Voiko pessimististä tulla optimisti?

Sellaisiakin tutkimuksia on,että positiivinen tai negatiivinen asenne olisi jkv. perinnöllistä, mutta niinhän kaikki.Kirjakaupat ja kirjastot ovat pullollaan itsehoito- ja elämäntaito-oppaita.Ko.laisilla kursseilla jotkut hankkivat elantoa itselleen Suosittelen jonkin kurssin käymistä. Otat niistä itsellesi sen, mikä sopii. Älä tee tarjotuista opeista uskontoa itsellesi. -Kansalaisopistoissakin on väilllä tällaisia kursseja. -Ja asiat eivät mustavalkoisia. Jos lisäät muutamiakin plussia ajattelusi ja tunteisiisi, sekin on jotakin.

Ihminen on pohjimmiltaan sellainen kuin on. Omia ajatusmalleja voi tietysti muuttaa, mutta se tapahtuu vain tapauskohtaisesti ja asia kerrallaan, ei yleisellä tasolla. Itse olen saman tapainen tyyppi kuin aloittaja, enkä tahdo millään nähdä mistään asiasta mitään muuta kuin korkeintaan realistisen muutoksen. Ja harvemmin suunta on mairitteleva tänä päivänä.

Ihmettelen ylioptimisimia enemmän kuin mitään muuta asiaa maailmassa. Miksi pitää valehdella itselleen? Jos joku asia ei ole kondisessa niin ei se siitä ajattelumalleilla muuksi muutu. Asialle täytyy siis tehdä myös jotain.

Jos joku näkee tämän heken Suomen tilanteessa jotain positiivista, niin sen kuin vain. Jos se optimistinen näkymä on yhtä kuin helvetin kovat haasteet, niin silloin on osunut aivan oikeaan. Asia on kylläkin niin, että ne jotka väkisin vääntävät kaikki pielessä olevat jutut pelkiksi onnistumisiksi, saavat aikaan vain takaperin menoa. Ja sehän johtuu juuri siitä että kaikki on perustunut silloin valheeseen, ei realistiseen tilanteeseen. Suomen hallitus on tehnyt köyhimmälle kansanosalle juuri näin. Ja porukka luulee, nimenomaan luulee, että ne toimet vetävät meidät suosta. Eivät vedä, siihen tarvitaan ihan muut konstit kuin eläkeläisten kurittaminen.

Pessimismi on luonteenominaisuus jota tulee vastaan todella harvoin, jos ollenkaan. Eipä tule mieleen että olisin varsinaista pessimistiä koskaan edes tavannut. Johtuisiko siitä, että sellaiset tyypit jättävät uppoavan laivan aivan ensimmäisenä? Realismi ja pessimismi sotketaan todella monesti toisiinsa, koska molemmissa otetaan huomioon myös asioiden huonot puolet. Ja yleensä, vastoin yletöntä optimismia, niitä on melkein enemmän kuin pelkkiä positiivisia.

Yhteenveto on siis se, että yletön positiivisuus tai pessimismi eivät ole mitään eteenpäin vieviä voimia. Katsokaa nyt vaikka Stubbia. Äijä pelleilee kännykkänsä kanssa kuin jokin vitun klovni. Se on sitä "positiivisuutta" parhaimmillaan. Realisti ymmärtää, että se kaikki on vain pelkkää hämäystä ja pintaa.

Minä elin pessimistin kanssa yli 20v ja realistisen optimistin kanssa lähes viisi vuotta. Ja voin sanoa että pessimistinen kanssa eläminen on raskasta ja kuluttavaa.

KETJUN ALOITTAJALLE:ihan hyvän ketjun aloitit, mutta ilmeisesti väärälle palstalle. Ehdotan, että aloittaisit saman vaikka ikäryhmäpalstalle. Ja kun minä en kirjoita inne viestiä, ehkä nämä trollit antavat olla ketjun rauhassa.

ikäyhmissä 40 v. on 8.9.15 aloitettu samanlainen ketju. Siihen on tullut yksi hyvä pitkä viesti. kannattaa käydä lukemassa. mitä sen jälkeen tapahtui, no siellähän näette.

