siltänne enemmän positiivista palautetta vaiko mollauksia?
Voitteko luottaa läheisiinne?
Voitteko kertoa vanhemmillenne henkilökohtaisia asioita niin, ettei tulisi heti negatiivista kommenttia. Kertokaa esimerkkejä. Itse en pysty kertomaan mitään negatiivista asiaa vanhemmilleni, koska heti tulee isku vasten kasvoja ja masennun entisestään. Vanhempani sanoo vain:" Olet kuin XX" verraten minua suvussa eläneeseen mielisairaaseen, vaikka minulla ei edes ole sellaisia oireita eikä sellaista diagnoosia kuin tuolla edesmenneellä henkilöllä oli.
Olen oppinut varomaan sanojani ja kertomisia joten tiedän jo tasan tarkkaan, mitä asioita ei voi edes vanhemmalle kertoa. Hyvin helposti tulee henkisestä remmistä vasten kasvoja.
Sen saman mollauksen ja negatiivisen kommentin, jonka saat vanhemmaltasi, menee myöskin lähisukulaisesi jonkun tietoon, saat kohta kuulla lähisukulaiselta vanhempasi kertoman negatiivisen asian sinusta kahvipöydässä ( näin meillä ainakin menee..... on todella kurjaa kun nämä ko läheiset eivät pienimmässäkään määrin itse ryhdy huomioimaan masennuspotilasta positiivisella tavalla, vaan aina kokkareita niskaan ja oikein tuutin täydeltä ).
Siis, kertokaa kokemuksia.
Elämä olisi ihanaa, jos joku lähisukulainen arvostaisi minua ihmisenä.
Voitteko luottaa läheisiinne?
Voitteko kertoa vanhemmillenne henkilökohtaisia asioita niin, ettei tulisi heti negatiivista kommenttia. Kertokaa esimerkkejä. Itse en pysty kertomaan mitään negatiivista asiaa vanhemmilleni, koska heti tulee isku vasten kasvoja ja masennun entisestään. Vanhempani sanoo vain:" Olet kuin XX" verraten minua suvussa eläneeseen mielisairaaseen, vaikka minulla ei edes ole sellaisia oireita eikä sellaista diagnoosia kuin tuolla edesmenneellä henkilöllä oli.
Olen oppinut varomaan sanojani ja kertomisia joten tiedän jo tasan tarkkaan, mitä asioita ei voi edes vanhemmalle kertoa. Hyvin helposti tulee henkisestä remmistä vasten kasvoja.
Sen saman mollauksen ja negatiivisen kommentin, jonka saat vanhemmaltasi, menee myöskin lähisukulaisesi jonkun tietoon, saat kohta kuulla lähisukulaiselta vanhempasi kertoman negatiivisen asian sinusta kahvipöydässä ( näin meillä ainakin menee..... on todella kurjaa kun nämä ko läheiset eivät pienimmässäkään määrin itse ryhdy huomioimaan masennuspotilasta positiivisella tavalla, vaan aina kokkareita niskaan ja oikein tuutin täydeltä ).
Siis, kertokaa kokemuksia.
Elämä olisi ihanaa, jos joku lähisukulainen arvostaisi minua ihmisenä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse olen vastaavista syistä katkaissut kaiken yhteydenpidon vanhempiin ja muuhunkin sukuun, liian rankkaa tuollainen on ei-masentuneellekin.
Tismalleen, jos kärsit, ei ole mitään syytä olla jättämättä ihmisiä, jotka haittaa vointiasi. Itse katkaisin välit kaikkeen haittaavaan, ja hankin tilalle parempia ihmisiä. Jos älyä riittää, ei se ole sen monimutkaisempaa. Harmillista, jos olette kahleissa vanhempiinne niiden surkeilla opetuksilla, kuten että ne sinun luojat on tärkeitä, vaikka kuinka ovat sinua kiduttaneet. Surkeat vanhemmat saa ja pitää jättää, ei kukaan ansaitse lapsia, joka niitä ei kykene kasvattamaan.
Jo melko nuorena tajusin, ettei vanhemmilleni kannata kertoa mitään syviä tuntojaan, sillä ennemmin tai myöhemmin he tulevat käyttämään sanomaani itseäni vastaan ja ainakaan mitään ymmärrystä tai apua en ongelmiini saanut. Niinpä kovetinkin itseni turraksi ja pärjääväksi tasapaksuksi köntiksi, mitä en missään tapauksessa suosittele. Etsi joku perheesi ulkopuolinen keneltä voit saada kaipaamaasi tukea ja keskusteluapua, jottet aiheuta itsellesi vielä enemmän pahaa oloa kieltämällä ja kätkemällä tunteesi ja ajatuksesi. Valitettavasti joiltain vanhemmilta näyttää tyystin puuttuvan empatiakyky ja sosiaaliset taidot, ja lapsihan siitä joutuu kärsimään.
Ohje: Mieti paljon. Tarkkaile ja tutki tilannetta. Kehityt pian vanhempien sanojesi yli. Suutu heille, ole vihainen, se on motivaatio.
Olen saanut vanhemmiltani ja sisaruksiltani koko elämäni paskaa niskaan. Olisin halunnut puhua ja selvittää heidän kanssaan asiat, mutta se ei onnistu. Asiat kielletään tai puhutaan ympäripyöreitä, joten en ole missään tekemisissä heidän ja muun suvun kanssa.
Kohdallani tilanteeni tekee erityisen vaikeaksi se, että jäin kauan sitten sairaslomalle mielenterveyssyistä, enkä ole hyötynyt mistään avusta, vaikka olen ollut vastaanottavainen. Ongelmani ovat vaikeita, joita jo ensimmäinen tapaamani psykiatri valitti. Lisäksi uskon, että olen muutenkin erilainen, jolla on negatiivinen vaikutus. Ihmiset eivät siedä erilaisuutta edes terveydenhoidossa, niin yritäpä päästä eteenpäin.
En ehtinyt saada ammattia ja päästä työelämään, joten pitkä aika työelämän ulkopuolella ei herätä uskoa ja luottamusta parempaan. En myöskään ole saanut elämääni juuri uusia ihmissuhteita. Toivoisin kovasti muutosta, mutta vaikeaa siihen on uskoa. Olen mennyt vain huonompaan suuntaan.
Mä en usko mitään, mitä täällä kirjoitetaan. Olis kiva saada kommentti Suomi24:n omistajilta, että onko kirjoittelu täällä niiden mielestä muka normaalia. Minusta ei. Väittivät oikein telkkarissakin, että tällä foorumilla muka on asiallisiakin palstoja joilla on asiallista keskustelua, no mistähän syystä minä en ole koskaan nähnyt täällä Suomi24:ssa yhtäkään keskustelupalstaa jossa keskustelu olis normaalia.
Enkä tasan tarkkaan kerro täällä mitään läheissuhteistani. Joku raja uteliaisuudellakin.Ihme porukkaa kirjoittelee täällä, että muka ihmisten pitäis katkaista välit sukulaisiinsa ja muuta outoa. Puhutteko edes rehellisesti itsestänne, vaiko esitättekö netissä muita, täällähän kun sellainen lienee helppoa, kun naamoja ja nimiä ei näy... Uskomattomia tarinaseppoja koko Suomikakkosnelosfoorumi täynnä!
Vielä ei ole masennusta, mutta näitä palstoja lukemalla varmasti voi masentua.