Hei! Olen avioeroni myötä huomannut kuinka yksin olen elämässä ja kuinka yksinäisyys syö minua joka päivä enemmän sisältä ja aiheuttaa kaikenmoisia fyysisiä oireitakin jo. Olisiko muita yksinäisiä ihmisiä, jotka haluaisivat kirjoitella ja jakaa ajatuksia elämästä, kirjoittelukin on parempi kuin ei mitään :)
aina yksin
syysleimut
19<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Hei. Mulla on ollut avioeron jälkeen samankaltainen tilanne. Se on jatkunut jo pari vuotta. Aamuisin on hirveä herätä, kun tuntuu, että on ihan yksin tässä maailmassa. Tullut kaikkia pelkoja ja epävarmuuksia sitten. Luulin, että eron jälkeen elämä kääntyisi parempaan suuntaan, mutta kävi päinvastoin. Olen yrittänyt löytää uusia ihmisiä, mutta en ole löytänyt sellaisia, joihin olisi tutustunut kunnolla ja jotka olisivat jääneet elämään. Kovasti kaipaan ihmisiä, mielelläni tutustuisin.
Hei Suljettu, kiva kun vastasit! :) Kuulostaa niin tutulta nuo aamuiset tuntemukset ja mulla on myös illat vaikeita ja tuntee olevansa ihan yksin ajatustensa ja murheidensa kanssa. Oisko sulla anonyymia sähköpostia tai voisitko luoda sellaisen? Mielelläni kirjoittelisin kanssasi ja vaihtaisin ajatuksia :) Tsemppiä ja voimia tähän päivään sulle!
tilaa ilmaiset 4 numeroa Aku Ankkaa: http://tinyurl.com/4akuankkaa
Akukin on yksin kun Hannu vie naarasankat :D
Hei, kiitos paljon Aku Ankka-linkistä ja vinkistä. Nyt on 4 ilmaisnumeroa tuloillaan, onpahan hauskaa luettavaa ainakin :)
Mulle voi kirjoittaa osoitteeseen:
barabbaantosi (at) gmail.com
Hei mun sähköposti on [email protected] josko sinä Suljettu vaikka ehdit kirjoittaa ensin :) Kuulumisiin!
Tuttu tunne. Muutaman vuoden olen tunteen (ja todellisuuden) kanssa opetellu elämään. Jospa sen ehtii yhdessä ihmisiässä oppia sietämään. Lienee ainut vaihtoehto...
Hei sammahäär! Siis sinullakin avioero takana? Minulla on nyt noin 8 kuukautta kunnon erosta, mutta oli erillään asumista sitä ennenkin. Tämä on kyllä ollut ja on kova koulu ja tosiaan yksinäisyyden tunne on nyt kesän aikana alkanut tuntumaan enemmän ja enemmän. Mutta ei tosiaan auta kuin oppia elämään tämän kaiken kanssa ja eiköhän tähänkin niin kuin melkein kaikkeen elämässä totu ajan kanssa. Ja samoin erotuskaan joka on tiukassa kyllä vielä. Jos haluat kirjoitella niin mun osoite on tuossa ylempänä. :) Kaikkea hyvää ja tsemppiä sulle kovasti syksyyn joka tapauksessa!
Voimia!
Illan hiljaisina tunteina ku lapsrt jo nukkuvat on välillä yksinäisyyden tunne todella hurja. Olen muutama vuosi sitten eronnut ja lapset ovat vuoroviikoin minulla ja äidillään. Kun lapset ovat äidillään yksinäisyyteen auttaa minulla kuntoilu, lenkille lähteminen ja aikuisooiskelijana toki ooiskeluhommiin syventyminen. Tietyssä määrin yksinäisyys on hyvä tunne. Se opettaa paljon itsestä. Onko sinulla jotain "omaa juttua" jolla saat katkaistua yksinäisyyden tunteen silloin kun se käy liian rankaksi käsitellä?
Hei ja kiitos paljon, samoin sulle voimia! On totta todella tuo mitä kirjoitit, että yksin oleminen opettaa itsestä paljon ja se on ihan hyvä taito osata. Jokaisen pitääkin osata olla ainakin välillä yksin. Minä kyllä osaan olla yksin vähän liiankin hyvin nykyään. Mutta liika yksinolo sitten taas tekee yksinäisen olo ja kysyit onko jotain juttuja joilla sen tuntemuksen saan katkaistua. No silloin kun on jotain mielekästä tekemistä niin olo on parempi mutta juuri illan hiljaiset hetket ja aamut ovat aika vaikeita vielä toistaiseksi ainakin.