Mielestäni sanat pessimisti ja optimisti eivät kerro mitään, ne ovat jotain tuulessa huojuvaa, eivät konkreettista.

Itse käyttäisi ilmauksia passiivinen - ratkaisuja hakeva. Nämä siis ovat ne ääripäät. Ihminen voi olla oppinut lapsuudenkodistaan passiivisen asenteen, alistumisen, kaiken vain annetaan tapahtua eikä tajuta, että itse voi vaikuttaa omaan elämään. Kun ihminen tajuaa, että tuo on ihan pepusta, hän voi muuttua aktiivisemmaksi, hakea ratkaisuja. Kaikkeen ei voi vaikuttaa. Mutta johonkin voi ja tulokset vaikuttavat mielialaan.

Tämän kokeneena sanoisin, että tuollaista passiivista elämänasennetta markkinoivien vanhempien (jos yleensä vanhempia on) lapset pitäisi ehdottomasti ottaa huostaan ja siirtää kasvatettaviksi jonnekin muualle.

Kuuleppa. Juuri kun saat itsesi voimaan paremmin, saat iskun vasten kasvoja ja menet jälleen vuoteen omaksi peräti. Pidäppä mielessäsi, niin ihmiset ovat todella kateellisia hymyilevälle ja iloiselle ihmiselle. He haluavat iskeä sinut alas mahdollisimman äkkiä.

"Itse käyttäisi ilmauksia passiivinen - ratkaisuja hakeva."

Nuo ovat hyviä ilmaisuja mielestäni. Tuosta nimeomaan on nimittäin kyse. Monesti ratkaisut ovat sellaisia ettei pelkkiä positiivisia puolia edes ole, eikä voi ollakaan. Ja hyvin monesti asiat ratkeavat sekä passiivista että aktiivista vastaan, mutta harvemmin jälkimmäistä. Olisiko täydellinen pessimisti, eli passiivinen tyyppi myös yhtä kuin luovuttaja?

Erittäin hyvä keskustelun aihe. Jos on liian pessimistinen ja lakkaan yrittämästä. Vaikka olisi luontaiset lahjat tulla hyväksi urheilijaksi tai muusikoksi ja aina vain ajattelisi: kilpailu on kovaa, aina löytyy hän joka kiilaa edelle, ei minun kannata edes yrittää. Jos lahjat, niin täytyy ajatella, että aina voi joku mennä edelle, mutta on myös mahdollista että onnistun ja pääsen huipulle. Yritän ja teen parhaani. Kyllä luonteen pessimismillä ja optimismilla on vaikutusta itsetuntoon ja sen pohjalta ihminen paljolti toimii.

Olen iloisesti yllättynyt siitä, kuinka paljon keskustelua ja mielenkiintoisia kommentteja aloitteeni on herättänyt. Pessimistinä/realistina oletin, että kovin moni ei vaivautuisi viestiini vastaamaan tai antamaan asiallisia vastauksia. Onneksi olin väärässä.

Ennen kuin edes yrittää aloittaa elämäntapamuutosta (pessimististä optimistiksi) täytyy selvittää muutama asia.
Onko tällainen muutos mahdollinen? Keskustelussa näkyi olevan mielipiteitä puolesta ja vastaan. Itse päädyin tekemään johtopäätöksen, että ehkä se on joillekin mahdollista. Luonteenlaatu on osittain perittyä ja osittain opittua. Ehkä tätä opittua voisi harjoittelulla muuttaa. Ainakin toivon niin.

