Syy miksi aikido ei toimi

Miksi tuhlata energiaa jos samaan lopputulokseen pääsee vähemmällä.

Mikäli tarjoat mattopainia vastineeksi tehokkaasta itsepuolustuksesta niin eikö se juuri ole perseen tarjoamista "vihulle"? Entä kilpparin treenaaminen? Oletko kenties koskaan harjoitellut kamppailu- ja/tai budolajeja? Suosittelen kokeilemaan eri lajeja ihan käytännössä niin olisi jatkossa edes jonkinasteista kompetenssia kommentoida asioihin. Muutenhan tämä on vain amislaisten lippalakkipäiden huutelua Corollan takapenkiltä. Tosin luulen, että sen jälkeen kun olet kerran kokeillut hokutoryu jujutsua, tiedät automaattisesti kaiken kamppailulajeista, niiden harjoittelusta, niiden historiasta sekä tekee sinusta mestarin eritoten aikidon tuntemisessa.

"Lajit kokoelmina tekniikoita ja periaatteita" ???

Oikeat kamppailulajit eivät ole tekniikkakokoelmia ja sparraus kaikkine valmennuksellisine yksityiskohtineen on nimenomaan keskeinen osa niiden periaatteita.

Esimerkiksi judon suurin uudistus jujutsuperinteeseen oli nimenomaan randorin (eli sparrin) korostaminen ja tekniikkavalikoiman rakentaminen niin että kaikkea harjoitellaan kamppailutilanteessa täysillä. Se on myös yksi suurimpia syitä judon tehoon ja jatkuvaan kehittymiseen. Enemmän kuin jujutsumestari judon perustaja Jigoro Kano oli kasvatustieteilijä ja kamppailulajien valmennuksen edelläkävijä. Judon opettamisessa on puhuttu randorista ja valmennuksellisista harjoitusmetodeista aina yhtä paljon kuin itse tekniikoista. Randori on judon ydin ja tärkein harjoittelumuoto.

BJJ on judon villikkolapsena perinyt saman. BJJ:lle vielä enemmän kuin judolle on ominaista tekniikoiden jatkuva evoluutio: keksitään uutta, kokeillaan sparrissa ja hylätään/omaksutaan/kehitetään sen mukaan kuinka tekniikka toimii kamppailussa. BJJ on myös jatkanyt judon vuosisadan alun haasteotteluperinnettä ja pitänyt vale tudoa eli vapaaottelusparria aina osana lajia ja näin varmistanut että ainakin tietty osa tekniikoista toimii myös sääntöjen ulkopuolella.

Nyrkkeily, muay thai ja paini toteuttavat samaa ajattelua tavoillaan.

Mitään lajia ei voi arvoida sen tekniikkakokoelman perusteella vaan nimenomaan sillä, millaisia kamppailijoita se tuottaa – keskimäärin tai huipputasolla.

Lajeihin jotka ovat vain tekniikkakokoelmia ja joiden tekniikoita ei testata joka harjoituksissa kannattaa suhtautua suurella varauksella.

Et nyt ymmärtänyt. Se, mitä harjoitellaan ja se, miten harjoitellaan ovat toisistaan täysin irrallisia ja vaihdettavissa. Tästä syystä kaikki lajit voidaan pelkistää tekniikoihinsa ja periaatteisiinsa, kun harjoittelumenetelmät riisutaan pois.

Syy siihen, miksi painia ja nyrkkeilyä jiiänee pidetään "parempina" lajeina johtuu yksinomaan harjoitus- ja valmennuskulttuurista. Mieti, jos nyrkkeilyhanskaa ei olis koskaan keksitty, ja ottelemiseen ei panostettaisi paljasnyrkkimatsaamisen "vaarallisuuden" takia.

Kaikkia lajeja voi harjoitella hyvin tai harjoitella huonosti. Sen takia niitä ei kannata arvottaa yksinomaan valmennuksensa perusteella, paitsi jos juuri haluaa harjoittelussaan valmennuspohjaista tuloksellisuutta.

"Et nyt ymmärtänyt. Se, mitä harjoitellaan ja se, miten harjoitellaan ovat toisistaan täysin irrallisia ja vaihdettavissa."

Ei pidä paikkaansa.

