Sekavaihe / hulluudenpelko

Hei!
Nyt kannattaisi pikimmiten mennä oman alueesi päivystykseen. Sekatila osaa olla todella rankka mutta siitä selviää. Ja oikealla lääkityksellä sitä ei enään tule. Nyt akuuttiin vaiheeseen tarvitsisit tehokasta apua jotta tuo tila menisi poikki.

Tästä on jo aikaa kun olet kirjoittannut mutta... Vastaan tähän koska auttaa itseäkin kun saa kertoa. Mulla ei ole koskaan diagnosoitu kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mutta olen varma että olen siitä kärsinyt jo lähes 10 vuotta, täytän pian 25. Lääkitys on ollut vaihtelevasti käytössä n.6 vuotta ja siitä ainakin 3 vuotta aika suhteellisen säännöllisesti. Tähän lisätään todella huono itsetunto, syömishäiriö ja muutamia fyysisiä vaivoja niin voin sanoa että olen aika loppu. Viime aikoina minuakin on alkanut vaivamaan pelko sekoamisesta. Tuntuu että en voi olla hetkeäkään yksin koska olen sekoamassa. Lääkäri sanoi joskus minulle että niin kauan kun osaat pelätä sekoavasi, niin ei tule käymään. Älä pelkää, mutta hakeudu pikimmiten hoitoon, saat kyllä apua. Tsemppiä kovasti.

Mulla diagnosoitiin noin vuosi sitten, olen nyt siis parikymppinen naisen alku. Pelottavinta oli ennen diagnoosia, koska luulin olevani hullu tai riivattu. Niin pahaa oloa en kyennyt ymmärtämään. Diagnoosin saatuani aloin hetken elämään sen kautta, mitä em suosittele. Tuli ajatuksia "pystynköhän mä enää käydä töissä kun olen niin sairas" "emmä mun sairauden takia uskalla mennä ulos". Lopulta kuitenkin diagnoosin saaminen oli todella hyvä asia, ymmärsin etten ole yksin tämän kanssa. Vinkkinä annan että lääkäreihin ei saa sokeasti luottaa. Yhden kerran kun hain apua, ajoin peijakseen max depressio oloissa. Nainen vastaanotolla sanoi ettei tänne vain marssita illalla vaan pitää varata aika. Sanoin itkien että nyt on tosi kyseessä. Käski mun poistua. Kysyin miten sitten pääsen heti hoitoon. Vastasi että ambulanssilla johon tokaisin "mä sitten ajan mun autolla teiä rakennuksen seinään että saa sen ambulanssi kyydin". Pääsin hoitoon. Lekuri määräsi mulle ketipinoria 300mg illassa. Sopii henkilölle joka ei enää halua olla olemassa koska sellainen zombiolo siitä tuli. Siis aivan sairas lääke mistä en ole koskaan kuullut mitään hyvää.
Muita lääkekokeiluja on monia; propral (ei mitään hyötyä) loratsepamit (toimii pahimpaan lieventävänä, ei katkaise depressiokautta), lamictal (meinasin saada potkut töistä kun kävin ns niin hitaalla), atarax (jos haluat yhdellä pillerillä hukata kolme pv elämästäsi), uusimpana lito (sisältää litiumia) mitä en suostunut aloittamaan. Kerron tämän sulle siksi että yritä ensin kaikkia muita konsteja kuin mielialalääkkeitä. Yhdessä vaiheessa mulla oli kaikkea; asunto, mies jota tapailin, duuni, urheiluharrastus, terveelliset elämäntavat yms eli kaikki hyvin. Itkin kaksi viikkoa silti aamuin illoin. Melkein voin sanoa että kaikkea olen kokeillut paitsi uskontoon hullaantumista ja rakastumista.
En halua pelotella, joillekin lääkkeet voivat toimia. Tällä hetkellä vedän ruusunjuuriuutetta (itse kävin hakemassa life kaupasta) mikä nostaa serotoniinia. Sittenku mania iskee nii varmaan hyppelen kerrostalojen yli, mutta kunhan depressiosta pääsisi.

Yritä keksiä kaikkia mahdollisia tapoja mitkä lieventäis oireita. Mulla se on piirtäminen. Ostin just värityskirjankin.
Ja vaikka sanoin et ei kantsi lekureihi luottaa, mee sinne silti. Vaadi päästä terapiaan, ryhmäterapia varmaan paras vaihtoehto.
Tsemppiä ihan sikana ! Kyllä sä tästä selviät vaikkei aina siltä tunnukkaa.

Onnea.
Sinulla epäillään siis olevan muotisairaus.
Tervetuloa veneeseen. Täältä et sitten pääse helpolla pois.