Oravanpoikasia otettu, emo kuollut

No mitä murheita sulle nytten on eteen tullut?

Mun rakas kurre kuoli tapaturmaisesti kesälomareissulla. Kurreni painoi kesäkuun lopulla 89 g ja heinäkuun alkupuolella jo reilu 130 g. Ja, kun kurre menehtyi, niin painoa saattoi olla jo noin 200 g. Kurre oli mun elämän suola elämänjanoinen ja eläinrakas kuin olen. Mun vanhempi lapsi sanoi, ettei kurre viihdy häkissä ja näinhän se oli. Ja, kun vieraalla maalla oltiin, niin annoin kurren sitten vapaana juoksennella ja, kun tapaturman jälkeen eläinlääkärille soitin, niin el. sanoi, että kurrellani oli maailman huonoin säkä. Kurre kuoli sillä tavoin, että pentu oli ostanut halppiksesta itselleen pari valokuvakehystä eläintensä kuvia varten ja kurrepa ketteränä viipeltäjänä hyppäsi sohvan käsinojalle lojuneiden kehysten päälle ja sai raamit niskaansa ja tämä oli sitten tervemenoa rakkaalle oravallemme. Ihmisemo meinasi saada slaagin ja kiisi tapahtuneen jälkeen lekuriin ja järkytyksen takia eli sivuraiteilla seuraavat viikot. Vinkkinä teille, jotka rakastatte oravia. Hankkikaa aina heti, kun mahdollista kunnon häkki ennen kuin päästätte kurrenne luontoon. Ja sanoipa kunnaneläinlääkäri minulle niinkin, että olisin aivan hyvin kurren saanut pitää, kun kerran oli jo hyvin kesyyntynyt.

Mulla oli vaikeuksia oravani äkillisen kuoleman jälkeen. Tapaturman jälkeen orava kuoli nopeasti. Minulla oli lapsena lähes aikuiseksi saakka useammanlaisia eläimiä eikä ihmisjärki ole tahtonut riittää tähän menetyksen ymmärtämiseen. Aina aiemmin eläimeni ovat eläneet suhteellisen pitkään. Oravanhoito oli minulla pitkäjänteistä ja aivan oikeanlaista, mutta huomasin kyllä, että joutuesaan jostain syystä muusta poikueesta ja emostaan eroon, niin oravanpoika oli satuttanut itsensä. Ja todella on totta se, että oravaa on vaikeata hoitaa. Jos olisin kovanaama, niin nipsun menetys ei olisi koskenut lainkaan. Satun olemaan tavattoman eläinrakas ja luonteeltani olen hyvin herkkä. Asun Etelä-Pohjanmaalla, joten täältä olisi ollut liian pitkä matka Korkeasaareen. Oravanpoikasta, kun en ensimmäisinä viikkoina jättänyt yksin kahta tuntia kauemmaksi. Jos jollakulla on oarvanpoikasia tai kesyjä metsänoravia, niin mielelläni kuulisin ko. asioista. Oravaa en ala enäää ikinä kasvattamaan enkä hoitamaan.

Oravat tykkää villasukasta, jossa se voi yöpyä, mutta kahdella suuaukolla.