En ymmärrä mikä minussa on vikana. Olen 16v lesbo ja rakastun aina aikuisiin naisiin. En tunne mitään vetoa oman ikäisiini. Jotenkin vaan tuntuu että oman ikäiseni ovat niin lapsellisia. Itse olen tyly, vakava ja hyvin raskas soutuinen ihminen. Tylyyteni on sellaista, että en ole kovin sosiaalinen. Puhun vähän ja vain silloin kun on tärkeää asiaa. Vakavuuteni ilmenee siten, että en naura enkä ymmärrä miksi kukaan muukaan nauraisi tyhjän päiväisille vitseille. Raskas soutuisuus taas on sitä, että pohdin usein hyvin vaikeita asioita, esim. Mitä kaikkea Suomessa on pielessä. Ja usein miten kun avaan suuni niin ihmiset ihmettelevät, että kuulemma puhun kuin joku nelikymppinen katkera ihminen. Okei, myönnän olevani katkera ja vihainen monestakin syystä, mutta tuo ei ole kivasti sanottu.
Lähinnä ihmettelen, että kuinka se kokemus muuttaa ihmistä. Ne joilla elämä on ruusuilla tanssia niin ne ovat yleensä lapsellisia ja pinnallisia lissuja. Ne jotka ovat kokeneet paljon jo nuorena niin heistä tulee vanhoja henkisesti. Ehkä kun olen kokenut jo paljon ja vanhentunut henkisesti ennen aikojani niin ehkä se saa minut ihastumaan aikuisiin naisiin. Usein miten henkilöt ovat 35-50v. Ei vain mene jutut yksiin oman ikäisten kanssa. Minulla ei ole edes yhtään ystäviä, koska en ole löytänyt ketään saman henkistä omanikäistä. Ja nyt olen herännyt ja tajunnut, ettei sellaista henkilöä löydy oman ikäisistä.
Aina kun kerron haaveammattini olevan pappi niin ihmiset ottavat etäisyyttä minuun. Ainoat jotka eivät ota minuun etäisyyttä ovat itse ammatiltaan pappeja. Äidin ja isän kanssa tuli riitaa kun kerroin suuntautumiseni heille. Muilla tälläisiä ongelmia?
Lähinnä ihmettelen, että kuinka se kokemus muuttaa ihmistä. Ne joilla elämä on ruusuilla tanssia niin ne ovat yleensä lapsellisia ja pinnallisia lissuja. Ne jotka ovat kokeneet paljon jo nuorena niin heistä tulee vanhoja henkisesti. Ehkä kun olen kokenut jo paljon ja vanhentunut henkisesti ennen aikojani niin ehkä se saa minut ihastumaan aikuisiin naisiin. Usein miten henkilöt ovat 35-50v. Ei vain mene jutut yksiin oman ikäisten kanssa. Minulla ei ole edes yhtään ystäviä, koska en ole löytänyt ketään saman henkistä omanikäistä. Ja nyt olen herännyt ja tajunnut, ettei sellaista henkilöä löydy oman ikäisistä.
Aina kun kerron haaveammattini olevan pappi niin ihmiset ottavat etäisyyttä minuun. Ainoat jotka eivät ota minuun etäisyyttä ovat itse ammatiltaan pappeja. Äidin ja isän kanssa tuli riitaa kun kerroin suuntautumiseni heille. Muilla tälläisiä ongelmia?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oot outo
Kiitos, otan tuon kohteliaisuutena.
Friikki
Otan tuonkin kohteliaisuutena.
Ei taida kenelläkään olla samoja ongelmia.
Mulla on. Itse kaveeraan 30-vuotiaiden kanssa.
Minulla on se ongelmakin, että kun yritän tutustua johonkin ihmiseen niin vaikka kuinka yrittäisin estää niin pökäytän yhtäkkiä jotain tylyä. Olen nyt jutellut vuoden netissä erään 28v naisen kanssa. Ainoa vaan että hän asuu niin kaukana. Meillä ei siis ole mahdollisuutta tavata. Lisäksi hänkin tuntuu turhan naivilta.
Pitäisi varmaan lopettaa ystävien etsintä. Ei koskaan kuitenkaan löydy ketään. Onneksi pärjään ilman ystäviäkin.
Harmi :/ Tuohon en osaa auttaa..
Selvä. Ei se mitään.