Miten olette kokeneet miesten suhtautumisen pieniin lapsiin? Olen ollut huomaavinani että heti kun sanoo olevansa kahden pienen lapsen yksinhuoltaja niin miehet kavahtavat. Onko alle kahdeksanvuotiaat lapset todella niin pelottavassa iässä olevia ettei kanssani sen vuoksi haluta yhden yön seikkailuja kummempia juttuja?
Moni muuten ihan ok-mies on muutaman tapaamisen jälkeen todennut että ei jaksaisi suhdetta pienten lasten takia, myös sellaiset miehet joilla omia lapsia on. He eivät edes ole tavanneet lapsiani mutta ilmeisesti me pienten lasten yh:t olemme naismarkkinoiden ongelmajätettä. Olenko siis tuomittu yksineloon kunnes lapseni ovat kasvaneet ulos tuosta "hankalasta" iästä??
Kertokaas hyvät herrat mikä pienissä lapsissa pelottaa? Onko teillä jonkinlainen kauhukuva kiukuttelevista ja itkevistä kakaroista? Vai oletatteko ettei suhteessa jäisi pienten lasten takia ns. omaa aikaa vai mikä mättää?? Ovatko "toisten kakarat" teidän näkökulmastanne vain rasitteita joita ei toivota "kaupanpäällisinä"?
Moni muuten ihan ok-mies on muutaman tapaamisen jälkeen todennut että ei jaksaisi suhdetta pienten lasten takia, myös sellaiset miehet joilla omia lapsia on. He eivät edes ole tavanneet lapsiani mutta ilmeisesti me pienten lasten yh:t olemme naismarkkinoiden ongelmajätettä. Olenko siis tuomittu yksineloon kunnes lapseni ovat kasvaneet ulos tuosta "hankalasta" iästä??
Kertokaas hyvät herrat mikä pienissä lapsissa pelottaa? Onko teillä jonkinlainen kauhukuva kiukuttelevista ja itkevistä kakaroista? Vai oletatteko ettei suhteessa jäisi pienten lasten takia ns. omaa aikaa vai mikä mättää?? Ovatko "toisten kakarat" teidän näkökulmastanne vain rasitteita joita ei toivota "kaupanpäällisinä"?
Vastaukset 32
Vanhimmat
...olla, kuin katsella miehiä, jotka ovat idiootteja.Oma lapsi on aina oma lapsi - mies joka ulkopuolelta tulee on vieras. Täytyy miettiä onko se tärkeämpää, että lapset ja perhe voi hyvin (=äiti lapset), kuin se, että oma rakkauselämä voi hyvin. Valitettavaa on, ettei kaikkea voi saada - mutta näinhän tämä elämä menee.
Olen nainen, mutta vastaan silti omien ajatusteni kanssa. Minä nelikymppinen, en ole koskaan kuvitellutkaan voivani/haluavani suhdetta miehen kanssa, joka on yh/jolla on lapsia. Yksinkertaisesti, se ei vaan ole luonteelleni sopivaa. On se sitten ollut mustasukkaisuutta, kypsymättömyyttä, mitä tahansa, ei vaan ole minun juttuni. Ja mielestäni on parempi kun tiedostan asian, kuin se, että edes alottaisin suhdetta tyyliin katellaan...
Samoin se on varmaan ollut niiden miesten kohdalla, joihin olet törmännyt. Onhan paljon uusioperheitä, taikka yh löytänyt uuden kumppanin. Usko vaan, kyllä se sopiva vielä kohdalle tulee. Kaikki eivät ole niin hölmöjä kuin minä, taikka ne miehet joita olet tavannut.
Siihen on olemassa kolme syytä:
1) Mies haluaa luoda perheessään omat säännöt eikä astua valmiisiin sääntöihin.
2) Vieras lapsi on kuin vihollisen silmät ja korvat omassa(?) kodissa. Tietoisuus siitä, että se kertoo kaiken omalle isälleen rassaa mieltä.
3) Omat lapset ovat omat lapset ja muiden siittämien lasten kasvattaminen on omia geenejä ajatellen vahingollista. Esi-isien suuntaan on velvollisuuksia.