Tsemppiä ja kaikkea hyvää sulle myös syksyyn ja opiskeluihin!
Pihalla ihan hyvin.
Voi niin munkin pihalla kukkii oikein kauniisti, siitäpä tuli tuo nimimerkki mieleenikin :)
Yksinäisyyden tunteita täälläkin.. Yli kymmenvuotinen liitto päättyi keväällä. Nyt asun kahdestaan lapseni kanssa. Yksinäisyys ei tunnu vaivaava mikäli on paljon tekemistä, mutta mikäli päivät ovat tyhjiä ilman ohjelmaa, iskee myös yksinäisyyden tunteet. Kun on tekemistä ei jotenkaan ehdi tuntea niin pahasti yksinäisyyttä.
Hei Eroaja! Ihan totta tuo, että kun on tekemistä ja erityisesti jotain mielekästä sellaista niin on parempi olo eikä yksinäisyyden tunteet ja erotuska tunnu niin kipeänä ja paljon ja saattaapa jopa hetkeksi "unohtua" kokonaankin. :) Mutta sitten esim.viikonloput ja hiljaiset päivät on niitä vaikeita ja tietysti näin alkuun kaikki juhlapyhät. Mutta nytkin tämä kirjoittelu ja ajatusten jakaminen helpottaa ja auttaa kummasti!
Hyvää ja kaunista syksyä sulle ja voimatsemppejä!
Hei Eroaja, ihan totta että kaikki tekeminen ja erityisesti mielekkäät jutut saavat paremman olon välillä ja saattaapa yksinäisyys ja erotuska hetkeksi jopa unohtuakin. Mutta sitten hiljaiset päivät ja illat sekä tietysti näin alkuun kaikki juhlapyhät ovat vielä niitä vaikeimpia ja viikonloput myös. Mutta aika tekee varmasti tehtävänsä niissäkin kun vain jaksaa olla kärsivällinen. Pakko ainakin uskoa tuohon kliseeseen! :)
Hyvää ja kaunista syksyä sulle myös ja voimatsemppejä!
Tuli sitten kahteen kertaan kun aluksi ei tuo ensimmäinen vastaukseni tullut näkyviin mutta nytpä sitten onkin siinä...no eipä tuo niin vakavaa!
"Yksinäisyys syö..." Niinhän se tekee. Muuttaa minäkuvaa eikä aina kovin myönteiseen suuntaan. En tiedä menettääkö ajan kanssa pysyvästi joitain sosiaalisuuden taitoja... sellaisia joita ihminen käyttää nimenomaan lähisuhteissa: ystävien ja muiden läheisten kanssa. Työelämässa ja tavan asioinnissa tarvittavat taidot kai säilyvät paremminj jos niissä merkeissä "joutuu" olemaan ihmisten kanssa tekemisissä. Mutta pinnalliseksihan sellainen kokemus elämästä jää. Ja jos entisestä elämästään tietää, että elämään voi kuulua muutakin niin kirpaseehan se, No...jospa se "yksinäisyyden syömä" joskus tilaisuuden tullen olisi vielä palautettavissa...
Kyllä nimenomaan muuttaa omakuvaa ja sitä ikään kuin käpertyy siihen omaan surkeuteensa ja pahaan oloon ja alkaa vältellä jopa ystäviäkin kun tuntuu ettei jaksa puhua edes asioista eikä välttämättä osaa pukea sanoiksikaan tunteitaan. Ja tunnen myös ettei kukaan ehkä ymmärrä kuitenkaan miltä tuntuu. Sitä eristäytyy ja "erakoituu" yllättävän helposti kun ja jos sille tielle lähtee. Vaikka ennen on ollut hyvinkin sosiaalinen ainakin omien ystäviensä kanssa. Mutta uskon kyllä, että se entinen minä voi vielä palautua siinä vaiheessa kun toipuminen erosta on kunnolla jo voiton puolella mutta aikaahan siihen menee. Todelliset ystävät ovat toivottavasti vielä silloin tallessa vaikka nyt ei jaksakaan. Mutta harvassahan ne oikeat ja todelliset/pysyvät ihmissuhteet ovat nykypäivänä.
Vaan kun kaikki löytyy kun kääntyy omaan sisimpäänsä - olemme kytköksissä toisiimme maailmanlaajuisesti . Me olemme yksi.