Muutos on mahdollinen vain, jos on selvillä siitä mitä ja miksi on tekemässä. Täällä alettiinkin jo keskustella siitä, mitä positiivisuus oikeastaan on. Huomasin, että asian voi tulkita monella erilaisella tavalla. Huomioni kiinnittyi tällaisiin näkemyksiin: "miksi valehdella itselleen", "väkisin vääntää kaikki pieleen mennyt onnistumisiksi" ja "optimismi perustuu mielipiteisiin ja valheisiin".
On totta, että pieni osa ihmisistä vaikuttaisi olevan ns. ylioptimistisia, joilta realismi saattaa unohtua. Toisaalta, on olemassa myös ylipessimistisiä ihmisiä. Tällainen ihminen saattaa myös valehdella itselleen, vääntää väkisin hyvin menneet asiat epäonnistumisiksi, tai sivuuttaa ne ja huomaa vain huonot puolet asioissa. Eihän sekään ole realismia, vaan perustuu mielipiteisiin ja valheisiin. Mielipiteeseen siitä, mikä on hyvin ja mikä huonosti.
Joku käytti asian selittämisessä hyvin sanoja passiivinen-ratkaisuja hakeva.

Mielestäni paras olisi löytää jonkinlainen kultainen keskitie. Ei ole hyvä olla ylioptimistinen haihattelija, joka kulkee pää pilvissä näkemättä ongelmia missään. Ei ole myöskään hyvä olla ylipessimisti, joka huolehtii itsensä sairaaksi pienistäkin vastoinkäymisistä. Pessimistinex tiesi kertoa, että pessimistin kanssa on raskasta elää ja on oikeassa. Myös pessimistin itsensä on usein raskasta elää pessimistin kanssa. Näin ollen olisi kaikkien, etenkin pessimistin itsensä kannalta parasta, että pessimisti onnistuisi muuttumaan edes hieman optimistisemmaksi, jos se on mahdollista.


Tästä päästäänkin takaisin alkuperäiseen asiaan . Kun nyt on perusteltu miksi, niin nyt pitäisi vielä ratkaista "miten". Se onkin varmaan kaikkein hankalin osuus. Keskustelun alkupuolella sainkin jo ihania, konkreettisia vinkkejä tähän kysymykseen. Jokin kurssi voisi tosiaan olla mielenkiintoinen ja itseopiskelu varmaan kaikkein tärkeintä. Ei pelkoa realiteetin tajun menetyksestä. Myös kolikonkääntöpuolella oli tosi hyviä neuvoja.

Oikeastaan mietinkin nyt, miten ihmeessä saisin tämän tärkeän asian onnistumaan. Aikaisemmat yritykseni elämänlaadun parantamiseksi ovat aina tuntuneet epäonnistuvan ennemmin tai myöhemmin (voi johtua pessimismistä). Siksi tuntuu heti alkuun hieman toivottomalta aloittaa muutosta, joka on mielestäni tärkeämpi ja hankalampi kuin muut ovat olleet. Jotainhan tässä täytyisi kuitenkin yrittää.

Onnistuisikohan paremmin jonkinlaisena projektina, asettaa tavoitteet ja palkinnot? Mutta enpä oikein tiedä, mitä voisi laittaa tavoitteeksi, enkä palkinnoksikaan. Ehdotuksia? Toisaalta en tiedä, olisiko sittenkin parempi yrittää ilman sen kummempia tavoitteita, koska niistäkin saattaa muodostua turhaa stressiä, joka ei helpota asiaa.

Huh, tunnen olevani eksyksissä jo lähtöviivalla. Ehkä mietin asioita liian monimutkaisesti, en tiedä. Toivottavasti joku jaksaa vielä kertoa mielipiteensä, ehkä se selkiyttäisi asiaa.

Nyt lienee viisainta jättää asian pohtiminen hetkeksi. Ehkäpä löytyisi vaikkapa joku komedia katsottavaksi...

Ei ole välttämättä kyse siitä, onko realististi vai haihatteleva opitimisti.Kyse on muun muassa omista ajattelumalleista ja uskomuksista. Siellä voi olla kielteistä olotilaa ylläpitäviä juttuja. Lisää liikuttavia käytännön ohjeita. Mene neuvottelemaan lyhyestä kogniivisesta terapiasta.(ks.netistä kognitiiviset terapeutti, ovat psykologeaj) Siinä voit tutustua omaan tapaasi ajatella. Voit ihan itse päättää, pidätkö yllä entisiä ajatusmallejasi.Kukaan ei muuta sinua.

