Sinä et ole sanonut mitään niin minulla on kaikki sija kuvitella ajatuksiasi, joita en voi tietää..
En tiedä, mistä kyyneleitä riittää.. miksi olen yhä näin kipeä ja rikkinäinen
Mua sattuu vieläkin sydänjuuria myöten, se että menetin sinut. Oon ennenkin kirjoittanut, että päästän mielelläni menneisyydestä irti, mutta sinä olet sydämessäni yhä. Miten minä siitä päästän irti. Miten?
Tuntuu, etten eläissäni ole ollut näin surullinen. Se, etten näe sinua enää. Se tuntuu kestämättömältä.
Ja sinä tuskin näiyä mietit. Ehkä joskus tupsahdan ajatuksiisi. Mukavana muistona. Kevynä, katoavana.
Sinä viivyt, kosketuksesi viipyy, käteni hyväily ihollasi. Poskillasi, hiuksillasi.
Minä onneton. Tyhmä ja lapsellinen. Minne minä itken enää, jos en tänne.
Joskus, jostain kaukaa katselen sinua. Katseeni löytäisi sinut vaikka tuhansien joukosta. Sinä hetkenä sieluni siivillä lepattavat sadat perhoset ja maailman aurinko valaisee sinulle sen, mihin minun sanani, sokeat sanani vaimenivat. Pimeydessään toisiinsa kompuroivat, lankesivat. Valoa vailla.
Etsin kaunista sieltä, mihin en voinut yltää. Sanoillani sinun sydämeesi.
Nyt jos olisit tässä. Kunpa olisit. Saisit kaiken, mitä voin antaa. Mutta se, mitä voin antaa, olisiko se kaikki sinulle.
Siksihän minä tänne kirjoitan. Juuri siksi.
Yksin ikävissäni.
En tiedä, mistä kyyneleitä riittää.. miksi olen yhä näin kipeä ja rikkinäinen
Mua sattuu vieläkin sydänjuuria myöten, se että menetin sinut. Oon ennenkin kirjoittanut, että päästän mielelläni menneisyydestä irti, mutta sinä olet sydämessäni yhä. Miten minä siitä päästän irti. Miten?
Tuntuu, etten eläissäni ole ollut näin surullinen. Se, etten näe sinua enää. Se tuntuu kestämättömältä.
Ja sinä tuskin näiyä mietit. Ehkä joskus tupsahdan ajatuksiisi. Mukavana muistona. Kevynä, katoavana.
Sinä viivyt, kosketuksesi viipyy, käteni hyväily ihollasi. Poskillasi, hiuksillasi.
Minä onneton. Tyhmä ja lapsellinen. Minne minä itken enää, jos en tänne.
Joskus, jostain kaukaa katselen sinua. Katseeni löytäisi sinut vaikka tuhansien joukosta. Sinä hetkenä sieluni siivillä lepattavat sadat perhoset ja maailman aurinko valaisee sinulle sen, mihin minun sanani, sokeat sanani vaimenivat. Pimeydessään toisiinsa kompuroivat, lankesivat. Valoa vailla.
Etsin kaunista sieltä, mihin en voinut yltää. Sanoillani sinun sydämeesi.
Nyt jos olisit tässä. Kunpa olisit. Saisit kaiken, mitä voin antaa. Mutta se, mitä voin antaa, olisiko se kaikki sinulle.
Siksihän minä tänne kirjoitan. Juuri siksi.
Yksin ikävissäni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mikä tässä päivässä on.. täysin kestämätöntä tämä ikävä. Tekisi mieli itkeä vain. Sitten iltalenkillä taas.. saan rauhassa. Ja aamulenkilläkin se oli jo tätä. Sinulla on oma elämäsi ja minä kaipaan sinua omaani niin paljon, että tekisi mieli mennä metsään huutamaan tämä tuska ulos. Pakkohan se on kestää, kun muutakaan ei voi.
Minä tarvisin sinut tähän. Sinun sanasi, sinun lähisyytesi. Sinut.
Mutta onhan minulla minut. Pidän itsestäni huolta. Pidän yhteyttä ystäviini ja läheisiini. Jutellaan ja nauretaan. Käyn päivittäin kaks lenkkiän -lähes. Parina päivänä kymmenestä en pääse. Syön tosi terveellisesti jne. Tykkään elämästä ja nautin siitä. Luonnosta ja lapsistani. Yritän opiskellakin.
Mutta kaipaan sinua. Soita minulle joskus.. juuri silloin, kun kaipaus on kipeintä.
Miksi et ota yhteyttä rakastamaasi henkilöön?
Siksi, että yhteydenpito oli täysin yksipuolista.. ja se kertonee omaa karua totuuttaan jopa minulle. miksipä muuten tänne kirjoittaisin..
Muussa tapauksessa en tuhlaisi sekuntiakaan.
Toivon voimia aplle :)