Narsisti ja kuulija

"eivätkä narsistit kaipaa empatiaa, vaan inhoavat sitä, koska se on kutakuinkin samaa kuin rakkaus, jota he inhoavat."

Miten perustelet väittämäsi?

Voi toki olla aina olemassa maailmassa kaikenlaisia poikkeuksia asiassa kuin asiassa, niinkuin voi olla ihmisiä, joilla on kolme kättä.
Mutta ensimmäisen oivalluksen asiasta sain Sam Vakninin videoista ja kirjoituksista. Ja tuntemani narsistit reagoivat juuri niin. Ovat jopa sanoneet, etteivät kaipaa mitään empatiaa tms. ja reagoivat melko aggressiivisesti ja torjuvasti rakkauden ilmauksiin.
Tietynlaista "sääliä" tai huomiota narsistit kuitenkin kaipaavat, mutta eivät varsinaisesti todelliselle sisimmälleen, vaan sen peittämiseksi. Sitä varten he usein luovat niitä sosiaalisia piirejä, joissa voivat tuoda esiin valheellisen kuvan itsestään, jota mielikuvaa kohtaan ihmiset sitten tuntevat sääliä. Tämä on sitä "narsistista lähdettä", jota narsisti kaipaa, jottei hänen tarvitse kohdata todellista itseään. Voihan tuotakin joku nimittää empatiaksi, mutta kyseessä ei ole todellinen empatia. Narsisti usein joutuu raivon valtaan, jos joku osoittaa rakkautta ja empatiaa hänen todellista itseään kohtaan.

En nyt tänne nettiin jaksa perustella asiaa tämän pidemmälti, kun on muutakin tekimistä, ja asia on hieman monimutkainen ja ottaisi aikaa ja voimia kirjoittaa. Asia selviää eri näkökannoiltaan lukemalla kirjoja ja katsomalla videoita narsismista. Tietoa on olemassa jo paljon varsinkin englannin kielellä (monilta tahoilta, ei pelkästään Sam Vakninin kirjoituksia. otin sen nyt vain tunnetuimmasta päästä esimerkkejä tähän.)

Se, että ihminen voi luulla muilla olevan saman tiedon kuin itsellään, liittyy muihin ilmiöihin kuin narsismiin.
Tähän aiheeseen en vastaa enempää.

Kiitoksia kohteliaimmin mielenkiinnosta aiheeseen.

Tuli vielä mieleen, että ilmiö on siitä monimutkainen, kun narsistilla voi toisaalta olla niitä suurellisia haaveita täydellsestä rakkaudesta jne.
Joten voi heitä joitakin teoriassa kiinnostaa rakkausaihe, mutta käytännössä eivät anna tai ota vastaan rakkautta...aitoa rakkautta.

Lisättäköön vielä...
Jos toinen on luullut toisesta tai toisen asiasta väärin, ja toinen puhunut jotakin ikäänkuin olettaen, että toinen ymmärtäisi kyseistä puhetta, vaikkei ymmärräkään, niin siinä on nähdäkseni kommunikaatio epäonnistunut tasapuolisesti molemmin puolin. Ilmiö ei mielestäni liity luonnehäiriöön, vaan kommunikaation epäonnistumiseen, eikä siinä mielestäni ole mitään syyllisiä.

dgjlkhgfgjkll kirjoitti:

Lisättäköön vielä...
Jos toinen on luullut toisesta tai toisen asiasta väärin, ja toinen puhunut jotakin ikäänkuin olettaen, että toinen ymmärtäisi kyseistä puhetta, vaikkei ymmärräkään, niin siinä on nähdäkseni kommunikaatio epäonnistunut tasapuolisesti molemmin puolin. Ilmiö ei mielestäni liity luonnehäiriöön, vaan kommunikaation epäonnistumiseen, eikä siinä mielestäni ole mitään syyllisiä.

Hyvä, että otit esiin häiriöt kommunikaatiossa, jossa paljon voi jo mennä pieleen, jos liikaa tulkitsee toisen ilmeitä ja eleitä. Puhumattakaan siitä, jos kommunikaatio tapahtuu esim. pääosin tekstiviestien avulla, niin voi käydä täysi tulkinnan häiriö. Ennen ensimmäistäkään ajatusta toisen narsismista tai luonnehäiriöstä , tulisi kyllä olla selvillä kommunikaation onnistumisesta.
Ei ole tavatonta, että kommunikointitaidot ovat puutteelliset ja ymmärtäähän sen, jos molemmilla vastakappaleilla on omat kommunikointivaikeutensa, niin sekaannuksia voi syntyä yksinkertaisemmistakin asioista.
Eräs selkeä kommunikaation vaikuttava asia on kuulo, sillä eihän tarvitse olla kuin kuulonalenema tietyillä hertzeillä, niin tiettyjen konsonattien kuuleminen puheesta vaikeutuu. Ja em. esimerkki voi aluksi tulla esiin vaikka vain silloin, kun keskustelee puhelimessa ja vasta myöhemmin tulee esiin keskustelussa kasvokkain. Em. oli vain pieni murunen siitä, mikä voi vaikuttaa kommunikaatioon.

