BED - Lihavan ahmimishäiriö

lihavan_ahmimishäiriö

Apua...!

En tiedä mitä pitäis oikeen tehdä.. Oon ite kiinnittäny lähiviikkoina huomiota siihen järjettömään ruuan määrään, jonka syön. Ja silti tunnen itseni melkein koko ajan nälkäiseksi...

Taustoista sen verran, et painoindeksi on yli 40.. Joka viikko oon alottamassa laihdutusta, ikinä en siinä kuitenkaan onnistu. Nyt muutaman kuukauden ajan mulla on ollu diagnoosina masennus, sekä ahdistuneisuushäiriö... Näiden jälkeen olenkin nyt huomannu tän pakonomaisen hirvittävän syömisen.

Syön muutenkin täysin väärin, en syö aamupalaa tai välipaloja. Syön ekan kerran siinä vaiheessa, kun maha huutaa niin kovaa, että kuuluis naapurikaupunkiin. Jos on rahaa, haen usein pikaruokaa ulkoa, mut välillä tuntuu, ettei sekään riitä. Olen parissa minuutissa syöny koko annoksen ja olo on sellanen, et vois vieläkin syödä lisää. Eikä sit yleensä kestä kauaakaan ku alan kolppaamaan kaappeja ja hakemaan lisää syömistä ja saatankin myöhemmin tehdä vielä uudelleen ruokaa..

Syömisen aikana en aina edes tajua miten nopeesti oon hotkassu lautasen tyhjäksi. Yhtäkkiä vaa tajuan et lautanen on jo tyhjä, joten haen lisää. Määrät on ihan hirvittäviä! Jossain kohtaa tunnen itseni kylläiseksi, mut usein, kun se olo on jo mennyt ohi parin tunnin kuluttua, haen taas lisää valtavan satsin. Joskus yritän hokea itselleni ruokailun yhteydessä, et ota pienempi annos, älä hae lisää, mut en onnistu siinä... Tämä siis yksin syödessä. Jos olen porukassa, pyrin peittelemään sitä määrää, jota todellisuudessa voisin ja haluaisin syödä.

En ole tästä asiasta kenellekkään puhunut mitään, nyt vasta lähemmin kiinnittänyt asiaan todella huomiota.. En pysty edes käskemään itseäni siihen, etten hakisi sitä pikaruokaa, vaan tekisin kotona jotain. Vaikka kotonakin se sit menee siihen, et normaalisti monen päivän ruoka hupenee päivässä tai viimeistään kahdessa.. Ja bulimiaahan tämä ei ole, koska en pyri, eikä tulisi mieleenkään yrittää saada sitä ruokamäärää ulos oksentamalla tms.

En kuitenkaan tiedä mitä tekisin tän kanssa, koska tuntuu, etten pysty hallitsemaan sitä syömistä. Jos ruokaa on, syön, syön ja vielä kerran syön. En osaa asettaa itselleni normaalia päivittäistä ruokarytmiä, aamupalasta tulee usein paha olo, joten sitä en siksikään syö. Tuntuu, niinku jossain ois joku lukko, mikä estää mua tekemästä niinku ajattelen ja menetän hallinnan syömisen suhteen....

3

231

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • lihavan_ahmimishäiriö

      Lisäys:

      Tiedostan myös syöväni pahaan oloon.. Nythän sitä pahaa oloa on riittäny. Tunnenpa oloni masentuneeksi, surulliseksi, vihaiseksi, yksinäiseksi, melkeen mitä vaan, koitan kompensoida sitä oloa pois syömällä...

      Ja joskus nuorempana vielä vanhempien luona asuessa piilotin ruokaa (silloin lähinnä sipsejä, keksejä, yms) kaappeihin ja söin niitä salaa.. Nyt sitä salaamista ei sikäli ole, kun asun yksin...

