Yli vuosi sitten rakastuin..mentiin kihloin ja kaikki meni hyvin.. sitten yksi perjantai hän näki minun juttelevan exäni kanssa.se tuli exälleni raivoamaan että viet naisen jota rakastan..potki autoa,yritti lyödä exääni..
sanoin miehelleni että mene kotiin rauhoittumaa, tuun perässä..
menin pari tuntia myöhemmin kotiin..noh, siitä tuli tappelu, ja turpaan sain.
Rakastin häntä ja annoin anteeksi, syytin itseäni, olinhan jutellut exäni kanssa(nyt tajusin se ei ollut mun vika!!)
se teki humalassa sen uudestaan ja uudestaan..silti rakastin sitä, mutta rupesin viettämään viikonloppuisin aikaa pois kotonta, ettei riitoja syntyisi, tein kaikkeni, että ei riitoja tulisi..
sitten ruvettiin yrittämään lasta..odottelin menkkojen alkua, kun päätettiin että tästä ei tule mitään, erosimme..
sitten tein testin..positiivinen.
tapailimme vaikka yhdessä ei oltukaan, harrastimme seksiä, se vain on hänen kanssa niin hyvää..=)ja muutenki eron jälkee vietetty aika on menny erittäin hyvin.
sain keskenmenon..
nyt olemme kavereita ja "tapailemme" muussakin merkeissä..olin perjantaina hänellä ja menin hänen kaverin kanssa saunaan..mitään ei tapahtunut mutta se tuli raivoamaan että pankaa nyt jne, mut painukaa ulos täältä..ja sit se lähti ovet paukkuen.sit se soitti ja sano välittävänsä musta vieläkin paljon.
no sit saatii sovittua.eikä tuo ollu eka kerta, se rupee raivoamaan aina kun se soittaa ja kysyy missä oon ja se kuulee jonkun mies puolisen, niin sit suututaan..se ei anna hävittää meidän sormuksia tms..
myönnän rakastan häntä vieläkin..mutta yhteistä tulevaisuutta meillä tuskin tulee olemaan, turpaan en ikinä enää halua saada..
en ymmärrä sitä miestä!!
sanoin miehelleni että mene kotiin rauhoittumaa, tuun perässä..
menin pari tuntia myöhemmin kotiin..noh, siitä tuli tappelu, ja turpaan sain.
Rakastin häntä ja annoin anteeksi, syytin itseäni, olinhan jutellut exäni kanssa(nyt tajusin se ei ollut mun vika!!)
se teki humalassa sen uudestaan ja uudestaan..silti rakastin sitä, mutta rupesin viettämään viikonloppuisin aikaa pois kotonta, ettei riitoja syntyisi, tein kaikkeni, että ei riitoja tulisi..
sitten ruvettiin yrittämään lasta..odottelin menkkojen alkua, kun päätettiin että tästä ei tule mitään, erosimme..
sitten tein testin..positiivinen.
tapailimme vaikka yhdessä ei oltukaan, harrastimme seksiä, se vain on hänen kanssa niin hyvää..=)ja muutenki eron jälkee vietetty aika on menny erittäin hyvin.
sain keskenmenon..
nyt olemme kavereita ja "tapailemme" muussakin merkeissä..olin perjantaina hänellä ja menin hänen kaverin kanssa saunaan..mitään ei tapahtunut mutta se tuli raivoamaan että pankaa nyt jne, mut painukaa ulos täältä..ja sit se lähti ovet paukkuen.sit se soitti ja sano välittävänsä musta vieläkin paljon.
no sit saatii sovittua.eikä tuo ollu eka kerta, se rupee raivoamaan aina kun se soittaa ja kysyy missä oon ja se kuulee jonkun mies puolisen, niin sit suututaan..se ei anna hävittää meidän sormuksia tms..
myönnän rakastan häntä vieläkin..mutta yhteistä tulevaisuutta meillä tuskin tulee olemaan, turpaan en ikinä enää halua saada..
en ymmärrä sitä miestä!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
lukee niin ei voi muuta kuin ihmetellä, että mitä helvettiä. "sain turpaani, annoin anteeksi,humalassa teki sen uudestaan ja uudestaan, silti rakastin" voi vittu ja sit ruvetaan yrittämään lasta. Hanki sterilisaatio, idiootti.
mutta kuitenkaan en pyytänyt kommentoida sitä..
mutta kestän kyllänegatiiviset kritiikit, kyllä sen ite tiedän että olisi pitänyt ajan antaa kulua että muuttuko se mies oikeasti vai ei. mielestäni jokainen ihminen ansaitsee yhden tilaisuuden yrittää muuttua, vaikka humala ei mikään teko syy ole, mutta se kyllä antaa lisä potkua tekemään jotain..
sunkin on aivan turha ruveta asiaa tietämättä haukkumaan..! tuskinpa itsekkään täydellinen olet, kukaan meistä ei ole. vai väittääkö joku olevansa..
jokainen ihminen tekee virheitä, onneksi virheistä oppii, ainankin yleensä.
Olen mies ja vaimoni kärsii sairalloisesta mustasukkaisuudesta. Kyseessä on tauti joka ei koskaan parane itsekseen. Lähes aina on kysymys lapsuuden traumoista jotka vaativat huolellista käsittelyä. Ensimmäinen askel on myöntää olevansa sairaasti mustasukkainen. Sitten alkaa lapsuuden penkominen, joko itsekseen tai terapeutin avustamana. Meillä on erittäin hyviä kokemuksia hypnoositerapiasta.
Todennäköiseti vaivasta ei koskaan pääse lopullisesti eroon, mutta sen kanssa voi oppia elämään, JOS TAHTOA ON TARPEEKSI!!! Prosessi on pitkä ja rankka, mutta jos rakastaa, niin palkitseva.