Aivan.
Itselläni oli ohimeneviä kuulo-ongelmia ja niiden johdosta minun tuolloin luultiin olevan tahallani kuulematta, ja luultiin, että se on jotenkin henkilökohtaista jotakuta kohtaan, jos kuuloni ei toiminut moitteettomasti. Eikä edes kelvannut selitykseksi, kun selitin ystävällisesti, että kuulossani on vikaa.

Vielä tuosta kommunikaatiosta, niin sitä minä vaan ihmettelen, että kuinka joku ei länsäolija ja henkilöitä tuntematon voisi tietää paremmin jossakin tilanteessa länsäolleiden ja hyvin kauan toisensa tunteneiden ihmisten tunteet kuin nuo läsnäolleet, koska eihän kuulija voi perustaa mihinkään muuhun kuin kerrottuun kertomukseen, eikä hänellä ole ilmeitä ei eleitä, ei äänensävyjä eikä vuosikymmenien kokemusta kyseisistä henkilöistä, niin kuinka hän kerrotun tarinan perusteella voi selostaa mitä siinä tilanteessa olleet ihmiset ovat tunteneet ? Tapahtumien kertoja ei mitenkään välttämättä kertoessaan onnistu imitiomaan tilanteessa olleita äänensävyjä täysin samoin kuin ne olivat itse tilanteessa, tai hän ei välttämättä imitoi ollenkaan, vaan voi jälkikäteen kertoa esimerkiksi hieman huumorin sävyisesti jonkin tilanteen, joka tapahtuessaan ei ollut humoristinen siinä länsäolleille ihmisille, vaikka siihen onkin etäämpää mahdollisuus löytää myös humoristinen näkökulma. Silti se ei muuta sitä tosiasiallista tilannetta miellyttäväksi, vaikka se tarinan kertomahetki voikin olla hauska, mikäli kertojalla on sellainen hieman koomikkopuoli itsessään olemassa.
Sitten luullaankin, että se toinen kuvattu osapuoli on ollut tilantessa mukavan hauska, vaikka hän ei olisi mikään huumorityyppi ollenkaan ja osaisi keksiä vain äärimmäisen huonoja vitsejä.

Itse luotan aina ensikäden tietoon enemmän kuin toisen käden tietoon...ja kolmannen käden kautta ollaan jo aika kaukana alkuperäisestä tilaneesta...

mutta vieläki tuli mieleen, että sitten voi olla vielä niinkin, ettei kertojalla ole edes mitään suurta halua vakuuttaa muille läheisensä olevan narsisti, eikä hän siitä syystä edes yritä olla asiassa viimeisen asti vakuuttavan kuuloinen, mutta mainitsee asiasta sen verran kun katsoo jostain syystä välttämättömäksi. (tämä voi kuulostaa kevyeltä maininnalta)
Minuu vähän ällöttää kuvitellakin sellaista tilannetta, että muut tajuaisivat läheiseni olevan narsisti, ja viimeisen asti toivon, ettei minun koskaan asiassa tarvitse ryhtyä mihinkään vakuutteluprosessiin kaikilla tiedoillani ja taidoillani.

Ku minulla on tuota empatiaa sen verran etten missään tapauksessa halua narsisteistakaan mitään hyeenojen ruokaa.

Mutta se ei muuta narsisteja puhtaasti hyväntahtoisiksi.

Huh...mikä maratooni

Juuri ketään narsisteja ei ole diagnosoitu, mielestäni olisi epätasa-arvoista lätkäistä sellainen leima jonkun yksittäisen narsistin otsaan riippumatta siitä kuinka narsisti hän on. Ellei sitten narsisti itse välttämättä halua. Kannatan tasa-arvoa.

Tässä pikkipikkiriikkinen alku perustelujani...

rakastan perustelemista, mutta en kuitenkaan jatka nyt enempää kyllästyttävyyteen asti kuten on ehkä jo käynyt :)
Narsistit eivät ainakaan yleensä rakasta perusteellista perustelemista.