Sinulla on jo lapset ja perhe. Miksi haluat siihen uutta miestä sotkemaan kaikkien elämää?
"Omat lapset ovat omat lapset ja muiden siittämien lasten kasvattaminen on omia geenejä ajatellen vahingollista."
Avokin tenava ottaa toisinaan päähän ihan sikana. Voisiko syy olla ihan biologisen luonnollinen? Vieras lapsi on siis vieras lapsi ja tavallaan rasite...
Esimerkiksi leijonauroskin surmaa naaraan aikaisemmat pennut ennen kuin parittelee tämän kanssa...
Ottaa noi omatkin toisinaan päähän ihan sikana..
...tuskin kuitenkaan vakavasti ajattelet että "voi kun noita ei olisi olemassa..." :-)
Kun jäin yksin 2n lapsen kanssa löysin ihanan ja huomaavaisen miehen. Lapseni olivat tuolloin alle kouluikäisiä, mutta ei se tätä poikamiestä hätkähdyttänyt! Sain kyllä muutaman naisen vihat päälleni kun nappasin "heiltä" mukavan miehen, minä, jolla oli jo lapsia!
Eli kun se oikea rakkaus osuu kohdalle niin ei siinä paljon lapset paina, sinähän olet paketti lapsiesi kanssa, ota tai jätä!
Tiedän monta muutakin paria, joissa toisella on ollut jo lapsia ja silti kaikki on mennyt ihan hienosti.
Onnea etsintääsi, ajattele ettei sellainen mies ole rakkautesi arvoinen joka ei sinun lapsiasi hyväksyisi!
Kyllä on olemassa meitä miehiä, joita ei häiritse toisen lapset, pikemminkin päinvastoin.
Katselet ja kuulostelet mitä ympärillä tapahtuu, varmasti löydät vielä sen oikean..
Ei kai siinä mitään ihmeellistä ole, että miehet (ja myös naiset) kavahtavat suhdetta ihmisen kanssa, jolla on lapsia. Yksi tutkija kerran sanoi jossain haastattelussa, että parisuhde on jo muutenkin vaikea asia, saati silloin, kun siihen liittyy "ulkopuolisiakin" henkilöitä.
Siitä olin eniten aikoinaan katkera, kun lapseni isä hylkäsi meidät, että ainakun tapasi miehiä, kaikki keistä olin kiinnostunut kavahtivat sitä että olin yhä. Olin vasta 21 vuotias, ja koin että elämä on nyt tässä. Olin ja kuulemma vieläkin olen todellinen kaunotar. Mallitoimisto oli kiinnostunut minusta ym. Miehet juoksivat ravintolassa perässäni, mutta yleensä kaikkosivat siinä vaiheessa kun kerroin pienokaisestani. Se oli hirveää ja nöyryyttävää. Koin, että sain elinkautisen, vaikka en ollut tehnyt mitään.
Koko yksinhuoltajuus on ollut minulle todella kipeä kokemus ja enkä toivo samanlaista kohtaloa kenellekkään toiselle. Olen nyt kolmekymppinen eli ne nuoruuden parhaimmat vuodet ovat menneet lasta hoitaessa, ja elättäessä. En ole pystynyt opiskelemaan taloudellisten seikkojen vuoksi, ja olen edelleenkin ilman kunnollista ammattikoulutusta. Olin aikoinani todella lahjakkaana pidetty oppilas.
Lisäksi ne lukuisat nöyryytykset mitä olen ihan viranomaistenkin puolelta kokenut - en voi unohtaa niitä koskaan. Toivon että koulussa opetettaisiin tytöille ja pojille enemmän perhe-elämää ja painotettaisiin sitä etenkin tytöille että lapset ovat tarkoitettu avioliittoon, ja että opiskelisivat ensin hyvän ammatin, siltä varalta, että jäävät yksin. Tytöille voitaisiin ihan suoraan kertoa elämän realiteeteista - ja että kaikki miehet eivät kykene huolehtimaan lapsista. Mistään tällaisesta ei puhuta nykyajan kouluissa. Kaikki jätetään perheiden harteille. Ja kaikki perheet eivät pysty vastaamaan tarpeeseen, eikä asia edes juolahda mieleen.