Puhutko yrittäjyydestä vai palstan aiheesta? Mitä tarkoittaa käsite "jatkaa yritystä", ei se ainakaan suomenkieltä ole, sori. Enkä nillitä mitään, en vaan halua ottaa kantaa aiheisiin, jotka eivät minua kiinnosta ja johon en halua itseäni sotkettavan.


Positiivisesti elämään suhtautuvat ja negatiivisesti elämään suhtautuvat ihmiset on kaks eri asiaa, jos puhutaan palstan aiheesta eli mielenterveydestä eli palstasta jolla olen. Verrannollisesti: jos positiivisesti elämään suhtautuvalla on yksi viineri ja kahvia kahteen kuppiin kahvia, positiivisesti suhtautuva ajattelee, että ihanaa minä saan sentään viinerin ja kahvia ja jos mulla on kaveri siinä vieressä voin vaikka puolittaa sen viinerini ja juoda vain yhden kupin kahvia, kun taas negatiivisesti elämään suhtautuva ajattelee, että onpas kuivahtanut viineri ja kahvikin on huonoa ja jääkööt pannuun. Itse olen todennut, että ihmiset joilla on helppo elämä ovat aina tyytymättömiä kaikesta. Maailman voi kaataa vääränvärinen kynsilakka tai se, että joku toimittaja ei pysty toimittamaan oikeanväristä sohvaa sisustustaan kuusi kertaa vuodessa vaihtavilla. Muissa ihmisissä kiinnostaa vain se, että missä he ovat työssä tai mitä tienaavat tai että mitä hyötyä heistä olisi, jos heidän kanssaan sosiaalistuisi. Oikeasti kuitenkin sellaisilla ihmisillä on kaikkein eniten psyykkisiä ongelmia ja vähiten oikeita ystäviä, ei niitä kukaan kadehdi. Eri asia on sitten realismi: on realismia sanoa, että kaikki ihmiset eivät ole tasa-arvoisia ja että kyllä köyhien ihmisarvoa kustaan linssiin tässäkin niinsanotussa "hyvinvointiyhteiskunnassa". On tekopositiivisuutta ja inhimillistä positiivisuutta. Väittäisin, että aidosti positiivisella tavalla elämään suhtautuva ihminen ajattelee aina muista hyvää. Se ei ole huono ominaisuus, koska tottakai siinä suojaa myös itseään ja hulluksihan siinä tulisi, jos alkaisi ajatella kuinka täynnä k*sipäitä tää maailma oikeasti onkaan. Siis k*sipäitä. Ei kukaan ole niin tyhmä, etteikö tietäisi, että vaikka Syyrian sodat ja Irakin sodat ja Ukrainan urpoilut ja Unkarin natsismi olis kitkettävissä heti. Mutta well: ihan oikeast ahneet ihmiset EIVÄT halua sitä, he hyötyvät kärsimyksestä.


Miten olla positiivinen? No v*ttu siten, että ei usko sanaakaan mitä täällä lukee! Mun neuvo.

Jos aloittanut haluaa keskustella yrittäjyydestä, menkööt vittu muualle. On täällä muitakin palstoja.

Hei, ajattelen olevani lähempänä pessimistiä
Näen helposti epäkohdat, mutta haluan myös muuttaa niitä. Minusta tuntuu usein, että (yltiö-) positiiviset ovat useammin tyytyväisiä tilanteisiin eivätkä sen varjolla tee asioille mitään. Syövät kermat kakun päältä ja viis siitä jos pohja jää syömättä. Jos joku asia on huonosti, jääköön toisille asian korjaaminen. Tästä huolettomuudesta olen kyllä usein kateellinen.