Heip. Ajattelin kysellä ihmisten kokemuksia ja jakaa omani. Olen ollut avustajana kesäkuusta asti miehelle joka neliraajahalvaantunut. Aikaisempaa kokemusta ei ole hoitoalan työstä edes. Raksalta pelkästään. Alussa tulin hommiin ajattelin et miten näi helpolla voi rahaa saada, nyt reilun 2kk jälkeen ymmärrän mitä on henkisesti raskas työ. Ei ole fyysinen työ mitään verrattuna tähän. Hyvin meillä yleensä menee, mutta ajanmittaan olen huomannut miten katkeroitunut ihminen halvaantunut on. Sättii ja humalassa viikonloppuisin saa kohtauksia ja uhkailee vaikka parastani yritän. Suuttuu siis kun en opi näitä asioita kuulema tarpeeksi nopeesti. Päätän työsuhteen lokakuussa kun lähden takaisin kouluun (jumalankiitos) muuten ois karenssia paukkunu jos en ois päässy opiskelemaan. Voin sanoa jokaiselle kotihoidossa tai henkkarina työskentelevälle että tämän kokemuksen jälkeen minun arvostus teitä kohtaan kasvo! Ootte vahvoja. Mä oon fyysisesti mut en näköjää henkisesti.(mies siis olen) Ois kiva kuulla muiden kokemuksia. Mä oon aivan hajalla, en tienny et mussa ois tämmönen haavoittuvainen puoli. Kaikista alistavinta on ku kauppareissulla saa kohtauksen, kaikki tuijottaa ja minä punasena nielen kaiken...
Henkilökohtainen avustaja kokemuksia!
Jvkguy
4581
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin, tapauksia on niin erilaisia kuin on avustettavia ( ja avustajiakin). Itse olen henkkarina viihtynyt, työ on sopivasti sosiaalista ja fyysistä ( minun työssäni myös siivousta, ruoanlaittoa yms.). Kun avustettavia on useampi niin on vaihtelua sopivasti sekä henkisesti että muutenkin töiden suhteen. Ainoa miinus on palkka, jolla aika vaikea itsensä elättää...
Olen ollut avustajana vanhemmalle naishenkilölle kesän ja homma oli aikamoista helvettiä.
Minusta henkilön ei olisi pitänyt kyllä enää olla mikään avustettava vaan hoidettava mutta kukaan ei oikein tuntunut olevan vastuussa tilanteesta.
Hoidin homman sovitusti mutta pidempään en olisi jaksanut
Eniten nyppii henkkarina olemisessa se, että työnkuva ei ole tarkasti mä'ritelty. Kuuluko teidän mielestä henkkarin hommiin käydä avustettavalle kaupassa YKSIN? Puhutaan nyt siis henkilöstä jolla vain jalat ei toimi...
Työt pitäisi tehdä avustaen, toimien käsinä ja jalkoina, muttei kuitenkaan kokonaan toisen puolesta, näin on minua ohjeistettu. Toiset avustettavat haluavat että kaikki tehdään puolesta (mm. siivous, kaupassa tai apteekissa käynti, ruoanlaitto) toiset taas haluavat olla kokoajan mukana ja osallistua sen minkä sairaudeltaan kykenee...Taitaa olla aika tapauskohtaista tämä, mutta ilmeisesti jälkimmäiseen siis tulisi pyrkiä, eli osallistamiseen...