Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Tietäisitpä..

    Mä vaan itken ja itken ja itken, loputtomasti. Sun takia. Mä rakastin sua koko sydämestäni, vaikka sä et sitä uskokaan. Toivottavasti sä vielä jonain päivänä ymmärrät mitä teit mulle. Olen ihan murskana siitä mitä sanoit. Luulitko oikeesti, että mun olis muka sen jälkeen helpompi jatkaa elämääni. Sun näkeminen sattuu nyt vaan enemmän, vaikka varmaan luulit, että helpottais. Ei tähän mikään auta. Olen päättänyt mennä terapiaan. Ethän sä täällä käy, mutta pakko nämä on purkaa jonnekin, sulle en aio enää puhua. Etäisyys kasvaa ja jonain päivänä sä oot poissa. En haluais luopua susta, mut ei tätäkään kestä..
    6<50
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 6

    Vanhimmat

    Voi pientä. Säälittävä tilanne, kertakaikkiaan. Palstaitkut on kuitenkin jotenkin tosi teennäisiä, eikä oikein välity aidosti se suru, vaikka miten joka lauseessa koetat korostaa kuinka kaltoin kohdeltu sä olet, ja jätetty, ja mieli maassa.

    Äänestä

    • Kuule nyt. Tänne SAA purkaa tunteitaan. Mut mitäs sinä epäsympaattinen ihminen täällä teet, arvostelet muita, yrität lyödä jo lyötyä???

      Äänestä

    • Sorry, mutta täällä tarpeeksi olleena aloituksesta paistaa mielestäni teennäisyys ettei vaan jonkun käänteisiä tekosia.

      Äänestä

    etenkin kun joutuu näkemään toista mutta usko pois kyllä sinä siitä ylitse pääset, tsemppiä sinne.

    Äänestä

    Opettele päästämään irti, mutta älä katkeroidu. Hyväksy itsesi ja mahdollisuutesi, jos ei natsaa niin silloin ei vaan natsaa:) Voi olla yllättävän helppoakin, kun vaan hoksaa asioita;)

    Äänestä

    Olen kokenut kaltaistasi ahdistusta ja ilman terapioita, joten se on hyvä kasvunpaikka. Turhapa tässä on neuvoja jakaa, se on todellakin "pieni kuolema", mutta askelma vahvempaan minuuteen. Vaikeaa on, mutta aika auttaa, takaan sen.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Niinsurullinen kirjoitti:

    Mä vaan itken ja itken ja itken, loputtomasti. Sun takia. Mä rakastin sua koko sydämestäni, vaikka sä et sitä uskokaan. Toivottavasti sä vielä jonain päivänä ymmärrät mitä teit mulle. Olen ihan murskana siitä mitä sanoit. Luulitko oikeesti, että mun olis muka sen jälkeen helpompi jatkaa elämääni. Sun näkeminen sattuu nyt vaan enemmän, vaikka varmaan luulit, että helpottais. Ei tähän mikään auta. Olen päättänyt mennä terapiaan. Ethän sä täällä käy, mutta pakko nämä on purkaa jonnekin, sulle en aio enää puhua. Etäisyys kasvaa ja jonain päivänä sä oot poissa. En haluais luopua susta, mut ei tätäkään kestä..

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu