut minulle minkäänlaista hyötyä kokonaisuudessaan.

Jokohan jotain yhteenveto on ilmestynyt?

Lapsellista Lokakuun liikkeen mainostamista taas kerran.EVVK.

Lokakuun liike joutuu ottamaan huomioon vaitiolovelvollisuuden. Ihan kaikkea ei voi nimetä. Nallekorttien lisäksi on olemassa toisenlaisia hahmokortteja joilla ilmaista tunnetiloja. Näissä hahmot näyttävät enemmän erilaisilta lastenkirjahahmoilta tai sarjakuvatyypeiltä.

Tarinani on siellä jo.

Kun itsekään en enään monen vuoden jälkeen muistanut perhetyöntekijöiden nimiä en maininnut niitä, kun en muistanut tapahtumien tarkkoja päivämääriä en voinut kertoa.

Vaan tietyillä yksityiskohdilla ei ollutkaan merkitystä vaan se miten itse koin tulleeni kohdelluksi äitinä. Toki tartuin kynään ja ranskalaisin viivoin merkkasin paperille ne tärkeimmät tapahtumat (naapurin tekemä ls-ilmoitus), päiväkodin johtajan ilkeät sanat, koulun tapahtumat jne. Muistin tehdä muutaman parannusehdotuksenkin. Valmis teksti on hyvä. Kannattaa muistaa että lapset varttuvat ja perheiden tilanne on eri jo parissa vuodessa. Tekstille/artikkelille ei tullut osa 2, eikä tarvitse. Sain jo paljon kun joku kuunteli ja ymmärsi. En ollutkaan yksin, paikka jossa asun ei ole ainoa kunta joka kohtelee äitejä huonosti.

Vaikka se auttoi minua olen tuntenut itseni voimattomaksi kun aavistan ja myös tiedän että seuraava nuori äiti siellä jossain kävelee suoraan lastensuojelijan ansaan.

Kasvotusten kerron aika suoraan toimimattomasta sosiaalihuoltojärjestelmästämme. Ja hyvin usein kohtaan sinisilmäisiä pikku Kaarinoita jotka uskovat että virkakoneistossa ei ole mitään vikaa ja minussa on paljon vikaa. Hiljaa kulkee protestini kuiskaus eikä se saavuta kaikkia. Hyvä että Lokakuun liike nostaa esille monipuolisesti näitä lastensuojelun epäkohtia.

Tarinani sai jatkumon ihan omien silmieni edessä. Nimittäin törmäsin kiinalaisiin "Nalle-kortteihin" töissä ja pidin pienen tauon niitä selailessa. Niissä oli paketin kyljessä englanniksi teksti: "Happy life and enjoy every day" tyyliin jotain positiivista.

Kuvissa kiinalainen poptähti poseeraa lasten kanssa, ilmeisesti pikku fanien kanssa, esiintymislavalla, eläinpuistossa, leikkipuistossa ja ostoskeskuksessa. Mainosmaiseen tyyliin joissa oli muutama eri tunne esillä ilmeni näin minulle pohjoismaalaiselle hieman vieraana mutta ihme kylläkin; muistui heti mieleen ne Nallekortit!

Eri tunteita näkyi. Oli ilosisa lapsia, yllättyneitä lapsia, aikuisia ja lapsia riemuissaan huvipuistolaitteessa. Lapsella oli kädessään ilmapallo ja kiitollisuus loisti hänen kasvoiltaan kirkkaampana kuin sossukonttorin loisteputkivalo.

Aikuinen oli korttien kuvissa hyvin pukeutunut, käytös oli kaiketi korrekti. Poptähden käsi oli suojelevasti lapsen olkapäällä. Jollain ihme tavalla voisi kuvitella kiiltokuvamaista kuvasarjaa lastensuojelijoiden sosiaalihygienian tuotteeksi myös.

Olin silti apealla päällä töissä pakka kädessä. Katkeruus ei ole hävinnyt mihinkään. Muistan sen kiireen sinä päivän kun Nallekortti istunto oli minulla ja lapsillani. Siitä on jo monta vuotta ja elimme silloin pahimpia ruuhkavuosiamme. Mitään muutako ei lapsiperheen avuksi ja tueksi ollut tarjolla kotipaikkakunnallani?

Eteenpäin on vain mentävä. Arjen töistä vaan on pakko selviytyä. Lastensuojelijat on pidettävä loitolla, pitää olla mahdollisimman ahkera ja tunnollinen äitinä ja muutenkin. Lastensuojelijat jotka musersivat minut kerta toisensa jälkeen hyppivät ilosta tasajalkaa jokaisen huostaanottopäätöksen jälkeen. R Ä P S! (Otetaan tilannekuva tästä ja monesta muusta jännästä hetkestä joihin sosiaalivirkailijat ja persetyöntekijät törmäävät työssään. Näin saamme aikaiseksi "Sossu-kortit".)