Nyt asiani ovat kuitenkin hieman paremmin. Löysin vuosia sitten miehen, joka välittää lapsestani ja minusta. Olemme avioitumassa, tulevaisuus näyttää valoisalta. Olemme umpirakastuneita.
Ehkä sinullekkin vielä koittaa onni, mutta vinkkinä sanoisin, ettei kannata rynnätä suhteeseen. Siinä vaan satuttaa itsensä, ja silloin lapset kärsii. Jos mies todella haluaa sinut - hän jaksaa odottaa.
Olen itse yh iskä ja minulla on samanlaisia kokemuksia teistä naisista.... Lapsethan on maailman paras asia on ne sitte omia tai vieraitten... Kertokaahan naiset myös mikä meissä yh isissä pelottaa... Olen tutustunut pariin ihmiseen ja sit ku kerroin että on lapsia nii kylläpäs tuli kiire!!! Miksi näin... Halusin vaan itselleni seuraa enkä lapsille...
...odotit? Hankalassa iässä olevat kersat ei oo kovin hyvää valuuttaa sinkkumarkkinoilla. Ei kummankaan sukupuolen näkökulmasta.
Hei,
Ei muuten pelota enään.
Nähty on miten miehet kuolaa perään, mutta kun tulee puhe lapsistani.. niin voi voi.. että kun naisen pitäs olla lapseton... Ja minkä takia minä olen yh? Sen takia että exäni petti minua. Ja miksi petti? Sitä en saanut ikinä tietää.. Mutta niin siinä vaan kävi, että kun otin lapset ja lähdin, hänen pettämisen jälkeen.. menikin exältä elämä alta.. Ei enään pystynyt nauttimaan elämäsätään, kuulemma kun lähdettiin meni pohja elämältä...
En enään ajattele sitä miksi näin käy? Miksi miehet pakenee kun kuulee lapsista. Olen sitä mieltä että sellaiset on kypsymättömiä, omaan napaansa tuijottajia.. jne.. En minä siitä ihmisenä muutu mihinkään vaikka olen yh. Ja olen ylpeä lapsistani. Lapset kuitenkin on paljon tärkeempiä kun joku epäkypsä mies, joka ei uskalla lähteä elämään normaalia arkea.
Matkan varrella on käynyt niinkin että mies on pelästynyt kun olen kertonut lapsistani, sitten kuitenkin myöhemmin ottanut yhteyttä että ei lapset niin paha asia oliskaan.. Ei enään siinä vaiheessa paha asia, kun on ensin useamman naisen kanssa kokeillut suhdetta, ja huomannut joutuvansa pettymään.. sitten ruvetaan arvostamaan normaalia , tasapainosta elämää, missä on rakkautta. Mutta niinhän se kai on että kantapään kautta pitää kaikki oppia.. Tosin kun minua on kerran jonkun miehen puolesta niin alaimaisesti kohdeltu , että lopppuu kiinnostus kun kuulee lapsistani... niin ei tarvitse toista kertaa tulla vinkumaan..
Että tällästä..
Mutta lapseni kasvatan kunnon kansalaisiksi, opetan heille toisten kunnioittamista, arvostamista, vaikka olisimmi erilaisia.
"Miksi miehet pakenee kun kuulee lapsista."
...kiukuttelevat sekä alati jaloissa pyörivät tenavat ei jaksa kiinnostaa miehiä. Eri asia sitten jos ovat omia mutta jonkun toisen kersat... ei ei.
..meidät yh.t on oikeutetusti tuomittu yksinäisyyteen - elämään ilman toisen aikuisen rakkautta ja käytettäväksi seksiseikkailuina?
Uskon kuitenkin, että moni lapsia tehdessään kuitenkin on ajatellut elävänsä puolisonsa kanssa elämänsä loppuun asti - eikä suunnitellut eroavansa parin vuoden päästä....
Leijona voi ehkä olla niin raaka, että surmaa toisen uroksen jälkeläiset, mutta minun lapseni ovat minulle kuitenkin niin rakkaat, ettei heitä vahingoita - joku aivoton pelle.
