Ei se aukea apua antamatta
ei purkaannu itsekseen
Ei irtoa puun ja kuoren välistä
ei pääse sieltä valloilleen
Mutta itku karkaa pyytämättä
tietääkö jotain, eikä kerro vielä
Ei pysähdy ellei sitä avata
irroiteta ja talteen laiteta
Kyyneleet antavat vauhdin
sille joka jäi kiinni kaarnan alle
Joko se vierittää ikäväänsä
kuiskaten jää hyvästi
rakkaudelle.
ei purkaannu itsekseen
Ei irtoa puun ja kuoren välistä
ei pääse sieltä valloilleen
Mutta itku karkaa pyytämättä
tietääkö jotain, eikä kerro vielä
Ei pysähdy ellei sitä avata
irroiteta ja talteen laiteta
Kyyneleet antavat vauhdin
sille joka jäi kiinni kaarnan alle
Joko se vierittää ikäväänsä
kuiskaten jää hyvästi
rakkaudelle.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Koskettavan kaunista.Onkohan jonkun omia.
Omat ovat nuokin sanat
silti lainattuja kuten hänkin
Putoavat kilpaa pisaroiden alla
jättäen jälkeen vain unohtuneet vanat
Särkyykö alla kaarnan ja taakan
se mitä vaalia pitäisi
Säästyykö kultaako kalliimpi
vai katoaako iäksi.
Aito rakkaus ei
koskaan katoa
ja kyyneleet liottavat
kaarnaa auki
ja uskon sinun löytävän
tien tai aukon
kohdata rakkaus
se aito
usko itseesi
ja siihen mitä olet
ja kohtaat
se kantaa
vaikka pelottaakin.
Auringonsäteitä
alla kaarnan.
Aito rakkaus ei katoa...
Kyyneleet ovat timantteja.
Kerää ne talteen
Timantti läpäisee kovankin
kuoren
ja aikanaan timantit
muistuttavat määrällään
miksi rakkaus on aito
eikä katoa
vaan on ikuinen
kuten timantit
https://www.youtube.com/watch?v=4m4ge5zC10s
Ei rakkaus asu kaarnan alla
ei tahto eikä halu
Vaan pidätelty itku
ja syvä hiljaisuus
Mikä kuoliaaksi vaiettiin
tappoikin rakkauden
jäi silti alle kaarnan
kuin ei mitään
olisi ollutkaan
Siellä se salassa
vuotaa kultaisia kyyneliään
toisella puolen
koettaa niitä piilottaa
Silti se tietää
siinä kävin niin taas
Kun sisin alkoi runkoa pitkin
tihkumaan.
Pahinta rakkaudelle,
ettei sitä kerrota.
Kerrota...minä rakastan sinua,
Saanko rakastaa...
Vaikka muuta ei olisikaan,
Tarvitseeko selittää
edes miksi.
Ei säästynyt se olematon
joka kirkkaudellaan häikäsi.
Kaarnan alla tyhjää on,
sieltä katosiko iäksi?
Pisaroiden täyttämä vain,
muttei kullanväristen.
Näen vain tyhjän olemattoman
kaarnan alle kovertuneen.
Hiljaa nojaan ja sille huokaisen,
piilotatko sinäkin kipeän totuuden?
Haavat rungossa sisäänsä kätkee
paljaan avohaavan rakkauden.
Jos irrottaa
ja pakolla unohtaa
eikä yritä edes
ottaa kiinni
avohaava jää
ja jää iso rupikin
-miksi sitä haluat-
Kun silmät kirkkaina annetaan suurella sydämellä,
kun syli avoimena ojennetaan avoimella kämmenellä,
miten voisit muuta kuin rakastua,
langeta kuin ensirakkaudessa?
Sillä toisen käden halatessa sinua,
oli toinen selän takana sormet ristissä.
Kysymys vain kauniiseen ketjuun:
Miksi halasit rakastamaasi sormet ristissä? En ymmärtänyt. Jäähyväisiksikö?
