Oi aikoja, oi tapoja.

Istuin autossani parkkipaikalla, kun teinityttö ja äitinsä menivät omaan autoonsa, isä oli kuskina.

Tytön mennessä autoon, kuului kops. Äiti sitten tulee perässä ja sanoo kovaan ääneen, että "kun pitää näin lähelle parkkeerata".

Onko tämä asiallista käytöstä? Ei minusta.

Kyllä minulle opetettiin lapsena, että toisten autoja ei saa kolhia. Jo siitäkin syystä, että siitä jää oman auton oveen jälki.

Onneksi autooni ei jäänyt jälkeä. Siis kolhijan onneksi. Sillä luonnollisesti otin rekisterinumeron ylös ja kyllä myös selvitinkin kyseisen auton omistajan.

On totta, että autoni oli liian lähellä, mutta kuitenkin OMASSA ruudussaan!

Kun meillä oli ja on tuollainen tilanne, kuski luonnollisesti peruuttaa auton, niin että matkustajat pääsevät kyytiin.

Kannattaa miettiä, että se keksitty kiire ja laiskuus voivat tulla kovin tyyriiksi.

Tämä päänavaus siksi, että tätä on jatkunut jo vuosia.
Ensimmäinen autoni oli hakattu lommoja täyteen työpaikkani parkkipaikalla.

Kuulkaa, kun se on toisen ihmisen omaisuutta!

Tämä tapaus törkeydessään kirvoitti minut kirjoittamaan aiheesta, sillä olin itse vielä todistamassa tuota käytöstä.

Hävetkää, jos osaatte!