Unelma luonnosta

Minulla on sama unelma. Vielä toetuttamatta mutta ehkä vielä joskus toteutuu. saa vaan nähdä palaako katuvana takaisin.

Luontoon vain. se rauhoittaa mieltä. Viime kesän lopulta mustoja. 3päivää luonnonarmoilla ilman ruokaa ja vettä. Käykääpä lukemassa enempi mun blogista. Ja videoitakin löytyy sieltä. http://rauhasiluonto.blogspot.no/2015/08/siella-kaytiin.html

LuntosiArmoilla

Minulla on "mökki" jossa vietän aina voidessani vuodessa yhden kuukauden.
Olen saanut maanomistajalta luvan pysyvään leiriin.
Leirini on tällainen:

Olohuoneena on 5m halkaisijaltaan oleva kota. Valmistaja Erätikki Inarista.
Ruoteet,14 kpl,asennettiin seitsemän vuotta sitten ja toimivat edelleen.

Tulisijana on kuorma-auton vanha vanne.

Makuuhuoneena toimii aina joku korkea teltta jossa lähes seisomakorkeus.
Nytkin sellainen hakusessa... Onks tietoo?
Edelliseen söi hiiret reikiä liikaa...

Ulkoterassina itse ompelemani katos 3x5m.

Minulla on myös riukuvessa jossa katoksena yksinkertainen kotateltta ilman lattiaa.
Tosin käytän tuota aika harvoin sillä kylille ajelee 10 min joten luonto ei paljoa saastu.

Silti varulta laitan riukuvessan pohjalle aina hiilet nuotiosta sillä ne imee myrkyt hyvin.

Tämä on mahtava paikka viettää aina yksi kuukausi vuodessa.
Mutta huonojen kelien varalle onneksi on majoitus kylillä.......

Haluaisin viettää siellä aina pidempiä ja pidempiä aikoja kerrallaan,mutta nivelvaivat alkaa haitata ja se suoraan sanoen veetuttaa.
Ja ikää on vasta reilu 50 joten alan olla parhaassa iässä.....

Kai sen voi luonnossa asumiseksi laskea, että yöpyy teltassa? Siitä on kokemusta hyvin paljon. Kaikkein rentouttavinta on, kun lähtee Lappiin vaeltamaan useaksi viikoksi, teltta ja trangia mukaan. Ruokaakin tarvii, ellei aio joka päivä kalastaa ja selvitä kalaravinnolla. Juomavettä ei tarvitse kantaa mukana, tunturilapissa riittää puhtaita jokia, joista saa vettä. Ai että kun Lappi on niin upee paikka. Aina haluan Lapin rentouttavaan erämaahan uudestaan ja uudestaan.

Polokupyörällä on hyvä lähtee luontoon. Aikanaan asuin teltassa 3-4kk joka kesä, samalla kolusin pohjoismaat. Kauansitten pysty syömään kouluilla ja vastaavissa paikoissa, kun oli nälkä meni ruokajonoon. Ei silloin kyselty, nyt on muut konstit. Sanoo vaikka "asylym"
Nyt asun venneessä se on lupsakkaa, voi laittaa isot ruokavarastot. Talavella hankkii ne. Vanahasta muistista voi välillä telttailla, teltassa nukkuu hyvin.
Ei kannata tontteja ostella, pystyttää leirin takamaille. Yleensä takamaat alkaa mistä kirkontorni häviää näkyvistä.
Ei yhtään kaduta näin vanhana ukkona vaikka laistinkin aina työnteon kesäisin nuorempana. Nyt voikin sitten retkeillä hyvinansaitun eläkkeen turvin.
Kannattaa soskussa ja työkkärissä käyntiajat ajoittaa keväälle ja syksylle, jos on maalikylissä käyntiä niin voihan siellä poiketa kesken kesänkin.
Kerää pulloja, syö marjoja. Ym. Mukavaa kun ei ole kiire.

Eipä noita tosi huonoja kelejä ole ollut kovin usein.
Ehkä joku tosi kova ukkonen voisi olla sellainen.
Toisaalta on upeaa seurata ukkosta ihan luonnossa joten oikeasti ukkosen takia en useinkaan ole joutunut siirtymään noiden leirivuosieni aikana.
Pressun alta olen usein katsellut järvelle kun ukkonen salamoi ja laulujoutsenet seilaa.
On se vaan niin hienoa!

Nyt vaan homman meinaa vaarantaa lonkka,joka uhkaa liikkumista.
Ja se vituttaa todella jos kivut pahenee.
Meikän lääkäri kun määräilee kipuihin suunnilleen sokeria...

Ja työkkäristä määrätyt hommatkin rajoittaa harrastusta.
Viime kesänä en päässyt leiriin lainkaan kun olin työharjoittelussa.

Ensi kesä menee palkkatuetussa työssä jonka sain juuri vuodeksi.
Lomaa ehtii kertyä 8 päivää joka ei riitä mihinkään....
Ketuttaa!
Mutta meikä ei osaa huijauskeinoja joilla saada lisää lomaa kun olen liian rehellinen.

Mene ja tiedä,miten leirikamojen on käynyt kun ei sinne pääse....

Ne kun on siellä metsässä,vaneerilaatikossa pressun alla olleet.
Kun en viime kesänä sinne päässyt...
Ja pääsenkö ensi kesänäkään kun ei mielestäni ole lystiä lähteä satojen kilsojen päähän vain reilun viikon takia...

Kun oikein soveltaa ... niin kyllä se lonkkakin tulee mukana! Omalla kohdalla varmistettua taksikyytiä vaille valmis mínivaellus (50 km) Tuntsalla het toukokuun lopulla. Aika mahtille tuntuu. Viskin kulautus Kuskoivan päällä on aika hepu tunne.

Tunsa- ja Värriöjoista saatu monet herkulliset taimenet ja harjukset.
Mahtavaa seutua,kertakaikkiaan.

Kalojen koko ei siellä ole päämäärä.....