    • oiskotullutaika

      Tulee mieleen sellainen, että onko sinulle määrätty lääkkeitä masennukseen ja ahdistukseen, joillakin lääkkeillä on sivuvaikutuksena kaikenlaisia asioita. Toisaalta tulee myös mieleen, että sinun olisi todella tärkeää jutella asiasta psykiatrin kanssa ja pyytää mahdollisesti ruokahalua vähentävää lääkitystä, joillain lääkkeillä on sivuvaikutuksena myös ruoan himon katoaminen ja ruoka saattaa jopa oksettaa. Itselläni on samanlaisia kokemuksia kuin sinulla. Viikon ruokia oli turha kaappiin kantaa, koska ne siellä olisivat muuttuneet yhden päivän ruoiksi. Kaikki alas ja äkkiä. Minulla oli lääkitys, joka vei ruokahalun ja ruoka oksetti, se oli joku masennukseen tarkoitettu lääke. Urheasti vedin ruokaa kuitenkin kaksin käsin ja mietin, että kohta lopetan, kun on niin paha olla, sitä päivää ei tullut ja pian lääke ei aiheuttanut huonoa oloa. Sitten siirryin karppaamiseen. Se auttoi, koska sain jatkaa armotonta syömistä tietyissä ruoka-aineryhmissä. Pitää toki myöntää, että ihan samoihin fiiliksiin ei kukkakaalin syönnillä päässyt kuin aikaisemmalla ruokavaliolla. Lihan syönti vei nälän pois ja sen pakonomaisen syömisen suuntasin vihanneksiin. Pikkuhiljaa painokin alkoi tippua, aineenvaihduntasairauteni takia se oli hidas tie, todella hidas. Mutta minulla oli kuitenkin lupa syödä vaikka kokoajan, katsoin niitä hiilihydraattiarvoja tuotteista ja sen mukaan etenin. Nyt kun painoa on tullut alas, on ollut todella palkitsevaa suoriutua asioista, joista ei aikaisemmin suoriutunut. Ihan yksi itselle merkittävä asia oli se, että pystyy istumaan jalat ristissä ja kädet saa laitettua siihen vaikka syliin, kun jalkoja ei pystynyt ristimään ei oikein tiennyt mihin olisi kädet laittanut, kun ei oikein olisi viitsinyt mahan päälle niitä ristiä, siinä ne sitten roikkuivat vain sivuilla. Sukat saa jalkaan vaivattomasti ja jos jotain tippuu lattialle senkin saa ylös ilman mitään ihmekikkailua. Maha ei ota rattiin kiinni ajaessa ja vaatteetkin saa jo kiinni mahan päältä. Kädet yltävät koskettamaan toisiaan selän takana. Peiton alla ollessa ei näytä siltä, kuin olisi tyyny mahan kohdalla. Olo on niin paljon helpompi nyt. Kaiken sen helvetillisen vaivan arvoista. Toivotan sulle äärettömän paljon tsemppistä alkavaan tahtojen taistoosi!

    • lihavan_ahmimishäiriö

      On joo määrätty lääkkeitä masennukseen.. Syön Citaloprania tällä hetkellä 30mg päivässä. Nää tuntemukset on tullu mulle parin viikon sisällä, sitä ennen se oli oikeestaan yhtä vuoristorataa. Saattoi olla päiviä, ettei oikeen mikään maistu ja seuraavana päivänä puolestaan kolppasin koko päivän kaappeja, et mitäs sit söis... Mut nyt se on joka päivä vaan tätä, syön syön ja syön. Ja tosiaan vaikka miten koittaisin hokea itselleni, et älä ota lisää, niin seuraavaks huomaan, et taas on lautanen tyhjä.

      Mua ruoka ei okseta, eikä tuu muutenkaan pahaa oloa. Ainoastaan morkkis tulee välillä ku tajuan taas miten paljon olin kerralla syöny. Usein kyllä syön itseni niin täyteen, että sen jälkeen koko kroppa väsähtää ja menen pariksi tunniksi nukkumaan. Tosin siinäkin on se oravanpyörä, et taas ku herää, tuntee olonsa nälkäiseksi ja lähtee katsomaan kaappeja. Mulla on rahallinen tilanne todella heikko, joten en pystyis mihinkään tiettyyn ruokavalioon, mikä tietysti hankalottaa tilannetta entisestään. Siks pyrinkin tekemään vaan mahdollisimman halpoja ruokia niin, että siitä riittä useaksi päiväksi.. Nyt vaan ei sit ole käyny niin, vaan hupenee liian nopeesti. Masennukselta en kuitenkaan jaksa joka päivä käydä kaupassa, et tekis vaa pienen annoksen kerrallaan...