Jos pysyt kaarnan alla
ja toinen yrittää tosissaan
ja pysyt kaarnan alla
kukako kauan jaksaa
joten mietippä mikä
on tilanne oikeassa
elämässä ellet puhu
ja kerro tunteesi
eli oiliko toisella sormet ristissä
vai loppuiko vain jaksaminen
miksi kaarnan alle
tulisi aina jaksaa?
Jos toinen ei vastaa
rakkauteen
on väärin vaatia
vain toista rakastamaan...
Kaarnan alla sanomattomat sanat,
jotka olisivat johtaneet perille.
Kaarnan alla pienet vanat,
jotka näkyisi vain heille.
Mutta vain heille, joilla molemmat kädet avoinna,
ei selän takana piilossa.
Vain heille, joiden katse kestää päivänvalon
eikä alas luo edes kiihkossa.
Jos kaarnan alla vain puolikas, heistä toinen vain,
ei ole tarpeeksi kokonaiselle, vain sitä minä hain.
Hänen käsi oli selän takana, se ei riitä rakkaudelle,
tässä tarvitaan molemmat kädet, elämän taipaleelle.
Katso peiliin
ja ole rehellinen
Mikään ei ole vain
toisen vaan tekeminen
vaatii yhteispeliä
joko haluat jotain
ja näytät sen
tai menet piiloon
ja toinen katoaa
Tuli talvi pakkasineen
jäädytti sisäänsä kylmettyneen
Niin viiltävä on kipu kaarnan alla
niin raastava on tuska taivasalla
Pakosta sen kaiken sisäänsä piilotti
ei armoa kun hyvyys otteensa irroitti
Kyyneleissä salaisuus ja tuhannet sanat
jätti jälkeensa vain pienet veriset vanat
Olisi helppoa
jos pahuudella olisi iho
jos yltäisi kaarnan alle
kärsivällisesti hyväilisin
paijaisin
ja silittelisin
kaarnan alle tarvitsisi
kosketuksen
vaikka laittaa laastarit
ei voi kuin hyväillä
itkeä , nauraa
ja hyväillä
iho vasten ihoa
toisi lämmön
vaan miten kaarnan alle.
Ei voi enää päästää ihoa iholle
ei pehmeyttä kaarnalle
Ei enää kavalia kynsiä
ne pimeässä raapii verille
Ei voi enää päästää lähelle
ei niin lähelle että koskettaa
Ei tohdi ottaa itselleen
ei edes hipaisemaan
Niin arka on kipu
ihan pelosta sävähtää
on paljon helpompaa
kun pimeään yksin jää
Mutta jos rakastaa
kuin lapsi
ilman kaarnaa
tai sen alla
nauttien auringonsäteestä
tuulesta ja sateesta
juosten paljain jaloin
nurmikolla
ja illalla jalat täynnä
haavoja
ja vanhemman puhallus
ja kipu on tiessään
Puh....puh ,,,puhallan
ja toivon valoa hetkiisi
Miten voittekin ajatella noin kauniisti, kirjoittaa noin kauniisti. Se osuu niin suoraan sydämeen...mieleen sateiseen.
Jos hetken ajan luottaisit tunteeseesi ja siihen ihmiseen...
Hän ei luota ja ymmärrän ehkä syynkin,mutta ajattelen ,että rakkaus perustuu vapauteen.
En ymmärtäisi, en hyväksyisi, en tosiaan.
Oletko kertonut hänelle mitä et ymmärrä tai hyväksyisi.
Pidin sylissäni kuin kalleinta aarretta päällä maan,
käsieni välissä hellästi, kuin en olisi milloinkaan.
Kannatin, turvasin ja sieluuni kiinnitin,
aidosti uskoin ja toivoin, pyyteettä rakastin.
Nyt näen kirkkaasti ja tiedän mitä hävisin,
säröjäni keräilen, vain itseni hajotin.
Uhanalaisista tunteista
helpoimmin saalistettava
on hyvyys
se ei juokse karkuun
vaan kulkee suoraan kohti
ja moni käyttää sitä vain hyväksi
ja sitten sattuu
mutta tärkeintä on
tajuta
että tuota hyväksikäyttäjää
sattuu vielä enemmän
ja se jättää hyvyyden jäljen