Hei
Ahdistava/vaikea tapahtuma lapsuudessa, voisiko kutsua traumaksi, en tiedä.
Tästä on sinänsä selvitty.
Ongelma on että nyt aikuisena samantyyppiset, traumaan liittyvät asiat tuottavat ahdistusta.
Kun kerron muille ihmisille mikä minua ahdistaa, he eivät näe siinä mitään niin ongelmallista, itseä se kyllä ahdistaa, joskus lujaakin. Syy on se että se muistuttaa niin paljon lapsuudessa kokemaani ahdistavaa tapahtumaa.
Miten tälläisestä oikein pääsee eteenpäin?
Ahdistava/vaikea tapahtuma lapsuudessa, voisiko kutsua traumaksi, en tiedä.
Tästä on sinänsä selvitty.
Ongelma on että nyt aikuisena samantyyppiset, traumaan liittyvät asiat tuottavat ahdistusta.
Kun kerron muille ihmisille mikä minua ahdistaa, he eivät näe siinä mitään niin ongelmallista, itseä se kyllä ahdistaa, joskus lujaakin. Syy on se että se muistuttaa niin paljon lapsuudessa kokemaani ahdistavaa tapahtumaa.
Miten tälläisestä oikein pääsee eteenpäin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Terapiaa tai terapian ja lääkehoidon yhdistelmää. Eli hakeudut hoitoon, jos asia haittaa työssä ja arjessa selviytymistä. Jos muuten pärjäät, niin anna asian olla. Jokaisella lienee omat traumansa, toisilla pahemmat, toisilla lievemmät. Kaikkien ei tarvitse tehdä laskuvarjohyppyjä tai harrastaa syvämerensukellusta. Mutta jos ei uskalla vaikkapa mennä kauppaan tai hissiin, niin asia voi jo haitata elämää.
Pelot voivat olla mitä erilaisempia ja niitä ei aina ympäristö käsitä. Ympäristö käsittää hämähäkkipelon, mutta jos joku ei uskalla vaikka avata kirjeitä huonojen kokemuksien vuoksi (minä), niin se on kallonkutistajia myöten kaikille käsittämätöntä.
Kiitos vastauksesta.
Olen käynytkin psykoterapiassa, toki siinä oli liuta muitakin ongelmia joita käsiteltiin mutta tämä mistä kirjoitinkin niin pääasiassa.
Paraskeino on ilmeisesti vain hyväksyä nämä epämiellyttävät tunteet, ahdistus ym.
Jos alat kamppailemaan näitä vastaan niin jää vain taistelemaan mielensä kanssa.
Ikävähän se on ahdistusta tuntea, mutta jos mikään muu ei sitten auta.
Trauma ja dissosiaatio, nämä diagnoosit sai aikuinen lapsen omasta lapsuudestaan.
Sinua ei ymmärretä. Sepä se ongelma on, että ihminen ei voi samaistua siihen mikä itselle ei ole tuttua tai tuota ongelmia vaan on sokea. Ja ei monetkaan ole perehtyneet ihmismielen salaisuuksiin ja lainalaisuuksiin ja sen vuoksi vähättelevät.