      Tosin todennäköisesti siinäkin kävis niin, et pienemmän annoksen jälkeen mun koko kroppa huutais lisää ruokaa, ja kävisin hakemassa lisää jotain tai taas katsastaisin kaapit läpi löytääkseni lisää syötävää... En oo tästä tosiaan kenellekkään vielä puhunu, hävettää koko asia.. Miten muka ihminen ei pysty kontrolloimaan sitä mitä syö? Ja miten paljon? Nytkin kauhistelen sitä faktaa, mitä oon tänään syöny ja miten nopeesti kaikki meni kurkusta alas.

      Oon kuitenkin tyytyväinen, että sä oot saanu painoa alas ja kontrolloitua jollain tapaa syömistä. Noi mainitsemasi ongelmat on just sellasia, mitä kaikki "normaali"kokoiset ihmiset ei edes tajua... Itsellä joskus kaveri ihmetteli reissun päällä, kun pyysin etsimään lähimmän huoltiksen, jotta pääsisin metsään. Kyseli, että tossahan on metsää ympärillä vaikka millä mitalla, mikset käy puskapissalla? Noh, sieltä kyykkyasennosta ei niin vaan tulla enää ylös... Paljonhan niitä asioita löytyy, niinkun tossa mainitsitkin..

      Ite oon ollu iso melkeen niin kauan ku muistan.. Aloin lihomaan jo joskus nuorempana, piilottelin kotona ruokaa - lähinnä sipsejä - ja mutustelin niitä iltaisin, kun kukaan ei nähnyt.. Söin sillonkin pahaan olooni. Olin saattanu päivällä käydä koulun jälkeen syömässä pikaruokaa ja kotiin mennessä äiti oli tehny ruokaa valmiiksi. Urheasti silti söin senkin, ja illalla sit napostelua salaa muilta... Tää kaikki on niin noloa, mietin kyllä sitä psykologille kertomista, mut en tiedä oonko vielä valmis.. Uskallanko edes sanoa...

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ikävöin sinua kokoyön!

      En halua odottaa, että voisin näyttää sinulle kuinka paljon rakastan sinua. Toivon, että uskot, että olen varsin hullun
      Ikävä
      51
      3515
    2. Näen jatkuvasti Sompasaunalla alastomia miehiä ja naisia

      jotka menevät siihen viereiseen rantaan myös uimaan alasti. Sompasaunat on siis Mustikkamaalla Helsingissä, ja kuljen si
      Maailman menoa
      104
      2276
    3. Kova karman laki

      Karman lain kautta pahantekijä tehdessään pahaa toteuttaa koston ja rangaistuksen sille jolle pahaa on tehty. Tämä tarko
      Hindulaisuus
      589
      2241
    4. Päivieni piristys, missä olet?

      Toit iloa ja valoa mun elämään ☀️ Nyt mennyt kohta viikko ettei ole nähty. Kaipaan nähdä sua silti ja pelkään vaikka tei
      Ikävä
      19
      2006
    5. Älä mahdollisesti ota itseesi

      En voinut tietää. Sitäpaitsi.. niin
      Ikävä
      20
      1638
    6. Jos sinä olisit pyrkimässä elämääni takaisin

      Arvelisin sen johtuvan siitä, että olisit taas polttanut jonkun sillan takanasi. Ei taida löytyä enää kyliltä naista, jo
      Tunteet
      43
      1628
    7. KALAJOEN UIMAVALVONTA

      https://www.kalajokiseutu.fi/artikkeli/ei-tulisi-mieleenkaan-jattaa-pienta-yksinaan-hiekkasarkkien-valvomattomalla-uimar
      Kalajoki
      71
      1586
    8. Helena ja Mikko Koivun ero jatkuu edelleen ja loppua ei näy.

      Voi eikä, miksi menee noin vaikeaksi avioero ja sopua ei tää ex- pari vaan saa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      135
      1481
    9. Ota nainen yhteyttä ja tee Tikusta asiaa?

      Niin sitten minä teen Takusta asiaa.
      Ikävä
      28
      1436
    10. Millainen kaivattusi luonne on?

      Millaisia luonteenpiirteitä arvostat kaivatussa? Oletteko samanlaisia luonteeltanne?
      Ikävä
      91
      1390
    Aihe