Ujous, ahdistus, sos tilanteiden pelko....

Hei. Tässä pari omaa ajatustani:

- Kuinka onnellinen olet elämäntilanteessasi? Pääsetkö toteuttamaan itseäsi?
- Millaiset ovat kaverisuhteet? Onko sinulla yhtään bestistä?

Olen itse sitä mieltä että mainitsemasi pelot voivat johtua siitä että ihminen on tavallaan olosuhteiden uhri, "victim of circumstances".
Eli jos ei ole hyviä kavereita keiden kanssa synkkaa, ja tuntee esim. olevansa väärällä alalla, niin sitä voi helposti masentua.
Jaksamisia!

Juu ei noita lääkkeitä kannata alkaa käyttämään. Yleensä käy niin, että korjaavat yhden ongelman ja aiheuttavat kaksi muuta.

Itse olen aika huomaamaton ihminen joidenkin seurassa, mutta siihen olen voinut vaikuttaa edes sillointällöin puhumalla ns. kahdenkesken. Isoissa porukoissa en sitten tykkääkään puhua, koska tuntuu etten saa ääntäni esiin.

Toiveena olisi joskus löytää joku samanhenkinen ihminen jonka kanssa viettäisi aikaa.

Ssri

Ei se ongelma mene pois jos syöt lääkkeitä, se ongelma on korvien välissä, ei se lääkkeillä poistu. Paras lääke on sopivassa määrin siedätys tilanteisiin.

Itellä meni parempaan työelämässä. Itsenäinen työ jossa ei tarvitse muiden kanssa olla mutta työkavereita oli joita koitti aina tervehtiä. Ja jo se pelkkä tervehtiminen piti yllä siedätystä. Nyt taas työttömänä huomaa kun menee vähän hankalammaksi taas olla muiden seurassa. Ääni ikäänkuin jäätyy, ei tule ulos. ja jos tulee niin värisee ja jää pieneksi, itsekin saattaa täristä.

Mut mulla auttaa syvähengitys. (Keskity, rauhoitu, sulje silmät, hengitä. Ei ole mitään hätää.) Keräilee itsensä, kun keskittyy vaan hengittämiseen ja sit vaan menee mukaan tilanteisiin. Kun tilanne menee ohi on vaan iloinen siitä, että sai asian kysytyksi/suoritetuksi. Ja vähän tuntuu aina pöhkölle miten niin yksinkertaiset asiat voi olla joskus raskaita ja kovantyöntakana. Mutta kotoota pois menoon tarvitsen silti vielä jonkin syyn. Ja jos mitään ei tule mieleen jumitan kotona. Sitten kun säinät kaatuu tai tuntuu että ei saa happea on hyvä lähte ulos kävelylle..kävelee nii kauan kunnes on hyvä taas. se auttaa. ulkoilu auttaa ahdistukseen. mutta lähteminen ulos ei ole niin helppoa yksin. Olis ees koira niin olis tekosyy. mutta kun on allerginen niin ei oo ees sitä.

*seinät ei säinät xD

sosiaalisten tilanteiden pelkoa voi hoitaa kun vietät aikaa ystävien kaa ja huomaat ettei ne hylkää sua. Itekin mietin mitä muut ajattelee mutta ystävät on auttaneet ettei ajattele itsestään negatiivisesti. Voi ajatella ettei voi olla paska ihminen kun ystävät viihtyy sun seurassa

Sosiaalisten tilanteiden pelko johtuu useimmiten huonosta itsetunnosta.
Kun ei arvosta itseään, eikä tykkää itsestään, pitää itseään huonona, niin tulee mietittyä, mitä mieltä muut ovat, kelpaanko heille tällaisena kuin olen, jne.
Kun pitää itseään huonona tai epäonnistuneena, luulee turhaan, että muutkin pitävät, vaikka ei se niin ole.
Enemmän uskoa ja luottoa itseä kohtaan, itsensä hyväksymistä, niin sosiaaliset tilanteetkin muuttuu helpommiksi.
Kun hyväksyy itsensä, huomaa hyvin pian, että kyllä ne muutkin hyväksyvät.