Haluaisin mielipiteitänne ja varsinkin miesten. olen 43 vuotias ja tutustunut n. puoli vuotta sitten itseäni 10 vuotta nuorempaan mieheen. Olin silloin vielä avioliittoni raunioilla. Nyt eronnut. Olemme tämän nuoremman miehen kanssa kuin vakka ja kansi. Asumme omissa asunnoissamme mutta tapailemme aina kun voimme. Luulen että rakastamme toisiamme ja meillä on paljon yhteistä paitsi menneisyys. Hän ei ole ollut pitkässä parisuhteessa. Itse olen ollut 20 vuotta ja minulla on jo melkein aikuiset lapset. Tämä ikäero epäilyttää. Pitäisikö ottaa pari askelta taakse vaikka se sattuukin.
Vanhempi nainen
kesäheinä
122790
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Upeaa tavata kerrankin kypsä ihminen !.
Elä hänen kanssaan , ole hänen kanssaan, kuole hänen kanssaan, kunhan et tule enää ainakaan minulta kysymään !!!!!.
hän haluaa lapsia.
Katsele rauhassa ja nauti siihen asti.
Mulla on vaimo 8 vuotta vanhempi ja tapasimme hänen ollessa 39, mä olin silloin just eronnut ja täyttämässä 31. En ymmärrä tuota naisten niuhottamista ikänsä kanssa.Jos toisiansa rakastaa, ei iällä ole väliä.
Ja ed. kirjoitukseen kommentti, vaimoni sai vielä lapsen 45 vuotiaana, eli ei se ole este jos lapsia haluaa laittaa, neillä kylläkin oli onnellinen vahinko, sillä kummallakin oli jo lapset jotka haluamme jo tehtynä.
Älä ikää tuijota vaan sitä yhteenkuuluvuutta, sopivuutta ja rakkautta.
Kiitos teille jotka otitte kantaa. Kiitos varsinkin nimim. välissä kannustavasta esimerkistä. Usein tuntuu, että on itse ainoa tällaisessa tilanteessa oleva. Täytyypi kai rohkeasti katsella mitä tapahtuu, vaikka vähän pelottaakin että rikkoo itsensä ja toisen.
Eräälle toiselle nimimerkille tiedoksi etten kuitenkaan ole rikkinäinen kaiken tietävä ja kokemuksellani snobbaileva, vaan mielestäni ollut ainakin ennen järkevä jalat maassa oleva ihminen.
Kommenttini olikin nimimerkille "Teija". Hän vaikutti juuri tyypiltä, joka snobbailee kokemuksellaan ja on ainakin olevinaan kaiken tietävä.
Sinulle sanoisin, että jatka vain sillä samalla linjalla, jolla olet jo aloittanut: jalat maassa, pää pilvissä. Jos mitään ei uskalla, ei mitään saakaan.
On vielä vähän hakusessa tämä nettikeskustelujuttu. Olen juuri vasta tutustunut tähän loistavaan vaihtoehtoon vaihtaa mielipiteitä. Kiitos viestistäsi, joka kannusti. Jos tässä kertoisin kaikki tämän tapaukseni käänteet, tulisi siitä monta metriä tekstiä. Siksi kait pitää itse tietää mitä tekee, mutta hyväksi täällä on taakkaa keventää ja saada näkemyksiä. Nyt tiedän kuitenkin mihin suuntaan jatkan.
Mielestäni ikä ei ole mikään este tai rajoite suhteessa, enemmän väliä on menneen elämän opetuksilla ja kokemuksilla. Kuten itsekin tiedät, pitkä parisuhde opettaa kaikenlaista, yhdessä elämisestä ja toisen huomioimisesta. Suhteessa, jossa toinen jo osaa ja tietää näitä asioita, ja toinen vasta harjoittelee, voi tulla monta mutkaa matkaan. Minä ainakin miettisin kahdesti ennen kuin koskisin ns. "kouluttamattomaan" mieheen toiste, yhden opettamisessa on ollut ihan tarpeeksi.
Ikä ei ole mikään varteenotettava kriteeri, mutta elämänhistoria on. Itse en enää koske metrin kepilläkään "kaiken tietävään" ja "kaiken kokeneeseen" naiseen. Todella rasittavia ihmisiä.
Ja miksikö? Siksi, että katkeruus ja "liian" kokemuksen tuoma kyynisyys ja tosikkomaisuus eivät istu omaan elämäntapaani.
Mutta mistä löytää 35 nainen, joka ei olisi jo täysin oppinut kyynikko tai karujen kokemusten tunnevammauttama ressukka?
Olisi vähintäänkin kiinnostavaa rakentaa uusi elämä sellaisen ihmisen kanssa, joka olisi rakennuskykyinen. No okei... on tässä iän tuomia kurttuja kasvossa ja almanakan kertoma ankara totuus on se, että aivan samoja mahdollisuuksia ei enää ole kuin 20 vuotta sitten.
Tämä neljänkympin kriisi on aikas kutale tilanne: yksi perheen perustaminen ja parisuhde meni ketuille ja nyt, kun osaisi, ei enää löydy sopivaa kehityskelpoista naista :(
Kyllä se kohta menee ohi...
Minä, sinun ikäisesi, menin joku aika sitten naimisiin reilut 9 vuotta itseäni nuoremman miehen kanssa. Minulla oli takana kaksi liittoa, 16 vuotta yhteensä, kun taas miehelläni ei ollut takana edes pidempää seurustelusuhdetta.
Mies muutti minun ja kahden aikuistuvan lapseni luo suoraan lapsuuskodistaan. Puhuimme heti ensitapaamisella selväksi, halusimmeko yhteisiä lapsia. Ei, kumpikaan ei halunnut. Mies oli nähnyt vauvoja tarpeeksi, kun on suurperheestä (yli 10 lasta). Hän oli valmis muuttamaan maalta kaupunkiin...
Ei ikäero ole este, vaikka kyllä se kieltämättä minuakin alussa kovasti mietitytti. Itse en ole tähän mennessä katunut valintaani. Meille kahdelle tämä on juuri oikea ratkaisu.
Kyllä se ikäero näinpäin on valitetttavasti liika iso. Toisinpäin en usko niinkään haittaavan. Jos naien on jo 50 ja mies vain 38 niin jo fysilogiset seikat naisen kehossa ja psyykessä kyseenalaistaa koko idean. Kavereina mekin lähinnä asumme, seksi ei naista kiinnosta ja kuumat aallot jyllää. En toivo tällästä kellekkään. Pysykää hyvät ihmiset omissa ikäryhmissänne ees suurin piirtein. Voi miespoloa kun kymmenen vuottakin on kulunut teillä. Ei arvaa erkkikään mikä arsenaali purkkeja on naisen tilattava joka kuukausi... nuoruutta etsiessä. Täysin riippumatta siitä sanooko häntä hyvän näköseksi vai en. Eli hoh hoijaa...
..ja toimii kaikin puolin hyvin fyysisesti ja henkisesti... kuumat aallot ovat yksilöllisiä, toisille niitä tulee enemmän ja hm vasta 10 v kuluttua-- ja purkista ei saa menetettyä nuoruutta takaisin... mutta silmissä pitää olla pilkettä ja mielen vireä