Mulla on vakava masennus, josta vain muutama tietää. Vanhemmat eivät tiedä, enkä kerro. Enkä anna kenenkään kertoa.
Olenko ainoa tällainen, kertovatko masentuneet ihmiset olostaan vanhemmilleen???
Olenko ainoa tällainen, kertovatko masentuneet ihmiset olostaan vanhemmilleen???
Vastaukset 14
Vanhimmat
oikein nyt sinua,jos ihmisellä on vakava masennus,ympäristö huomaa sen kyllä!
Olen sairastanut masennusta 13-vuotiaasta ja tilanne paheni koko ajan. En syönyt, urheilin hullun lailla, välillä en jaksanut mennä kouluun, välillä en vain mennyt, sairastelin sekä normaaleja tauteja että psykosomaattista hermokuumetta. Minulla ei ollut kavereita, saati sitten ystäviä. Purin pahaa oloani rääkkäämällä koulutovereita ja kirjoittamalla vastenmielisiä väkivaltakuvauksia. Olin lukiossa kun isäni ehdotti äidilleni minun viemistäni psykologille. Äiti ei kannattanut. Molemmat ovat keskimääräistä älykkäämpiä ja akateemisesti koulutettuja. Ei riittänyt. Masennus havaittiin vasta kun itse hakeuduin hoitoon 22-vuotiaana.
Huomaaminen ja välittäminen on eri asia ! Opettajat,ne kiusaamas koulutoverit,PAKKOHAN niitten oli huomata!!!! Ja isäsi huomasi,muttei välittänyt,kun äiskä kielsi....hohhoijaa!!!!
Mitä sä saat siitä että epäilet meidän kertomuksia ja toitotat suureen ääneen kuinka epäuskottavia me ollaan? Mitä sä tiedät mun kouluistani tai vanhemmistani? Mitä sä tiedät oikeestaan yhtään mistään? Onko susta kiva väheksyä ja irvailla ihmisiä jotka ehkä tappaa itsensä huomenna? Mikä sä oikein oot?
mä ymmärrän sun tilantees hyvin.Mä olen siin samassa.
Miksi et kerro vanhemmille? Ovatko he hirviöitä vai kuvitteletko, että he eivät haluaisi auttaa? En voi ymmärtää!!!
Mä en ainakaan kerro. Mä oon yrittäny joskus VÄHÄN puhuu, mut vastauksena on joka asiaan " sä oot vaan murrosikänen" ( sitäpaitsi mä EN oo murrosikänen edes enää). Sairaan ärsyttävää, ihanku mulla ei olis oikeuksii tunteisiin. Ne ei tiiä must oikeestaan mitään enää, enkä aio kertookkaan, en oo kyl kertonu kenellekkään muullekkaan.
oon jotenkin vieraantunut. Enkä jaksa siitä edes välittää, ja itehän oikeastaan vieraantumisen aloitin. Kertoa en aio edes vähän.
Minua vain ei hyödytä lukea sieltä ja täältä.
Kaipaisin kontaktia, ihmistä, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia.
... paremmin tilanteen.
Siispä sinä, joka epäilit masennustani, pysy hiljaa, kun et asiasta mitään tiedä.
Ammatti-ihmisten luulisi tietävän sinua paremmin.
Tietty toivoisin, että minulla ei sitä olisi!
Mutta minkäs teet.
Eivät vanhempani hirviöitä ole. Mutta tilanne kotona on vähän hankala ja ahdistava muutenkin, pysyttelen hiljaa niin kauan kuin suinkin.
Pelkään vaan koko ajan, että he saavat tietää.
Elän viidettä vuotta elämääni siten, etten paljasta todellisia tunteitani. Erään tapahtuneen jutun jälkeen aloin olla näyttämättä pahoja tunteita, kotona olen neutraali ilmestys. Siksipä sitä ei näe päällepäin. Monikaan. Ja saa olla niin.
Kaipaisin vain samanlaisessa tilanteessa olevia ihmisiä...
En piilottele enkä peittele enää mut aikanani olin siinä tosi hyvä. Kirjottele jos siltä tuntuu.
[email protected]
jos joku sairastaa VAKAVAA masennusta, niin kyllä muut sen huomaavat..
Ja en tunne ketään alaikäistä jolla olis oikeasti vakava masennus joka ei olisi ollut hoidossa sen vuoksi..ja hoitoonhan kun joku laitetaan niin kyllä siitä holhoojille ilmoitetaan!
Ite oon nyt pääsemässä siitä kolmen vuoden helvetistä ulos..
"pameja--terapiaa--pameja--itsariyritys johon ei reagoitu--lekuri--testejä--psykologi--pameja--lekuri--depislääkkeitä--pameja--depislääkeitä--pameja--uus itsariyritys--suljetulle osastolle--lisää pameja ja muita nappeja--hoitajia ja lekureita kokoaja kimpus..lupasivat että saan syyä depislääkeitä loppuelämäni.."
tollasta rumbaa oon saanu kokee..
että ei pahalla ja en vähättele asiaa mutta
ÄLÄ MENE SELITTÄMÄÄ ASIASTA JOSTA ET TIIÄ..
Älä ite selitä kun et tiedä. Oo onnellinen kun oma masikses huomattiin ja keskity ittes hoitamiseen. Jos sä et satu tunteen yhtään kakaraa jolla on paska nuoruus niin sekö meinaa et niitä ei ole? Sulla voi olla vielä pitkä pätkä kuntoutumista edessä jos pääs on tommoseks menny.
Minä en ainakaan kertonut.....mutta ei se kauan salassakaan pysynyt, sillä ihmisestä kyllä näkee, kun hän on masentunut!
... mun viiltelyni. Mut ei mitään, ei ne mitään tajunnu. Kysy vaan et mistäs noi, ja sano et enää ei saa tehdä, tulee ties mitä tulehduksia. Ja kysyttiin, mikä oli tarkotus. Ei muuta. Eiks se kerro jo jotain et meillä ei tajuta et mulla saattaa olla paha olla, oikeesti.
Olen hoidossa. nyt. Lääkkeiden sanottiin olevan yksi mahdollinen hoitomuoto. Kaikilla on vaitiolovelvollisuus, ei vanhemmille kerrota.
Ja jos esim. psykiatrian polilla tulee ongelma sen kertomisen kanssa, eli "pakotetaan" kertoo vanhemmille, lähden kävelemään ja tulen takaisin ensi syksynä, kun olen oman itseni holhooja, täysi-ikäinen. Minuahan ei kukaan pakota.