Se mitä harjoitellaan liittyy suoraan siihen miten harjoitellaan. Esimerkiksi rannelukolla voi onnistua satunnaisesti bjj:ssä ja judossakin on sallittua kyynerpäälukottaa tai kuristaa seisten (niin että molemmat seisovat). Silti kukaan ei perusta lempitekniikkaperhettään ja ottelustrategiaansa tällaiseen. Esim. rannelukkoista useimmat ottelijat toteavat otteluharjoituksissa vähintään 90% täysin toimimattomiksi. Yksi syistä tähän on se että rannelukkoja ei voi harjoitella yhtä tehokkaasti ja realistisesti kuin koko vartalon kontrollilla tehtäviä hyökkäyksiä isoihin niveliin. Sama pätee kuristuksiin pystyssä vs. matossa. Tekniikka voi olla periaatteessa hyvä, mutta koska siinä on vaikea harjoitella hyväksi se on lopulta huonompi. Miten harjoitellaan määrää mitä harjoitellaan ja päinvastoin.

Tekniikoista tulee hyviä vain jos tekijä oppii niissä hyväksi. Harjoittelumenetelmän seurauksena, evoluution kautta. Tekniikka voi olla toiselle hyvä ja toiselle huono, niistä tulee hyviä jos kamppailija omaksuu ne ja kehittää tuhansien toistojen ja otteluharjoitusten avulla oman tapansa onnistua niillä otteluissa. Ja jos ei onnistu, hylkää tekniikan ja keskittyy johinkin muuhun. Siksi tekniikkaa, ottelijaa ja harjoitusmenetelmää ei voi irroittaa toisistaan tai siirtää suoraan toiselle, saati toiseen lajiin.

Vapaaottelijat ovat toki onnistuneet yhdistämään treenimenetelmiä ja lajitekniikoita, mutta niitä ei vaihdeta lajeista lajeihin vaan lajeista ottelijoille. Tämän tosiasian myöntäminen ja sen mukainen treenaaminen on MMA:ssa arkea ja evoluutio tuo tulokset. Kaikkea testataan koko ajan kamppailemalla.

Teoria ja käytäntö ovat eri asioita. Et voi vain ottaa tekniikkakokoelmaa jostain ja treenitapaa toisesta paikasta. Jos monet itsepuolustuslajien harrastajat treenaisvat yhtä kovaa kuin judossa, painissa tai nyrkkeilyssä, huomaisivat pian että tekniikoista valtaosa ei toimi tai niitä ei vain voi treenata toimiviksi.

Se kuka harjoittelee, mitä harjoitellaan ja miten harjoitellaan ovat yhden saman asian eri puolia ja toistensa syitä ja seurauksia, sidoksissa toisiinsa. Käytöntö on osoittanut että lajin harjoittelijoiden taso kertoo lajista oleellisen. Teoreettinen pohdiskelu tekniikoista aika vähän.

(ja tämä ei muuten liity mitenkään Aikidoon, siellä ei varmaankaan tällaisia pohdita, taitaa olla enemmän perinnehenkistä terveysliikuntaa)

Jepjep... http://fightstate.com/steven-seagal-claims-hes-really-fighting-during-his-demonstrations-im-a-martial-arts-beast/

Mulla on joskus harvoin veltot ranteet ja kaveri saa napattua sparrissa rannelukon. Useimmiten ranteet on tiukat ja kaveri yrityksestä huolimatta epäonnistuu. Silloin sillä kannattaisi olla tosi hyvä kontrolli mun kropasta tai alkaa mennä huonosti... Näin siis matossa. Pystyottelussa rannelukon saaminen on jo todella vaikeaa, enkä ikinä uskaltaisi rakentaa koko kamppailustrategiaani niin epävarman tekniikan varaan. (Tiedän, olen treenannut aikoinaan aikidoa ja sen jälkeen "tehokkaampiakin" rannelukkokaato tekniikoita 4 vuotta, kun en silloin paremmasta tiennyt)

Aikido ei toimi, mutta siitä ei kannata pahoittaa mieltään. Jos toimiva tekniikka kiinnostaa suosittelen poikkeamista jonkun muun lajin salilla, missä myös sparrataan kovaa ja kilpaillaan.

Aikidolla ei myöskään ole mitään yksinoikeutta eettisesti fiksuun kamppailuharrastukseen tai siihen että treenikaverit on mukavia, vaikka näin yrittävät antaa ymmärtää. Pikemminkin päinvastoin. Saleilla missä sparrataan tunnelman on suorastaan pakko olla mukava, jotta homma toimii. Turhien auktoriteettien ym. kukkoilu loppuu vaikkapa kuristukseen, minkä seurauksena kaikki ovat kavereita ja ihmisiksi.

Tervetuloa!