Lueskelin uusimman Päivämiehen seurailmoituksia takasivuilla ja huomasin kummallisen asian.
Tuttuja sukunimiä, eri etunimet, kuin mihin on tottunut. Jäin miettimään, että mikä on syy siihen, että tiettyjen, monien, vanhojen puhujien jälkipolvista tulee puhujia.
Onko syy se, että he ovat siihen tehtävään sopivampia kuin vähemmän tunnetut suvut?
Vai onko syy se, että isiensä vanavedessä saavat puhujapestin kuin "palkintona" isiensä hyvästä ja uskollisesta työstä sananpalvelijana?
Vai onko syy se, että heidän isänsä ovat jopa ehdottaneet heitä seuraajikseen, eikä siitä ole voitu kieltäytyä?
Vai mikä on johtanut tällaiseen jatkumoon tietyissä puhujasuvuissa? Puhujaluettelot vilisevät vanhojen ratsujen jälkeläisiä. Nimiä en halua mainita, nehän voi katsoa päivämiehen sivuilta.
Minulle ei aukea, kertokaa te.
Tuttuja sukunimiä, eri etunimet, kuin mihin on tottunut. Jäin miettimään, että mikä on syy siihen, että tiettyjen, monien, vanhojen puhujien jälkipolvista tulee puhujia.
Onko syy se, että he ovat siihen tehtävään sopivampia kuin vähemmän tunnetut suvut?
Vai onko syy se, että isiensä vanavedessä saavat puhujapestin kuin "palkintona" isiensä hyvästä ja uskollisesta työstä sananpalvelijana?
Vai onko syy se, että heidän isänsä ovat jopa ehdottaneet heitä seuraajikseen, eikä siitä ole voitu kieltäytyä?
Vai mikä on johtanut tällaiseen jatkumoon tietyissä puhujasuvuissa? Puhujaluettelot vilisevät vanhojen ratsujen jälkeläisiä. Nimiä en halua mainita, nehän voi katsoa päivämiehen sivuilta.
Minulle ei aukea, kertokaa te.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mari Leppänen on ainakin hyvä jätkä. Oliko isänsäkin VL-pappi?