Kun mikään ei riitä

Tämä taitaa jollain tapaa liittyä stressiin tai ainakin aiheuttaa minulle sitä.

Tuntuu siltä että koko ajan on pakko yrittää jotain. Että ei voi pitää lomapäiviä tai rentoutua itsekseen. Koko ajan ääni mielessä vaatii tekemään lisää ja lisää. Tavallinen arki ei riitä. Koko ajan on mielessä ajatus siitä että pitäisi tehdä elämä jotenkin mielenkiintoisemmaksi. Pitäisi lähteä seikkailumatkalle, pitäisi ottaa enemmän riskejä, pitäisi tehdä lisää työtä, pitäisi ruveta näyttelijäksi, pitäisi aloittaa jokin kova urheilulaji, pitäisi olla enemmän seksisuhteita, pitäisi olla ja pitäisi olla.

Oon helvetin rasittunut tähän. Etenkin kun oikeasti nautin melko "pienestä" elämästä. Nautin lukemisesta ja elokuvista sekä musiikista. Jo lyhyt lomamatka tuntuu seikkailulta. Urheilun suhteen riittää pari juoksulenkkiä ja painojen nostelua. En tajua miksi mulla on sitten niin hirveä pakko yrittää saada aina jotain lisää. Olen melko herkkä ihminen ja luulen että oikeasti monet jutut voisivat olla itselle liikaa.

Aina kun jätän jonkin mahdollisuuden käyttämättä, tulee itselle hirveän syyllinen olo. Tuntuu siltä että koko maailma romahtaa ja että olen menettänyt jotain ainutlaatuista. Vaikka siis kyseessä olisi vaikka vain yksittäiset bileet tai epäonnistunut yritys lähestyä vastakkaisen sukupuolen edustajaa baarissa. Ja koen jatkuvasti syyllisyyttä vaikka siitä etten lähtenyt ulkomaille opiskelemaan tai ettei minulla ole nyt menestyksestä uraa ja miljoonien tuloja tai kymmeniä seksikumppaneita...

Lyhyesti sanottuna; mikään ei riitä ja se hajottaa itsen. Oon vasta noin 24-vuotias ja silti tuntuu että olen jo tuhlannut koko elämäni...