Näitä viesteja kun lukee, niin meidän perheessä tilanne on just toisinpäin. Miehellä jostain syystä vauvakuume ja mä olen se toppuuttelija. Itse asiassa alkaa jo ottamaan tosissaan hermoon kun aina pilleriliuskojen loppuessa se kinuaa etten aloittas uutta. Kyllä toki itsekin lapsia haluaisin, mutta kun ajattelen kaiken niin järkevästi. Opinnot miehisellä insinöörialalla ovat loppupuolella, mutta itse näen erittäin tärkeänäesim. ensi kesän kesätyöt ja pitäisihän sitä sitten valmistuttua ehtiä saada töissä jalansijaa.. Mutta toisaalta tuntuu että sitten kun töihin pääsee, niin onko lapsille enää aikaa? Mies tekee pitkiä päiviä ja itse olen myös siinä määrin kunnianhimoinen ettei nakkiduunit kelpaa..
Olihan mullakin varsin kova vauvakuume kesällä (mikä lienee melko tavallista), mutta ohimenevä sellainen. Toisaalta painostus miehen puolelta on melko kovaa, vaikka onhan asiasta useamman kerran puhuttu. Tuntuu vaan että kohta sitä suostuu koko hommaan ettei tarttis kuulla sitä mankumista... Varmaan mietin pitkälle samoin kuin useammat miehet
Olihan mullakin varsin kova vauvakuume kesällä (mikä lienee melko tavallista), mutta ohimenevä sellainen. Toisaalta painostus miehen puolelta on melko kovaa, vaikka onhan asiasta useamman kerran puhuttu. Tuntuu vaan että kohta sitä suostuu koko hommaan ettei tarttis kuulla sitä mankumista... Varmaan mietin pitkälle samoin kuin useammat miehet
Vastaukset 3
Vanhimmat
no tämä selvää,saisi huilia jonkin aikaa
nyt ja heti paikalla hommiin siitä!!
niin. asiahan on tietenkin sinun päätettävissäsi, mutta jos nyt kuvitellaan että heti tärppäisi niin eihän se vielä kesällä syntyisi, vaan syys-lokakuussa. Ja jos sitten sattuu että "tekeminen" kestää, niin ehtisit aivan hyvin olla töissä ennen sen vauvan syntymistä.
Ydin on kuitenkin se, että jos et ole varma haluatko lapsen vai et, ei sinun kannata siihen suostua vain miehesi takia.
Uskon että vaikka on töissä ja olipa elämäntilanne millainen hyvänsä, sen lapsen kanssa pärjää. Ei lapsen hankkiminen voi olla kiinni rahasta, työstä, asunnosta yms. Nykyisin on menty niin paljon eteenpäin että kun niitä lapsia pystytään ehkäisemään niitä ei hankitakkaan.. ja sitten kun niitä haluaisi ne eivät välttämättä tulekaan.(jos ikää alkaa jo olla)
Tietysti on ihan järkevää, että on sen verran rahaa että pärjää.. on rahaa ruokaan ja muuhun sellaiseen, mutta eihän etukäteen voi tietää millaista on 10v päästä.
Päätös on sinun, ja muutoskin vauvan myötä, jos päätätte sen hankkia (tai oikeastaan saada)
itse uskon myös, että se vauva tulee sitten kun niin on tarkoitettu. vaikka voihan olla että mitään "ylempää voimaa" ei ole olemassakaan.