Olen kyllä kuullut samanlaisia juttuja tutuiltani, mutta minulle on käynyt aina päin vastoin. Kun kerron olevani yh, tuntuu, että miehet oikein innostuvat. Että valmiina lapset ja kaikki. Monet miehet ovat sanoneet, että nainen, jolla on omia lapsia, tajuua elämästä vähän enemmän eikä ole niin omaan napaansa tuijottava.
Herää kysymys miksi olet vielä yh jos kerran miehet kirmaa perässä? Minä ainakin mielummin eläisin hyvässä parisuhteessa ja muodostaisin uusperheen, jos vain löytyisi se hyvä mies. Onhan lasta/lapsia kivempi kasvattaa kaksin kuin yksin. Ja mies pystyy tukee niin paljon naista ja antaa rakkautta vaikkei olisikaan innokas lastenkaitsija. Se antaa kummasti voimia olla äitikin kun saa kerran päivässä pusun poskelle ja ison kunnon halin omalta "äijältä" - niin ja vähän muutakin silloin tällöin...;)
Kai olen yksin (siis ilman miestä) sen takia, että elämä on rouhaissut niin kovasti, ettei enää ole rohkeutta yrittää seurustella vakavasti. Olen toki muutaman kerran yrittänyt (ja ainakin silloin kuvittelin olevani suht vakavissani liikkeellä), mutta kun kumppani ei tunnu olevan se, mitä haluaisi elämänkumppanilta. Edellisellä kommentilla halusin sanoa sitä, että minun kohdallani miehet eivät ole karsastaneet sitä, että olen yh.
Mitäs tuoksua käytät? Jos se on se salaisuus ;)"nauraa makeasti".
No hyvä sulla jos vientiä on siitä huolimatta että on yh. Olen iloinen puolestasi, ja toivottavasti se antaa sinullekkin lisää toivoa, että tulevaisuutta on. Ehkä jonain päivänä paranet haavoistasi ja pystyt aloittamaan suhteen jonkun hyvän tyypin kanssa.
Onko sinulla ollut lapsi säännöllisesti isällä? Sellainenkin voi vaikuttaa, kun pääsee tuulettumaan säännöllisesti. Minulla sitä mahdollisuutta ei ole ollut kun lapsen isä ei koskaan ole välittänyt/kyennyt huolehtimaan lapsestaan. Sukulaisetkaan eivät ole voineet auttaa. Silloin tällöin olen lapsenlikan hoitanut, mutta se on niin kallista puuhaa, ettei niin ole raaskinut usein tehdä.
Tietääkö muuten joku, että pystyykö netin kautta löytämään oikeasti elämänkumppanin? Ja miten se tapahtuu?
Zemppiä kaikille yhille ja kyllä se aurinko joskus paistaa sinne synkimpäänkin risukasaan!
Valitettavasti en voi käyttää mitään hajusteita. Sukulaiset eivät ole koskaan auttaneet lasten hoidossa. Vuosia sitten pakotin lapset menemään isälleen joka toinen viikonloppu yhdeksi yöksi. Se oli minun ainoa vapaa-aika. Toinen lapsista ei ole suostunut menemään isälleen enää vuosiin, toisen henkinen tasapaino ei kestäkään mennä. Koskaan en ole ottanut maksullista hoitajaa. Joskus onneksi ystävä on ottanut lapset, että pääsen tuulettumaan. Nyt elämäntilanteeni on niin rankasti muuttunut, että vapaa-aikaa on. Että pitää vissiin lähteä sitä elämän urhoa etsimään!
Sanoit että elämäntilanteesi on niin rankasti muuttunut että vapaa-aikaa on. Mitä tarkoitat? Ei kai mitään ikävää vaan ole sattunut? Vai tarkoitatko, että lapset alkavat olla vain niin isoja että heillä oma elämä ja kaverit ja niin sinulla enemmän vapaa-aikaa? I hope so.
käyttävät hajuvettä, eli ovatko ne haisevat kaikki yksinhuoltajia. en ihmettele enää, taitaa ukot pötkiä pakoon sitä hajua.
Kun tässä elämässä ei käy niin kuin ihanissa saduissa. Yks kaks huomaatkin olevasi pentujen kanssa keskenään ja yksin kaikkine ongelmine. Ja kun nuo minunkin lapset ovat sieltä vaikeimmasta päästä. Paljoa ei ole lohduttanut sanonta, että niille ne vaikeat lapset annetaan, jotka niitä jaksavat. No minä en ihan loppuun asti jaksanut vaan jouduin turvautumaan yhteiskunnan tarjoamaan rankkaan ratkaisuun... En sen enempää viitsii selittää.
...
tajuan, mistä on kyse. Kaduttaako ratkaisu sinua koskaan?
Ei todellakaan kaduta. Olen tosi kiitollinen, että kykenin tekemään sellaisen ratkaisun. Rakastan lapsiani yli kaiken. Lapseni myös tietävät sen. Meillä halataan ja suukotellaan paljon. Olen onnellinen nähdessäni, että lapsellani on asiat nyt hyvin. Huomisesta en tiedä, sen näkee sitten. Olen ollut myös todella onnekas, että vastaanottava perhe on ihana, ammattitaitoinen, meillä on molemminpuolinen täydellinen luottamus ja kunnioitus. Mutta kun syynä ei ollutkaan alkoholi, huumeet yms.
Ei minua ole koskaan pelottanut yh:n lapset, päinvastoin, pidän lapsista. Yh-naiset ovat itse sellaisia nirppanokkia, että kaikki haluaa vain sen RIKKAAN, eivät taida ajatella muuta kuin miehen rahoja.
Ei minunkaan tallinnan reissuja voi muuten selittää kuin noilla edellämainitsemillani syillä. Minä ja pikkupoikani olemme erittäin kysyttyä "tavaraa" lahden takana. Reissut ovat erittäin kivoja, aina saamme asiallisen kohtelun tallinnassa, sellaista täällä ei saa.
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE !
Ei pidä paikkansa. Mulle on ainakin rahat ihan sama, onko tai ei. Kuhan on sydän paikallaan. Taidat nyt vaan selitellä tekosyin huorissa juoksemista?!
Huorista en puhunut mitään, tuo sana tuli (kai) naiselta. Pidän kaikkia naisia naisina, huorista en tiedä mitään.
Uusi vuosi alkoi , AURINKO PAISTAA , ainakin täällä stadissa, ihan tuntuu ku ois kevättä rinnassa .
Useat miehet eivät halua että naisella on ennestään lapsia edellisistä suhteistaan.
Ja jos jos oikein suoria ollaan niin onhan siinä erittäin suuri ero jos lapset ovat omia, ei siitä mihinkään pääse että jos lasten biologinen isä on joku muu, niin ongelmia tulee helpommin.
Kun kerran lapset eivät ole omia ei niistä välitä samalla tavoin kuin jos ne olisi omia. Tylyä mutta totta.
Eivät ne lapsetkaan hyväksy uutta isäpuolta kovinkaan helposti, varsinkin jos kokelaita on ollut useita.
Vai ottavatko naiset mielellään sellaisen miehen jolla on valmiiksi jo liuta lapsia huollettavanaan.
Epäilen vain.
Ottaisin itse mieluiten juuri miehen jolla olisi omia lapsia. Olisi sitten lähi-isä tai etä-isä. Olisi sillälailla paremmin balanssissa sitten niinsanotusti lahkeet kummallakin.Tietäis kumpikin mitä se elämä lasten kanssa on.Paras olisi siis lähi-isä. Niitä on vain niin vähän, kun ei ole vastaan kävellyt. Miehillä menee siinämielessä varmaan "paremmin" eron jälkeen, että pystyvät helpommin luomaan uuden suhteen, kun siihen on paremmin mahdollisuuksia.
samaa mieltä, tuntuu että miehillä menee paremmin "markkinoilla" eron jälkeen, varsinkin jos lapset asuvat äidillä. Vai eikö naiset niin välitä onko miehellä lapsia entisestä suhteesta...